perjantai 26. heinäkuuta 2019

Paskanjauhantaa ja hyvin vähän sukunimipohdintaa

Tiivistelmä: Emme ole päättäneet tulevaa sukunimeämme vielä, mikä voi olla todella yllättävää, koska yleensä olemme äärimmäisen aikaansaavia ja tehokkaita ja aloitekykyisiä.

Aaa, että on ollut ihana loma maalla! Olen ollut koko viikon porukoilla koiravahtina heidän reissunsa aikana. Aiemmin mainitsin siitä minun juhliinvalmistautumisrituaalistani, jonka aikana kämppä levitellään täyteen tavaroita lähes juhlallisin menoin. No, luulen, että se on jonkinlainen esiaste vanhempieni matkallelähtörituaalista. Äidillä on tapana alkaa tekemään kaikenlaista käsittämätöntä juuri ennen matkaan lähtöä, kuten lyhentämään verhoja, inventoimaan kylppärin kaappia, kerran jopa maalasi keittiön lattian juuri ennen kentälle lähtöä. 😄 Tällä kertaa he  lähtivät reissuun ensinnäkin päivää suunniteltua myöhemmin ja unohtivat myös matkatavaransa kotiin..... Siis miten?! "No niin lähdetäänpä matkalle. Onko meillä nyt kaikki? Joo, on meillä, eiköhän hypätä vaan autoon!"........ Eivät onneksi kauhean kauas kerenneet ja minä lähdin autolla vastaan viemään laukkua. Mutta että semmosta.

On ollut aivan mielettömät kelit koko viikon, joten olen aika reipasta työpäivää tehnyt aurinkoa ottaen. Suojakertoimet toki tapissa, joten ihanan rasvaisena ja liukkaana olen kauhean sulavasti  kierähdellyt ympäri pihaa auringon liikkeiden mukaan. Aika jeerassa tämä porukoiden tila on,  mutta kävin ihan varulta vittuilemassa mökkinaapureille, että varmasti saan olla aivan omassa rauhassani. So far, so good. Koira tosin paskansi minun auringonottopaikalleni, jonka viritin aivan varmuuden vuoksi pusikkoon piiloon.

Luukas Leo Joakim ylpeänä pökäleidensä vieressä.


Hyvinhän tässä olisi ollut aikaa kirjoitella sitä tutkielmaani, mutta eihän auringossa näe läppäristä mitään! Kaverini kyllä kertoi jostain näytön aurinkosuojasta, mutta laitoin hänen kanssaan välittömästi välit poikki. En kaipaa tuollaista negatiivisuutta elämääni. Hän toki on yksi kaasoistani, että voi joutua vielä palaamaan asiaa...

Porukoilla on muuten aivan liioitellun iso piha, jonka nurmikon leikkaamisesta tulee sportstrackerin mukaan noin 15 km kävelyä, mikä ei toki haittaa, onhan nurmikonleikkuu minun lempikotityöni. Nyt kuitenkin on ollut niin helteistä, että sain leikkuukiellon, ettei nurmikko palaisi aivan perseen näköiseksi. Äitini on nimittäin aika tarkka nurmikoskaan ja omistaakin seitsemän (siis jumalauta seitsemän (7)!!!!) ruohonleikkuria. On perusleikkuri, pensaanalusleikkuri, pitkän matkan leikkuri, keräävä leikkuri, toinen parempi keräävä leikkuri, epätasaisen maaston leikkuri jne. No joka tapauksessa, kun ei nurmikkoa saa leikata, enkä PYSTY työstämään tutkielmaani, on ollut hyvin aikaa selata hääpalstoja. Häämatka ja nimiasia pitäisi varmaan alkaa päättämään... En ollut ajatellutkaan sukunimiasiaa passin vaihdon kannalta. Haluaisimme lähteä reissuun heti häiden jälkeen ja olenkin nyt koittanut selvitellä, miten kannattaisi toimia nimen suhteen.

Perustapauksessa, jossa jompikumpi ottaa toisen sukunimen, voi tietojeni mukaan tehdä niin, että pyytää pappia hieman viivyttämään nimipapereiden toimittamista eteenpäin ja matkustaa "vanhalla" nimellä ja passilla (ei siis vanhalla passilla, vaan voimassa olevalla, mutta sillä "vanhalla" nimellä olevalla). Matkan jälkeen sitten tilaa vasta uuden, kun paperitkin ovat lähteneet kirkkoherran virastosta eteenpäin.

