Tarvitseeko keski-ikäinen saattajaa matkallaan miehelään

Terppa!

Tuo Mikkos-Ina -postaus poiki hyvää keskustelua hääperinteistä sekä hääkulttuurin vanhanaikaisista rakenteista erääseen Facebookin hääryhmään. Osalle naimisiin menijöistä esimerkiksi alunperin patriarkaaliset perinteet ovat ehdoton no-no, kun osa taas on sitä mieltä, että ne yksinkertaisesti kuuluvat suomalaisiin häihin ollen nykyisin enemmänkin sellaista leikkimielistä hupsuttelua ilman, että historiallista taustaa edes muisteltaisiin. 

Häätapoihin perehtynyt mediatutkimuksen professori, Susanna Paasonen, Turun yliopistosta kertoi YLE:n artikkelissa, etteivät häät ole ole perinteisesti mikään romanttisen rakkauden tai kahden ihmisen juhla, vaan sukuun ja omaisuuteen liittyvä siirtymäriitti. Häissä morsian on vaihtanut sukua ja niihin on liittynyt kaikenlaisia taloudellisia järjestelyitä. Tausta on tämä, mutta väitän valtaosan  esimerkiksi suomalaisista mieltävän häät nykyisin kahden aikuisen väliseksi rakkauden juhlaksi ja se määritelmä sopii myös minulle. Avaan nyt kuitenkin hieman omia ajatuksiani liittyen hääperinteisiin, mutta mitään kauhean pohdiskelevaa syväanalisointia [sic] ei ole luvassa, sillä haluan pitää tämän blogin kevyenä höttönä ja säästää kaikki rasittavimmat paasaukseni vain lähimmäisilleni. ❤ 

1. Morsiamen "luovutus"

Ärsyttää tuo sanavalinta, luovutus, anna minun kaikki kestää. Alunperin tapa on siis saanut alkunsa siitä, kun isä luovutti tyttärensä miehelään. Nykyisin taitaa kyse olla enemmän siitä, että tyttären saattaminen isänsä toimesta mielletään vaan kauniiksi tavaksi. Tai en minä ainakaan ole kavereitani katsonut heidän astellessaan isänsä käsipuolessa kohti alttaria, että "voi voi, siinä taas yksi emakko vaihtaa omistajaansa"....... Mutta en silti tiedä, haluanko sitä omiin häihini. Kahdestaan Sulhiksen kanssa alttarille laahustaminen tuntuu jotenkin mukavan modernilta. Minun isälleni taitaa myös olla ihan ok, vaikka ei "saisi" keski-ikäistä tytärtään sinne miehelään taluttaakaan.

2. Tölkit ja kengät auton perässä

Turhaa minusta. En henkilökohtaisesti jaksa yhtään nähdä vaivaa sellaisten asioiden, joilla ei ole mitään varsinaista funktiota, eteen. Sillä metelöinnillä on alunperin ollut tarkoitus häätää pahoja henkiä, mutta äh, tulkoon, jos on tullakseen.

En muuten voi sietää hääautoissa tekstiä "Vasta vihityt, kauan naineet". 😔

3. Hääparin eristäminen muusta juhlaväestä omaan pöytäänsä

Tässä taustalla ei ilmeisesti ole sen syvällisempää tarkoitusta. Tarkoituksena on kai vaan, että kaikki näkevät hääparin hyvin ja heitä on helppo mennä tervehtimään. Me haluaisimme ehdottomasti yhteisen pöydän vaikka kaasojen ja besujen sekä heidän puolisoidensa kanssa, jos sellaisen pöydän sijoittaminen onnistuu järkevästi juhlapaikalla. Toisaalta taas esimerkiksi minun kaasoni ja bestmanini ovat kaikki eri kaveriporukoista, joten se ei olisi heille se mieluisin pöytä. 

Emme myöskään aio olla vieraina omissa häissämme, joten olemme äänessä varmasti enemmän kuin moni toivoisi. 

