torstai 4. helmikuuta 2021

Hullu, hullumpi, anoppi

Anopit ja äidit... Niistä on jo kyselty, että mikä ihme siinä on, kun niistä ei puhuta täällä mitään. Että kun nehän ovat usein ihan perseestä. Erityisesti ne anopit. No, kyllä minä olen sellaisista kuullut, mutta tämä minun tuleva anoppini on toistaiseksi esiintynyt aika tolkkuna. Ihan mukavanakin. Mutta kuulemma ne perkeleet paljastavat todellisen luontonsa vasta, kun suhde on virallistettu ja jälkikasvuakin on ilmaantunut. Eli sitten, kun on jo liian myöhäistä perääntyä, että siinä mielessä odotan häiden jälkeistä elämää kauhunsekaisin tuntein. Toisaalta osaan kyllä pitää puoleni, että ei minua nyt ihan helposti pirulliset appivanhemmat saisi nujerrettua. 

Sulhiksen tulevista appivanhemmista tiedän taas sen verran, että Sulhiksella on käynyt valtavan hyvä tuuri. He ovat nimittäin kauhean mukavia sekä fiksuja ihmisiä, ja tämä on varma tieto. Ottaen lisäksi huomioon Sulhiksen lauhkean luonteen on erittäin vaikea kuvitella kovin raivokkaita yhteenottoja vävyn ja appivanhempien välille.

Anoppi julkaisemassa lapsenlapsesta alastonkuvaa someen vanhempien kielloista välittämättä. (Pexels)

Minä puolestani en ole ihan yhtä lauhkea kuin Sulhis, mutta tulevat appivanhempani ovat sillä tavalla normaaleja ihmisiä, että heitä ei todennäköisesti tarvitse hätistellä sunnuntaiaamuna kukonlaulun aikaan meidän makuuhuoneemme ovelta pois heidän tultuaan katsomaan, "vieläkö se talonväki, herranjumala, täällä nukkua losottaa", kuten olen jossain taloudessa kuullut tapahtuneen...

Minulla kun ei nyt valitettavasti (vielä) ole kerrottavana mehukkaita tarinoita kauhuanopeista, voisin kertoa pari muilta kuultua juttua. 

Toisiaan vihaavat anopit esittämässä ystäviä lapsenlapsen ristiäisissä. (Pexels)

"Anoppi hoiti paljon meidän esikoista, kun olimme miehen kanssa molemmat töissä. Vauva oli alkanut vähän sanomaan jotain etäisesti äidiltä kuulostavaa sanaa, mistä anoppi loukkaantui sydänjuuriaan myöten. "Mummi" olisi ilmeisesti pitänyt olla se ensimmäinen sana. Tai edes nyt sitten "isä", kunhan ei nyt ainakaan äitiä sanoisi. Siellä se sitten päivät pitkät yritti opettaa vauvaa sanomaan MUM-MI. Olin todella kiitollinen anopille lastenhoitoavusta, mutta kyllä vähän hykertelin tyytyväisenä, kun  ensimmäinen sana sitten kuitenkin oli "ättä", jonka lapsi selvästi yhdisti minuun. Anopista se tietenkin oli  vain merkityksetöntä ääntelyä."

Anoppi estämässä lapsenlastaan sanomasta "äiti". (Pexels)

"Lähdimme perheen kanssa kesälomalle ja anoppi oli sillä välin maalannut ihan omin lupineen meidän pihassa olevan leikkimökin. Siis kysymättä meiltä lupaa koko maalaukseen, saati että olisi kysynyt  mielipidettä värin suhteen."

"Minun anopilleni oli alkuaikoina todella tärkeää, ettei miniäehdokas tule läheisten veljesten väliin. Emme olisi siis saaneet nuorena parina tehdä mitään ilman, että poikaystäväni pikkuveli on mukana. Yhteisissä illanvietoissa oli anopille sydämen asia, että minä ja poikaystäväni olimme esimerkiksi eri joukkueissa pelatessa jotain, ja että mies ja veljensä taas olivat samassa. Saunaankin olisi pitänyt mennä kolmestaan. Siis minä parikymppisenä naisenalkuna poikaystäväni ja teini-ikäisen pikkuveljensä kanssa. Ja siis ihan alasti ihan tavalliseen lauantaisaunaan ihan vaan kotona."