Meillä ei kuitenkaan (tietenkään) päde tämä peruskeissi. Sukunimen suhteen meillä on nimittäin sellaiset suunnitelmat, että otamme yhteisen, uuden sukunimen. Kumpikaan ei ollut halukas ottamaan toisen nimeä, joten päädyimme neutraalin kompromissiin. Tai no minä vielä vähän salaa mietin, kun Sulhiksen sukunimen alla on enää 19 henkilöä jäljellä, että säälittää vähän tulevan appiukon puolesta, jos sukunsa kuolee pian sukupuuttoon. Toisaalta taas olisi ihanaa ottaa joku uusi yhteinen nimi.

Ajatuksena on etsiä molempien sukuselvityksistä, josko löytyisi joku sama sukunimi molempien puolelta. Se olisi ehdottamasti paras ratkaisu, mutta optimistinen isäni totesi heti, että not gonna happen, koska koko sukunimi on kuitenkin sinällään aika uusi juttu Suomessa. Aiomme kuitenkin yrittää. Mutta jos molempien suvuista löytyy joku Kiimala tai Mällinen, niin poltamme sukuselvitykset ja hautaamme tuhkat jonnekin todella syvälle, emmekä puhu asiasta enää koskaan.

Seuraava vaihtoehto on sitten vain etsiä suvuistamme kivoja sukunimiä ja valita niistä. Tämä on jostain syystä aiheuttanut närkästystä ihmisissä... Kyllä minä voin ihan suoraan myöntää, että olisin paljon mieluummin vaikka Sundberg kuin esimerkiksi Peräsilmälä. Ilmeisesti jotkut kokevat sen hienosteluna ja pitäisi ehdottomasti tyytyä olemaan rouva Peräsilmälä, jos sen nimisen miehen kerran nai. Kyllä minäkin olen monessa asiassa perinteiden ihminen, mutta voihan sitä nyt vähän ravistella vanhoja kaavoja ja tehdä elämästään hiukan mukavampaa, jos se onnistuu niinkin helposti kuin sukunimeä vaihtamalla. Sulhis on myös suhtautunut sukunimiasiaan tosi positiivisesti, eikä vaadi minua ottamaan omaa nimeään, kuten ei itsekään halua ottaa minun nimeäni.

Aluksi yritimme miettiä myös itsekeksittyä hybridiä nykyisistä sukunimistämme, mutta ei se oikein tuottanut tulosta. Sulhis toki jalomielisesti ehdotti, että otetaan alku hänen nimestään ja loppu minun nimestäni, milloin tuloksena olisi ollut Sulhiksen nykyinen sukinimi. On se niin nokkela.

Tässä vanhan suvun nimen ottamisessa on vaan yksi ongelma. Jos päädymme sellaiseen nimeen, jota ei ole enää kellään hengissä olevalla, se lasketaan ns. uudisnimeksi ja niiden käsittelyajat saattoivat venyä aivan älyttömiksi. Siis tyyliin vuoteen! Että asia pitäisi kyllä jo saada täytäntöön. Helpointa ehkä olisi, että otamme uuden nimen käyttöömme vasta häiden ja häämatkan jälkeen. Voisimmehan silti esittäytyä häissä vieraille herra ja rouva Uusisukunimisenä. Emme myöskään aio kertoa muille, mihin nimeen päädymme, vaan se julkistetaan häissä. Ja jos päädymmekin jatkamaan Sulhiksen näivettyvää sukua, sekin olisi yllätys kaikille, kun olen tästä meuhkannut jo ympäriinsä.

No suap nähä. Nyt alkaa valmistautuminen Qstockiin. Olemme festareiden suhteen todella hankalassa välitilassa; olemme tavallaan aivan liian vanhoja, mutta emme kuitenkaan tarpeeksi vanhoja kuuluaksemme siihen cooliin seniorijaostoon. Me nyt kuitenkin lähdemme sinne pyörimään kuin nuoruuteensa jämähtäneet keski-ikäiset konsanaan. Moikku!

torstai 18. heinäkuuta 2019

Sulhanen vastaa

Nyt seuraa jatkoa aikaisempaan postaukseen Sulhiksesta, joka vastasi nyt samaan kyselyyn omasta näkökulmastaan koskien kaunista ja valtavan älykästä morsiantaan.