Äänestys käynnissä täällä

4. Polkaisu hääkakkua leikatessa

Tällä leikkimielisesti määritetään, kumpi määrää talossa. Ajattelimme ensin, että turhaa, ei jaksa, mutta toisaalta en halua missään nimessä tulla yhdistetyksi niihin, jotka jättävät tämän ohjlemanumeron välistä alleviivatakseen, että "kyllä meillä on aivan tasa-arvoinen parisuhde!!!!!!!!!". Kuka helvetti nyt oikeasti ajattelisi, että hääpari  siinä kakunleikkauksen ohessa jollain varvashipalla päättää tulevan avioliittonsa sisäisen dynamiikan?! (Ja sitä paitsi, harvoin siitä tarvitsee kisailla, kyllä se meillä ainakin on ollut alusta asti päivänselvää, kuka sen kaapin paikan määrää. 😏) Mun ykkösinhokki ihmisryhmistä onkin TOSIKOT! Toisena on etuajassa juhliin tulijat. Tiedoksi vaan häävieraille. 

5. Morsiamen ryöstö

Tämän tausta on minulle hieman epäselvä. Siis onko ollut tarkoitus, että mies todistaa miehuutensa voittamalla morsiamen takaisin vai polveutuuko tämä jotenkin siitä tavasta, että mies kirjaimellisesti ryöstää itselleen morsiamen. Siis jonkun random naisen itselleen vaimoksi. Jos luotamme Wikipediaan (ja miksi emme luottaisi), tämä on ihan oikea asia: 

Bride kidnapping, also known as bridenapping, marriage by abduction or marriage by capture, is a practice in which a man abducts the woman he wishes to marry. Bride kidnapping has been practiced around the world and throughout history. It continues to occur in countries in Central Asia, the Caucasus region, and parts of Africa, and among peoples as diverse as the Hmong in Southeast Asia, the Tzeltal in Mexico, and the Romani in Europe.

 ...

In most nations, bride kidnapping is considered a sex crime rather than a valid form of marriage. (Aijjaa???)

Naisten voimaantumisen jälkeen tästä ohjelmanumerosta on toki kehitetty versio, jossa sulhanen ryöstetään, mutta ihan yhtä vaivaannuttavaa sekin on. Meidän häihin ei tätä tule, sillä ketään ei ihan oikeasti kiinnosta kuunnella kummankaan meidän tekemää räppiä tai runoa, jolla puolisoa kalastellaan takaisin. Enkä minä halua tuhlata hääpäivästä aikaa tuollaiseen muka hauskaan hupailuun. Ja tämä ei ole sitä parjattua tosikkomaisuutta, vaan hyvän huumorin suosimista. 

6. Morsiamen isän puhe

Eräs kanssamorsian nosti esiin sen seikan, että hääpuheet ovat perinteisesti aika miesvetoisia. Isän ja bestmanin puhe on ihan vakiintunut juttu. Itse en tätä edes ollut ajatellut, sillä minä olen tottunut juhlissa siihen, että se puhuu, joka osaa tai ainakin haluaa. Meille on ihan päivänselvää, että häissämme saavat puhua äidit ja kaasot ihan siinä missä miehetkin. Tuntuu ihan naurettavalta edes ajatella, että miesten puheita jotenkin pidettäisiin etusijalla. Kyllä meidän häissä toki myös morsiamen isä puhuu, mutta äiti se vasta puhuukin, tai vetää jonkun performanssin. 

7. Sukkanauhan heitto

Morsiuskimpun ja sukkanauhan heittäminen 1500-luvulla Euroopassa uskottiin, että hääpuvun palan saaminen tuottaa onnea. Vieraat kirjaimellisesti repivät paloja morsiamen puvusta juhlan aikana. Tästä johtuen morsiamet alkoivat itse heittää häävieraille onnea tuottavaksi uskottuja palasia asustaan, joista yhtenä oli sukkanauha. Myöhemmin 1500-luvulla tavaksi tuli, että sulhanen poistaa sukkanauhan morsiamen päältä ja heittää sen miesvieraille, sillä juopuneet miesvieraat saattoivat malttamattomina yrittää itse ryöstää sukkanauhan morsiamen päältä. Tämän muutoksen myötä morsian alkoi heittämään morsiuskimppunsa naimaikäisille naisvieraille. (Lähde)