Anoppi siivoamassa salaa ja pyytämättä poikansa ja miniänsä kotona. (Pexels)

"Appivanhempani asuvat naapurissamme. Esikoisemme on heidän ensimmäinen lapsenlapsensa ja he olivat alussa... No, aika pakkomielteisiä vauvan suhteen. Talomme ovat sillä tavalla lähekkäin, että näemme toistemme pihoille. Jos olin vauvan kanssa ulkona, anoppi juoksi pian pää kolmantena jalkana vauvan kimppuun pihallemme. Aloin sitten tekemään niin, että kuullessani heidän ulko-oven käyvän, laukkasin jonnekin nurkan taaksi piiloon vauvan kanssa. Oli valtavan tyydyttävää tirkistellä piilosta anoppia, joka pää punaisena pyöri pitkin pihaa. Ja ison maalaistalon pihapiirissä tuollaisia piiloja riitti."

Miniä lapsensa kanssa anoppiaan vuorille paenneena. (Pexels) 

"Anoppi kysyy vauvaltani lässyttäen, että "No, onkos se äidillä maito riittänyt?". Pitäisikö minun vastata tuollaisiin kysymyksiin vauvaa matkien vai mitä tämä larppaus on?"

Anoppi lukemassa salaa miniänsä sähköposteja. (Pexels)

"Minun entinen anoppini oli juuri kuin se Siskonpedin vaatimaton äiti. Aina kahviaikaan meni jonnekin eteisen komeroon piiloon mupeltamaan palaneimman pullan, ettei olisi vaivaksi. Mielellään myös valitsi itselleen jonkun korvattoman tai muuten rikkinäisen kupin, kun eihän hän ansaitse parempaa. Parasta olisi varmaan ollut, jos kupin reunassa olisi ollut halkeama, josta olisi voinut vaikka saada verihaavan. Hän olisi sen varmasti mielestään ansainnut."

Anoppi juomassa kahviaan. (Pexels)

"Jos anopin silmiin sattuu yksikään tilanne, jossa lapsen esimerkiksi hanska ei ole heti käden ulottuvilla, hän tulkitsee sen siten, että kyseisestä vaatekappaleesta on pulaa. Ensi kerralla se sitten vääntäytyy paikalle mukanaan säkillinen väärän kokoisia tai muuten kauteen sopimattomia hanskoja."

Anoppi selaamassa lapsenlapsen kanssa tablettia vanhempien selän takana ruutuajan ulkopuolella. (Pexels)

"Anopilla on tosi raivostuttava tapa hyysätä poikaansa eli minun miestäni. Jos olemme anoppilassa syömässä, anoppi huolehtii koko ajan, että pojallaan on kaikkea ja tarjoaa esimerkiksi viimeistä mitä-tahansa aina pojalleen, eikä vieraalle eli minulle. Ei sillä, että esimerkiksi viimeistä kakkupalaa ottaisinkaan, mutta minusta tuo on todella epäkohteliasta käytöstä. Minun kotonani oma porukka ei saa sitä ensimmäistäkään kakkupalaa, jos vieras haluaa toisen."

Anoppi penkomassa miniänsä vaatekaappia salaa. (Pexels)

Eiväthän nämä nyt tietenkään ole sellaisia vauva.fi:n tasoisia anoppitarinoita, joissa anoppi on miniän ollessa synnyttämässä muuttanut salaa poikansa ja miniän kotiin "lastenhoitoavuksi", myynyt kaikki huonekalut ja tuonut tilalle kotoaan suklaanruskean, muhkean nahkasohvasarjan, nahkaiset koristetyynyt sekä vesisängyn. Mutta ilmeisesti tavallisille ihmisille harvoin sattuu tuollaisia juttuja.