Lähetin tämän ekstratärkeän kyselyn Sulhikselle työsähköpostiin ja sainkin nopeasti vastauksen asianmukaisine saatekirjeineen....



1. Jos Paula katsoo telkkaria, mitä siellä todennäköisesti pyörii?
Ei yleensä katso telkkaria, mutta, jos katsoo, todennäköisesti siellä pyörii Greyn anatomia, 
Satuhäät tai Temptation Island.

- Aivan totta, nuo ovat oikeastaan kaikki minun lempiohjelmiani. Uusimpana lisänä tottakai Handmaid's tale. May the Lord open vaan kaikille!

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Ei väliä, mutta jos ympäristö antaa periksi niin todennäköisesti valkosipuli tai tzatsiki olisi 
hänen makuunsa.

- Tämäkin totta. Aika neuroottisesti suhtaudun valkosipulin hajuun, enkä voi syödä sitä kuin 
erityistilanteissa, kun tiedän, ettei tarvitse kohdata ketään seuraavana päivänä. Tosi paha 
krapula kyllä saattaa sumentaa tätä muuten tarkkaa arvostelukykyäni.

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?

Kaikkiruokainen henkilö, mutta poronkäristys harvemmin maistuu. Syytä en tiedä.

- Ihme, ettei Sulhis maininnut enempää liharuoista. En nimittäin syö juuri punaista lihaa, 
enkä varsinkaan mitään maksaa (hyi hele, jo pelkkä haju!!!), muita sisäelimiä, kieltä yms. 
"eksoottisia" ruokia. (Kerrankin tuleva appiukkoni tarjosi minulle vasan maksaa, joka on 
hänen suurta herkkuaan, ja minä ajattelin vain, että juupa juu, ei edes pelkkää maksaa, 
vaan oikein vauvan maksaa... Ovat kuitenkin hyväksyneet minut, vaikka en mitään villisian 
perseensilmiä haluakaan syödä.) Kyllä minä aina maistan erikoisuuksia ja erityisesti 
paikallisia herkkuja jne. matkoilla, mutta en ikinä tilaisi itselleni ns. kunnon liharuokaa. Mutta
joo, muuten en kyllä ole kranttu.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Oluen tai lasin valkoviiniä.

- Ilmeisesti en muka söisi mitään?? Vaikka aina syön, kun mahdollista. 
Kysyin tarkentavan kysymyksen ja Sulhis vastasi kreikkalaisen salaatin, joka on kyllä aika usein valintani, vaikkei sitä päälle päin todellakaan uskoisi. 

5. Mikä on hänen kengänkokonsa?

Pieni, varmaan 34-35.

- "Pieni"?? No ehkä suhteellisuudentaju hämärtyy, kun itsellä jalka on 45... No, mutta 
ihan basic 38 minulla on.

6. Jos hän keräisi jotain, mitä se luultavasti olisi?

Viinipullon korkkeja.

- En nyt ole varma, että viitataanko tällä minun juomistapoihini vai oliko vastaus vilpitön.....
Lapsena yksi minun kirjekaverini vastasi tuohon kysymykseen keräväänsä rahaa. 😃 Don't we all, Karen, don't we all...

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Lämmintäkuppia ja banaaneja.

- Totta! Ja riisikakkuja. Mieluiten tietty niitä sipsinmakuisia.

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

Megatrendejä ja yleensä kuluttaa biisit loppuun hyvin nopeasti. Joskus Spotify-listalle eksyy
jokin klassikkobiisi.

- Tämä oli kyllä vähän outo vastaus. Joo, toki saatan kuunnella Taylor Swiftin uusinta kappaletta kuusi päivää repeatilla, mutta kyllä ne semmoset all time suosikit löytyy 60-80- lukujen musiikista, esim. CCR, The Beatles, Bruce Springsteen, Abba, Queen... Ja sitten lisäksi tietenkin esim. JVG ja Skrillex. 😁 

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?


Trillerit ovat aina kovassa huudossa. Helpompi sanoa, mistä ei pidä, ja ne on RomCom.