Juopuneiden miesvieraiden suorittama malttamaton kopelointi sukkanauhan toivossa kuulostaa tavallisilta kotibileiltä 2000-luvun alun Ruukissa, mutta ei siitä sen enempää. En kyllä osaa sanoa, missä vaiheessa ja MIKSI tuo hääperinne on mennyt siihen, että se sukkanauha pitää riisua suoraan  morsiamen päältä ja vielä hampailla. En minä nyt kauhean estynyt ole, mutta tuo ohjelmanumero on jotenkin vähän jännä. Mutta kaipa se Sulhis saa penkoa sen hautuneen narun sieltä hikisen reiteni ympäriltä, kun emme ole törmänneet vielä parempaankaan vaihtoehtoon. Ja jos minä heitän kimpun, toki Sulhiksenkin pitää tehdä oma vastineensa. Tuo sukkanauhan heitto on vaan usein kiusallista seurattavaa, jos sinkkumiehet eivät yhtään lähde leikkiin mukaan. Kaikki seisovat innottomina kädet taskuissaan ja sukkanauha saa aivan rauhassa pudota maahan kaikkien eteen. Sitten joku pitkin hampain noukkii sen siitä, että päästään nyt tästäkin. 😄

EDIT//7.1.2021//

Tässä vuoden aikana mieli on muuttunut kimpunheiton suhteen. En halua heittää sitä. Meidän vieraissa ei kauhean montaa sinkkua edes ole, joten tuntuu tyhmältä molemmat heitot, että ne kaksi naimatonta pakotetaan kilpailemaan, että kumpi nyt seuraavana pääsisi siitä "naimattomuuden kamalasta ikeestä". 😁  Toimii ehkä paremmin hauskana ohjelmanumerona nuorempien häissä, joissa on enemmän sinkkuja. 

8. Morsiamen pukeutumiseen liittyvät perinteet

Alunperin valkoinen puku on symboloinut puhtautta ja ollut merkkinä neitsyydestä. No, se juna meni jo. Mutta niin se on tainnut mennä valtaosalla länsimaisista morsioista, ja tuo merkitys on jo menneen talven lumia. Hunnun taas oli tarkoitus taas suojata niiltä pahoilta hengiltä. Niitä pahoja henkiä on ennen ollut ihan helvetisti enemmän kuin nykyisin, kun joka toinen hääperinne liittyi niiltä suojautumiseen. Jos minulle tulee huntu, niin ainoastaan sen takia, että se näyttää kuvissa upealta. Ja jos se nyt samalla pari pirulaista blokkaa, niin ei kai siitä tietenkään haittaakaan ole!

Kerropa oma hääperinneinhokkisi. Onko joku, joka ehdottomasti tulee (tuli) tai ei tule (tullut) teidän häihin?

Viimeisen sinkkuyön suunnitelmia

Tiivistelmä: Mihinä sitä päänsä kallistaas häitä ereltävänä ehtoona? 