Mutta jos sinulla on hullu anoppi, niin kuulisin siitä enemmän kuin mielelläni! 😏


Anoppi ja appiukko varastamassa shown poikansa häissä. (Pexels)

14 kommenttia:

  1. Nämä anoppitarinat on parhaita! Mun siskollani on todellinen kauhuanoppi ja aina silmät pyöreänä kuuntelen niitä juttuja, kun oman mieheni äiti on niin mukava ja kiltti. Esim kerran sisko perheineen oli pyytänyt anoppia kastelemaan niiden pihakukkia kesällä reissun aikana, niin anoppi oli myllännyt niiden pihan uuteen uskoon. Siis vaihdellut pensaiden paikkoja jne, kun hänen mielestään oli niin RUMA piha. XDD Tuo oli alkuaikoina, nykyisin tietävät olla tuollaisia palveluksia pyytämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis en ymmärrä, miten joku voi tehdä tuollaista!? Ja miten tuollaisesta tilanteesta ikinä voidaan jatkaa eloa normaalisti?? :D

      Poista
  2. Mun anoppi harrastaa sellaista hiljaista sodankäyntiä, eikä esim. kutsu minua koskaan kylään, mutta kutsuu tyttärien puolisot. Kohdatessa käyttäytyy normaalisti, mutta tiputtelee tuollaisia pikkuvinkkejä, että ei pidä minusta. Esim. nyt jouluna antoi tyttärien miehille ajatuksella valitut (kalliit) joululahjat, minulle suklaalevyn. :D En minä nyt lahjan perään ollutkaan, mutta tuo oli taas yksi keino osoittaa, että häntä ei kiinnosta. Eikä sekään minua varsinaisesti haittaa, en itsekään tykkää anopista, mutta onhan se ikävää, että tilanne on tuollainen. Onneksi mieheni vanhemmat ovat eronneet ja appiukko ja hänen uusi vaimonsa ovat ihan normaaleja, mukavia ihmisiä.

    VastaaPoista
  3. Minulla on ihan mukava anoppi, mutta kyllä menee välillä hermot, kun koko ajan pitää olla neuvomassa. Siis kyllä minua saa neuvoa asioissa, joita en osaa, mutta osaan kyllä esimerkiksi laskeutua parven rappusia alas ilman ohjeistusta... Ei hän sitä ilkeyttään tee eikä ole varmaan tullut ajatelleeksi, että joku saattaisi ottaa vähän epäluottamuslauseena jatkuvan neuvomisen. Normaalisti tämä ei niin haittaa, mutta kun mökkeilimme appivanhempieni mökillä viikon verran, alkoi pinna jossain vaiheessa pikkuisen kiristyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän! Minulla myös oma äitini sekä tuleva appiukkoni ovat kovia neuvomaan, mutta niinpä olen itsekin. Varmaan pahempi kuin he yhteensä. :D

      Poista
  4. Ei tätä nyt hulluudeksi voi luokitella, mutta oma anoppini käy toisinaan hermoille, kun hän on omasta mielestään aina oikeassa. Yritäppä siinä sitten kieli keskellä suuta keskustella aktiivisesti, mutta muistaa olla kyseenalaistamatta hänen laukomia totuuksia. Jos sellainen erehdys käy, niin seuraa piiiitkä viha. Huoh.

    Toinen ihana piirre on, että appiukoni ei kestä kehua ollenkaan minun kokkauksia tai leipomuksia. Anoppini loukkaantuu siitä suuresti ja appiukkoni saa kuulla kunniansa, meidän kuulemattomissa vielä pahemmin. Joskus tätä päästiin todistamaan, kun mentiin parvekkeelle vilkuttamaan. Voi appiukko parkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerro, pliis, joku esimerkki anopin oikeassa olemisesta!!! :D Kun näitä juttuja lukee, niin kyllä pitää olla kiitollinen, kun omat tulevat appivanhemmat vaikuttavat ainakin toistaiseksi NIIIIIN normaaleilta ihmisiltä...