- Kyllä. Lempparielokuvia on sellaiset, joissa kidnapataan lapsia ja esim. lukitaan 
kellareihin. Äiti tykkää niistä myös ja sanoi kerran "Laita joku, jossa siepataan lapsi, ne on 
mukavia!". Sulhis katsoi ihmeissään, joten äiti "pelasti" tilanteen lisäämällä "Siis voi ne 
sitten löytyä lopuksi! Ja siis hengissä.".  😄

10. Minkä väriset silmät hänellä on?

Siniset, vaikka valehteli ensimmäisillä treffeillä ne ruskeiksi.

- Käytin tapaamisemme aikoihin vielä ruskeita piilolinssejä. En ole koskaan uskaltanut 
kysyä Sulhikselta, että haaveiliko hän ruskeasilmäisestä naisesta ja pettyi sitten pahan kerran, kun täältä paljastuikin lonkeronväriset siansilmät....

11. Kuka on hänen  paras ystävänsä?

Iida ja Eerika.

- En ymmärrä, miksi hän edelleen kirjoittaa tuon jälkimmäisen nimen väärin, vaikka on tuntenut 
kyseisen ihmisen jopa minua kauemmin (pienet on piirit täällä päin) ja olen korjannut asian 
hänelle useasti! Mutta joo, minulla ei ole yhtä parasta ystävää, vaan niitä on muutama. 
Sitten on tavallisten ystävien vyöhyke ja sitten vielä kaverivyöhyke.

12. Asia, jota usein teet, ja josta hän ei pidä?
Piereskely, asioiden unohtaminen ja asioiden ääntäminen.

- Nämä osuu aivan nappiin! Pitäkää vaan pirttihirmuna, mutta olen KIELTÄNYT sängyssä 
piereskelyn. Muutenkin kotona, vaikka olisin toisessa huoneessa, ja kuulen Sulhiksen 
pienen rupsun, hymähdän itsekseni tyytymättömänä. 😂 Mutta yleensä ne ei kyllä ole pieniä, 
vaan sellaisia todella kovaäänisiä, mahtipontisia ja voimakkaita. Sellaisia joilla voisi puhaltaa asioita kumoon.

13. Missä hän on syntynyt?

Paavolan saunatuvassa.

- Kyllä, sotien jälkeen.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?  

Kaikki kakut käy, mutta todennäköisesti Pätkis-juustokakun (itseäni myös ajatellen).

- Joo, kaikki käy, mutta vähiten sacher tai täytekakku, joka päällystetty hilloilla (siis niillä 
marjoilla) tai kinuskilla. Myös ne entisajan mandariineilla ja kiiveillä päällystetyt ihmetyttää. 
Mutta kyllä minulle aina maistuu pala kakkua kuin kakkua.

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?

Somen (varmaan tälläkin hetkellä).

- Jep, vaikka pitäisi olla tekemässä sitä tiedettä..........

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

Siivota, mutta hallitsee myös erinoimaisesti kolikon toisen puolen joten + - = 0

- Aina se jaksaa tuosta sotkemisesta nillittää, vaikka minä se kuitenkin sitten siivoankin!!

17. Mikä on oudointa ruokaa, josta hän pitää?
Kaalilaatikko (oma inhokki, en voi ymmärtää miksi kukaan tykkäisi siitä).

- Hah, vastasin tämän Sulhiksen inhokiksi!

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Puhelin, purkkaa ja vettä, ei ainakaan lompakko ja avaimet...

- Sulhis epäilee, että mun lompakon unohtelu kotiin on tahallista, mutta en myönnä!

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Katso kohta 12.

20. Entä piristymään?
Ruoka ja alkoholi.

- Sulhis saa mut kuulostamaan todella hienostuneelta. 😃

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Ei ole tullut vastaan mitään suurempaa ihastusta tai ihailun kohdetta.

- En itsekään nyt keksi ketään tähän hätään. 

22. Millainen hän on avovaimona?
Täydellinen, of course.

- No totta mooses! Toim. huom. olen Sulhiksen ensimmäinen oikea tyttöystävä, että eihän 
se paremmasta tiedä. Mielellään pidetään se asia niin. 

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
Taisi olla veljeni valmistujaisjuhlissa.