Häihin kuuluu kauheasti vanhoja perinteitä ja uskomuksia, osa niistä vaivaannuttavampia kuin toiset. Yksi mukava perinne minusta on kuitenkin morsiusparin erillään viettämä yö ennen häitä. Tai no, ei tuo varmaan kauhean vanha perinne ole, kun eihän siitä ole kauaakaan, kun susiparina avoliittoilu oli ihan no-no-no Suomessakin ja morsiusparit viettivät yönsä muutenkin erillään. No, se on kuitenkin ainakin 20 vuotta vanha perinne täällä meillä ja aiomme sen ehdottomasti toteuttaa. Ei sen takia, että olisimme taikauskoisia ja pelkäisimme sitä huonoa onnea, jota mahdollisesti seuraa, kun sulhanen näkee morsmaikun jonkun täysin randomilla määritellyn aikaikkunan sisällä. Syynä on ennemminkin se, kuinka mukavaa se vain on yökyläillä parhaiden ystävien kanssa, laitella vähän kasvonaamioita, juoda lasi (tai kaksi) skumppaa ja yleisesti fiilistellä tulevaa pääpäivää. Minun tapauksessani se tosin tulee varmasti olemaan kauheassa kiireessä säntäilyä ja viimeisten tykötarpeiden metsästystä ympäri kaupunkia. Minulla on aivan käsittämättömän taito olla joka paikasta myöhässä ja hoitaa kaikki aivan viime tipassa. Juuri juhliin valmistautuminen on hyvä esimerkki siitä, miten se lopulta menee paniikissa juoksenteluksi ja Sulhikselle karjumiseksi, vaikka minulla olisi ollut koko päivä aikaa. Eikä se ainakaan ole Sulhis, joka on syypää siihen, että minulla  on vasta puolet tukastani  kiharrettuna, kun taksi kaartaa pihaan. Ajattelin sälyttää hääpäivän ja sitä edeltävän päivän aikataulutuksen jollekin kaasoistani, niin on sitten ainakin joku, jota syyttää, kun olen Siikajoen Salessa ostamassa sukkahousuja 2,5 minuuttia ennen vihkimistä.

Mutta sitä siis tulin kertomaan, että ehdottomasti haluamme Sulhiksen kanssa viettää edeltävän yön häätiimiemme kanssa erillään toisistamme. Komedioissa nämä päättyvät aina siihen, että sulhanen vetää perseet, eikä selviydy kirkkoon ajoissa, ja yhdessä leffassa morsian kaasoineen taisi tappaa miehen häitä edeltävänä iltana.... Että sitähän voi sattua mitä vaan! Sulhis on onneksi kuitenkin niin tunnollinen, että hänen kaljoittelujaan ennen tärkeää tapahtumaa minun ei tarvitse pelätä, mutta niistä minun kaasoistani pitäisi ehkä enemmän olla huolissaan. Niistä kun herra yksin tietää, mitä ne saavat päähänsä. Ehkä on paras, että menemme vaan suoraan minun lapsuudenkotiini yöksi, jotta äitini voi vähän vahtia.

Ihan potentiaalinen vaihtoehto voisi oikeasti olla minun lapsuudenkotini, joka sijaitsee muutamien kymmenien kilometrien päässä juhlapaikasta. Aiemmin olen kertonut niistä lukuisista kesähuoneista, joita äitini on tuunaillut, joten yöpaikkojen suhteen ei ainakaan tarvitsisi olla huolissaan. Rantasaunan terassilla voisi olla aika mukava hengailla ystävien kanssa (ainakin toistaiseksi) viimeisenä iltanaan neitinä. 

Jos päädymme tähän vaihtoehtoon, otan kampaajankin kotikylältäni. Vaikka maalla kampaajat ovat yleensä järkiään iäkkäämpiä Terttuja tai Marja-Terttuja, joiden näkemys rennosta hääkampauksesta voi poiketa omastani, vanhalla kotikylälläni on yksi nuori kampaaja, joka voitti kansallisen kampauskilpailunkin kerran. Ei siis yhtään huono vaihtoehto, eikä tarvitsisi käydä Oulussa hääpäivän aamuna. Tuollainen vajaan tunnin matka suuntaansa on juuri oivallinen lähtölaukaus sille kuvailemalleni kiirepaniikille... 

Toisaalta taas olisi hauska olla kaasojen ja bestmanin kanssa hotellissa yötä, koska minä rakastan hotelleja! Olimme juuri viime viikonloppuna yhden kaasoni kanssa viettämässä hänen postpartum-babyshoweriaan (ehdottomasti järkevämpi konsepti perinteisen vauvasuihkun rinnalle ja luonnollisesti kahdestaan toteutettuna) hotellissa Oulun keskustassa. Siis muutaman sadan metrin päässä kotoa. 😄 Ja se oli aivan ihanaa! Harmiksemme olimme vain jossain nuoruutta haikailevassa puuskassamme ostaneet liput JVG:n keikalle ja sipsinsyönti hotellin puhtaissa, valkoisissa lakanoissa oli pakko keskeyttää hetkeksi. 