      Poista
    2. Nämä anopin oikeassa olemiset liittyy aika usein kokkaukseen ja leipomiseen. Kuinka kauan jotain pitää paistaa ja minkä merkin jauhoja pitää käyttää. Ei kuitenkaan huomaa mausta, jos olen käyttänyt "väärän" merkin jauhoja, vaan saattaa kehua hyvää makua. Joskus tekisi mieli kertoa, mistä ne on tehty.:D

      Poista
    3. :DD Jos joskus tulee riitaa, niin tiedät, miten saat kostosi. "Muistatko, kun 3.7.2016 kehuit mun mustikkapiirakkaa. SePÄ OLi tEHtY PiRKan JauHOisTA!!!!!!!!!! HA!!!!!!"

      Poista
  5. Menin ehkä jo asioiden edelle.😁 Olit ehkä ajatellut omistaa kirjoituksen myös appiukoille, mutta oli pakko jo kommentoida, kun appivanhempia sivuuttiin. Voin tulla kertomaan sitten lisää ihania juttuja appiukoille omistettuun postaukseen.

    Oma appiukkoni on hirvittävän vanhoillinen naisten ja miesten töiden jaossa. Ihmettelee aina, jos olen esim. kaivamassa jtn lapiolla tai kantamassa jtn raskasta, että eihän nuita naisten kuulu tehdä. Menevät hänen mukaansa pilalle. Tämä vielä menee ja tarkoittaa varmaan hyvää, mutta toisinaan saa purra hammasta.

    Hän kuitenkin käyttää nuita aseenaan arvostellessaan jtn "naisten" töiden jälkiäni. "Kyllä tästäkin olisi tullut paljon mehevämpää, jos keskittyisit enempi näihin sinulle kuuluviin töihin." Jne. Anna mun kaikki kestää.😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mää appiukoista kirjoita, ne eivät ole lähellekään yhtä kiistanalainen ihmislaji kuin anopit. Muutamia poikkeuksia ilmeisesti lukuun ottamatta. :D

      Siis mitä sanot sille appiukollesi, kun hän kommentoi noin? Luojan kiitos tuleva anoppini on feministi, joka on kyllä koulinut miehensä siihen malliin, ettei appiukon suusta ainakaan kovin helposti lipsahda tuollaisia juttuja.

      Poista
    2. Vielä en ole sanonut mitään erityistä, jtn hymähtänyt vain. Nuita ei onneksi tipahtele kovin usein. Ootan tässä sitä hetkeä, kun appiukko vanhenee eikä jaksa (viitsi) enää itse tehdä lumitöitä tai leikata ruohoa, niin ehkä hän sitten osaa olla kiitollinen, jos käyn tekemässä "miesten" töitä ja voin samalla vähän sivaltaa takaisin.;D Hän on myös hirvittävän pihi ja mieheni ei ikinä ehtisi auttamaan tuollaisissa hommissa, kun on niin paljon töissä, joten vaihtoehdot on minä tai maksullinen talonmies. Ootappa vain appiukko.;D

      Maltahan hetki vielä, kun pääsette naimisiin ja olet osa perhettä, niin saattaa sitä sinunkin appiukolta jotain lipsahtaa, kun olette tutumpia ja etenkin, jos anoppisi ei ole vahdissa. Saattaa ote herpaantua.:D No ei, sinun appiukkosi voi olla aivan toista maata ja valtavan ihana sekä yksin että anopin valvovan silmän alla.:) Onneksi olkoon vain ihanista tulevista appivanhemmista!:)

      Poista
    3. Ah, näen sun tulevaisuudessa todella monta keinoa näpäyttää sovinistista appiukkoa! :D

      Joo, olen koko ajan varpaillani omien tulevien appivanhempieni suhteen. Liian mukavilta vaikuttavat, että kyllä tässä joku koira on haudattuna......

      Poista

Oletko jo lukenut?

Päähenkilöiden esittely

Minusta on luontevaa kertoa tähän alkuun hieman meistä tyypeistä tämän blogin takana. Itseäni ainakin kiinnostaa aina blogeja lukiessani,...