- Kyllä. Tapasimme joulukuussa 2012 ja veimme toisemme näytille molempien porukoille kesällä 2013.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
Girly girl ellei ole vaihtunut tässä muutaman viikon aikana.

- Puhuu siis siitä curly girl -metodista hiustenhoitoon liittyen. Noo, kai se on villitys, vaikka en 
ihan uskonnon omaisesti siihen suhtaudukaan. Yritin myös tehdä Sulhiksesta curly girlin, koska 
hänellä on kihara tukka jo muutenkin, mutta hänen mielenkiintonsa ei riittänyt hoitoaineella lutsutteluihin ja ploppaamisiin.

25. Millainen on hänen kotilookinsa?
Yöpaita tai shortsit+T-paita -combo.

- Jep! Minusta ei ole yhtään outoa lillustaa yöpaidassa koko päivä, jos ei ole mihinkään 
menoa. Mutta minun yöpaitani eivät todellakaan ole alla olevan kuvan tapaan mitään seksikkäitä tai edes kivoja, lähinnä Sulhiksen virttyneitä jättipaitoja tai nilkkapituisia kaapuja. 😄


(Unsplash)



Kyllä se aika hyvin minut tuntee, että ihan hyvin uskaltaa mennä naikkariin! 


keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

-1. hääpäivä

Moi!

Meillä oli toissaviikolla niinkin merkittävä juhlapäivä kuin -1. hääpäivä. Siis minä olen juuri sellainen ihminen, joka lähtee tarpeettoman helposti mukaan kaikkeen (jonkun monen mielestä) tyhjänpäiväiseen huuhaahommaan. Tämän koko etukäteishääpäivän bongasin varmaankin jostain blogista ja olin heti, että "joo, tämä on valtavan tärkeä asia, TOTTAKAI me juhlimme tätä!".  Muistelenpa lukeneeni jopa -1 -häämatkoista, joten olkoon tuleva elokuun reissumme sellainen. 

-1. hääpäiväämme juhlimme kuitenkin aika maltillisesti ihan vain käymällä yhdessä urheilukaupoilla ja leffasssa. Me nimittäin molemmat ostelemme mieluiten vaatteista juuri  urkkavaatteita (tai -kenkiä), tosin vain toinen meistä tarvitsisi niitä oikeasti niin paljon....... Molemmat kuitenkin löysivät jotain supertarpeelllista Stadiumin alennusmyynnistä.

Minun yksi ehdottomista lempibändeistäni on ollut lapsesta asti The Beatles, josta myös Sulhis tykkää  (mutta huomattavasti normaalimman verran), joten valitsimme elokuvaksi kyseiseen bändiin liittyvän Yesterday-elokuvan. Siinä oli luonnollisesti paljon hyvää musiikkia, mutta elokuvana se oli vähän kökkö. Tai no ihan katsottava kuitenkin. Olisin toivonut enemmän kunnollisia, koko kappaleen mittaisia musiikkikohtauksia. Sulhiksesta niitä oli kyllä ihan hyvä määrä, joten en nyt osaa sanoa, kumman mielipide on objektiivisempi. No kuitenkin, ehkä kannattaa katsoa, jos The Beatles on lähellä sydäntä. 

Leffan jälkeen ilta menikin pakkaillessa, olin nimittäin seuraavana päivänä lähdössä porukoille pariksi päiväksi ennen kaverini polttareita. Polttareista kotiutuessani Sulhis lähti melkein viikoksi työmatkalle ja sitten olikin taas Ilosaari-reissuni vuoro, jonka aikana Sulhis lähti taas työmatkalle. Tässä on nyt viime kuukausi nähty toisiamme suunnilleen eteisessä läpsystä vaihtaessa. Sulhis tuli viime yönä kotiin ja olemme nyt vähän aikaa edes samassa maassa. Emme tosin samassa kaupungissa kauaa, kun Sulhis lähtee viikonlopuksi Helsinkiin ja minä taas alkuviikoksi vanhemmilleni koiravahdiksi (siis vanhempieni koirille vahdiksi.....), mutta kuitenkin. 😅 Onneksi kesä on pian ohi, mikä tietää yleensä myös menojalan vipatuksen laantumista ja muutenkin arjen tasaantumista. 