Otin tämän kuvan n. klo 4.30, minkä jälkeen huutokuiskasin respan virkailijalle hyvät yöt. 

Eräs tuttuni työskentelee kyseisessä hotellissa ja oli varannut huoneeseen kylmän skumpan odottamaan meitä. Ajatelkaa! Olimme todella otettuja tuosta ystävällisestä eleestä. Mikään ei piristä kahta keski-ikäistä naista yhtä paljon kuin pullo kuohuvaa! ❤ Aamupalassa ei myöskään ollut moitteen sijaa. Tai no, jos on AIVAN PAKKO keksiä jotain, niin se on erikoiskahvien puuttuminen. Minähän en siis tiedä kahveista yhtään mitään, mutta kyllä  se cappuccino tuo jotenkin hieman lisää luksusta jo muutenkin ylelliseen hotelliaamupalaan. Sulhis epäili aiemmista fiilistelyistäni, että aamupala taitaa olla koko reissun kohokohta, eikä se arvaus nyt kovin pieleen mennytkään. Ihana istua rauhassa runsaaseen aamupalapöytään, kun normaalisti arjessa en kerkeä koskaan syömään yhtään mitään aamuisin. Tässä pätee myös se sama aikataulutusongelma kuin juhliin valmistautumisessa. Ihan sama, vaikka heräisin tuntia aiemmin joka aamu, aamupala jäisi silti syömättä ja ihan yhtä kiireessä juoksisin rapussa samalla kiskoen viimeisiä vaatekappaleita päälleni. 

Taas minä heittäydyin rönsyilemään, mutta Sokos Hotel Arina antoi totisesti hyvän kuvan itsestään ja se voisikin olla hyvä vaihtoehto häitä edeltävälle yölle. (Tämä ei muuten ole maksettu mainos, kun en  ole vieläkään tullut kaapista ulos tutuilleni tästä koko blogista... 😆) Kerran kaasona ollessani olenkin viettänyt siellä häitä edeltävän yön, mutta ihanista puitteista huolimatta se homma oli sitten vähän farssi. Saimme kerta kaikkiaan räjäytettyä sen huoneen ihan hirveään kuntoon illan aikana, kun teimme viime hetken valmisteluita. Aamulla yllättäen tuli kiire, emmekä kerenneet siivota huonetta ja morsiuspari tuli sinne viettämään hääyötään. 😄 Eihän hotellisiivooja voinut tietenkään meidän henkilökohtaisia tavaroita alkaa pakkailemaan, mutta sen kaiken kaaoksen keskellä heitäkin oli odottanut talon tarjoama skumppapullo. Kaveri sanoi, että oli melkein jo koominen näky se ympäriinsä nakeltujen pikkuhousujen ja meikkien keskellä töröttävä ylväs kuohuviinipullo. Tuosta tapauksesta oppineena muistan sälyttää sen aikataulutuksen jollekin muulle. Suunnittelin jo kevään projektiksi ajankäytön hallinnan opettelun lisäksi pari testivisiittiä Oulun kivoimpiin hotelleihin. Tekisin ikäänkuin taustatutkimusta, kun eihän sitä häihin liittyvissä asioissa kannata yhtään hutkia, kuulkaa! 😏😏

Söpöjä yksityiskohtia hotellin aamupalasalissa.

Kolmas vaihtoehto voisi olla hääpaikalle majoittuminen. Sulhiksen possekin voisi tulla sinne yöksi ja voitaisiin illalla nostattaa jonkinlaiset kevyet perheriidat "leikkimielisillä" team briden ja team groomin välisillä kisailuilla ja visailuilla. Katsotaan! 

Miten te olitte järjestäneet häitä edeltävän yön? Tai mitä olette siihen suunnitelleet, jos se on vielä edessä? Myös kokemukset Oulun hotelleista kiinnostaa, mikä on ehdoton ykkönen? 😊