Sulhis tuo muuten aina minulle tuliaisen työreissuilta, usein jotain pientä paikallista tai joskus jotain ihanan ylellistä kosmetiikkaa taxfreesta, joten enpä viitsinyt minäkään tulla tyhjin  käsin Suomen Joensuusta. Paikallisten ruokien ja herkkujen maistelu on Sulhiksen mieleen, joten toin hänelle suoraan Joensuun Sokokselta aivan erityistä karjalaista suklaata. Ole hyvä vaan, Sulhis, ja onnea 100-vuotias Pohjois-Karjalan osuuskauppa! Minun saamani tuliainen oli tällä kertaa Lancomen kosteusvoide, joten nappivalinnat molemmilta. 😄 



Kerran Sulhis muuten toi minulle sellaisen viinipullon sulkijan. Siis sen, joka laitetaan oikean korkki-korkin tilalle. Se on kyllä tosi hieno ja käsityötä, mutta harvemmin haluan sulkea viinipullojani kesken kaiken. Sulhis oli sillain, että "Hei, eikö ole kätevä, niin ei tarvi juoda koko pulloa kerralla!". Jooo, tosi kätevä, kiitos tosi paljon. 😶 No, hyvä mies se on, mutta  eihän kukaan ole täydellinen.  

Palataan astioille!

Ps. Täällä blogin tekeleessä on alkanut käydä porukkaa! 👐 Jätä, pliiiiiis, kommenttia, seuraa, tykkää blogit.fi:ssä, lähetä pernaruttokirje tai mitä vaan elonmerkkejä, että tuntuisi enemmän siltä, etten täällä aivan yksinään horise joutavia. Kivaa, kun luet, vaikka olisitkin heitteri. ❤

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Esittelyssä juhlapaikkamme

Tiivistelmä: Juhlapaikka sijaitsee Oulun kupeessa ja on aivan best!

Tässä vanhemmassa postauksessani jo hieman sivusin juhlapaikkaamme ja haluaisin kertoa siitä vähän enemmän, koska se on I H A N A. Olen kotoisin Oulun eteläpuolelta ihan oikeasti maalta maanviljelijäperheestä. Kotikylässäni on noin 500 asukasta, että siitä voi päätellä... Sulhis on taas kaupunkilainen, syntynyt ja kasvanut täällä Oulussa. Hänen perheellään on tosin kesämökki Lapissa aivan jeerassa, jonne ei edes mene tietä, eikä siellä ole sähköä, eikä vesijohtoa. Siellä hän on perheineen viettänyt paljon aikaa, joten ei hän onneksi sellainen ihan täysin avuton kaupunkilaishiiri ole. Kuitenkin vähän jännitin hänen suhtautumistaan maalaishäihin kaukana kaupungin huvituksista. Itse olen aina sellaisista haaveillut ja paikkakin on ollut valittuna jo vuosien ajan. Alun perin ihastuin tulevaan hääpaikkaamme lähes 15 vuotta sitten, kun olimme siellä suvun voimin juhlistamassa isovanhempieni 60-vuotishääpäivää. Aika älytön saavutus muuten tuo; 60 vuotta naimisissa! Me emme tosin sitä enää kerkeä tavoittaa, ellemme elä jotain 147-vuotiaiksi… 

No, mutta se juhlapaikka... (Kun mainitsin ensimmäisessä tekstissäni tavastani jaaritella aiheen vierestä, niin tarkoitin juuri tätä.) Sulhikselle siis esiteltiin juhlapaikka jo hyvissä ajoin ennen kuin koko kosinnassa oli tietoakaan. Olemme kuitenkin jo pari vuotta puhuneet ”meidän häistä”, joten oli ihan luonnollista käydä katsomassa mahdollista tulevaa hääpaikkaakin. Yksi kaverikin kerran sanoi ennen kuin olimme kihloissa, että ”teidän häistä on puhuttu jo niin paljon, että ihan kuin ne olisi oikeasti tapahtumassa pian”. Se on kyllä totta, meillä onkin monista asioista jo ihan selvät sävelet, kun olemme vuosien mittaan puhuneet, että ”meidän häissä ehdottomasti….” tai ”meidän häissä ei sit ainakaan…..”.

Ehdottomia kriteerejä hääpaikalle meillä oli, 

1) ettei tule valomerkkiä, kuten kaupungissa tuntuu lähes joka juhlapaikassa olevan ja sitten pitäisi siirtyä jonnekin muualle. Olimme tosin kerran ihanissa häissä, joissa pilkku tuli juhlapaikalla ehkä klo 1 ja hääpari oli varannut kabinetin eräästä keskustan baarista. Sinne menimme porukalla jatkamaan iltaa ja se oli todella hyvä järjestely. Itse pelkään tuossa paikan vaihtamisessa juuri sitä, että vieraat sitten menee, minne menee, mutta tuolla tavalla porukka saatiin hyvin pidettyä kasassa. Paras vaihtoehto meidän mielestämme on kuitenkin se, että juhlapaikalla saa riekkua niin pitkään kuin haluaa.

2) että juhlapaikan yhteydessä tai välittömässä läheisyydessä on majoitusta, jotta kaverit voivat jäädä halutessaan yöksi. Tämä oli aika pakollinen, kun valitsemamme juhlapaikka tosiaan on 60 km Oulusta, josta suurin osa vieraista saapuu. Tuo matka ei ole myöskään  mahdoton mennä kimpassa tilatakseilla, jos ei kuitenkaan halua jäädä yöksi. Olimme viime kesänä kavereiden häissä, joissa oli juuri sama juttu, että paikka oli kauempana kaupungista ja sinne pystyi jäämään yöksi. Oli tosi mukavaa sitten syödä yhdessä aamupalaa ja kerrata illan tapahtumia. Meidän juhlapaikalla on yösija noin 50 vieraalle. Ihana yksityiskohta oli myös se, että juhlapaikan puolesta tarjotaan hääparille lahjaksi hääyö morsiusaitassa. 

3) että saa tuoda omat juomat. Kaveriporukkamme koostuu (suurimmaksi osaksi :D ) fiksuista aikuisista, joten mistään örvellysbileistä ei ole kyse, mutta ihan rehellisesti sanottuna, emme voisi kuvitella itsellemme hyviä juhlia täysin ilman juhlajuomia. Haluamme nimenomaan järjestää hyvät bileet kavereille, emmekä itsekään koskaan ole lasiin sylkeneet, joten skumppa tulee kyllä virtaamaan. 

4) että paikkaa ei tarvitse itse siivota. En halua kuormittaa läheisiäni seuraavana aamuna siivoushommilla, enkä varsinkaan halua itse mennä. Olen kerran ollut kaasona siivoamassa hääpaikkaa seuraavana päivänä, eikä se nyt mikään iso homma ollut, eikä  tarvinnut samoilla silmillä mennä, mutta onhan se silti mukavampi, jos ei kenenkään tarvitse stressata siitä ollenkaan.

5) että paikka on niin iso, ettei tarvitse ainakaan kavereista karsia vieraslistaa tehdessä. 


Muita hyviä puolia kyseisessä paikassa oli...

1) miljöö ja tilukset. Erityisesti minun silmääni viehättää idyllinen maalaismaisema ja sijainti joen rannalla. Oma kotitaloni on erään kaverini sanoin Hovimäki, jonka äitini on sisustanut tarkalla silmällään 200 vuotta vanhan maalaistalon henkeä kunnioittaen ja entisöinyt itse suurimman osan huonekaluista. En itse sisustaisi omaa kotiani siten, mutta siinä tyylissä on minulle jotain nostalgista ja arvokasta, siksi hääpaikankin maalaisfiilis tuntuu mukavalta. Myös kaupunkilaissulhaselle tämä on fine.

2) sijainti minun kotiseudullani. Vaikkei nyt aivan kotikirkkoni olekaan, niin tarpeeksi lähellä perinnettä morsiamen kotiseudusta hääpaikkana. Minä olen yksinkertainen perinteiden ihminen. 😏

3) talon puolesta tuleva pitopalvelu. Tuntuu todella  raskaalta ajatukselta alkaa metsästämään erikseen pitopalvelua. Se olisi ihan loputon suo, kun toki sitten pitäisi kilpailuttaa, miettiä plussia ja miinuksia, tehdä exceleitä ja käydä koko internet läpi asiakaskokemuksia lukien jne. Nyt ei tarvitse onneksi itse valita. Monissa hautajaisissa ja muissa pirskeissä olemme syöneet kyseisen paikan pitopalvelun antimia ja hyviä ovat olleet. Häämenut näyttivät olevan nekin todella perinteisiä, mikä toisaalta on hyvä ja ”varma” ratkaisu, mutta toisaalta houkuttelisi urbaanimpi keitraustyyli, jossa paljon erilaisia salaatteja ja kaikkea pientä ja monipuolista härpäkettä. Mutta tästäkin voimme varmasti vielä lähempänä neuvotella. Paikan puolesta tulee myös liinat, astiat, lautasliinat ja henkilökunta, ihanan vaivatonta.

4) kirkon sijainti ihan lähellä juhlapaikkaa. Haluamme, että siirtymiset olisivat mahdollisimmat vaivattomat vieraille. 

Kuva Raahen seurakunnan nettisivuilta. Ei meillä nyt ihan kauheasti ollut kriteerejä kirkolle, mutta mielestäni tämä Siikajoen puukirkko on jotenkin tosi söpö.


Tämä vaikuttaa nyt siltä, etten halua paljastaa juhlapaikkaa, kun jälleen olen saanut näin kauan jaariteltua paljastamatta kuitenkaan mitään oikeaa. 😃 Hääpaikkanamme tulee siis toimimaan Siikajoella sijaitseva Törmälän tila. Huom. nettisivujen kuvat eivät kyllä kerro, kuinka ihanan idyllinen tuo miljöö on. Kuvat ovat jotenkin kalsakoita ja kylmällä ilmalla otettuja. 😃 Tosin paikka on käsittääkseni todella suosittu jo muutenkin, joten ehkä paremmat kuvat eivät ole edes tarpeen. Pihapiirissä on useampi erillinen juhlatila, ja meidän häitämme tanssitaan Kesäpatiolla, joka meistä on paras ja siistein ja kivoin.

Kuva Törmälän tilan nettisivujen galleriasta.. (Hei, onko tämä nyt aivan laitonta laittaa kuva tällä tyylillä nettisivuilta? Koen, että tämä on jotenkin eri asia kuin napata vain joku kuva netistä ja kertoa lähteeksi se Google. 😅 Kertokaa joku, jos tiedätte, ennen kuin joudun raastupaan!) 

Juhlapaikkamme on siis tuollainen katettu "maneesi" 150 henkilölle ja sieltä löytyy myös esiintymis- ja tanssilava. Kesäpatiossa on sellaista kunnon maalaishäiden fiilistä, kun olen sen aivan täydessä loistossaan nähnyt kesäjuhlissa. Tuo oli myös tärkeä seikka, että koko päivä onnistuu järjestää samassa tilassa, eikä tarvitsisi edes pöytiä siirrellä kesken illan. Yritämmekin pitää vieraslistan 120 henkilössä, jolloin tanssilattialle ei tarvitsisi laittaa liikaa pöytiä. Paras olisi, jos saisimme nipistettyä reiluun 100 vieraaseen, jolloin tanssilattiasta ei tarvitsisi uhrata yhtäkään neliötä muulle kuin krebaamiselle. 

Tämäkin kuva tilan nettigalleriasta. 
Näen tässä juhlatilassa niin paljon potentiaalia ja tykkään tuosta tunnelmasta jo muutenkin. Uskon, että hyvä tulee! 

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Morsian vastaa

Nonni, extempore Ilosaareilusta selvitty kunniahkolla. Aivan mahtavia keikkoja ja paljon tanssimista! Minulla on tosi laaja musiikkimaku ja siihen kuuluu myös konemusiikki. Sulhis ei voi sietää sellaista hänen mielestään "ssskrrrts bang zikzag skriiiiiiiiiits -kilinää", mutta onnekseni tässä seurueessa oli itseni kaltaisia innokkaita tamppaajia esim. Cheat Codesin ja The Chainsmokersin keikoille. Teltassa nukkuminen on ollut myös haaveena monta vuotta, joten aivan win-win oli tämä reissu! Sangriaa olisi tietty voinut juoda noin kahdeksan litraa vähemmän, mutta kerrankos sitä ollaan nuoria. Tai eihän tässä olla nuoria, mutta ymmärrätte pointin.


Tässä me keski-ikäiset olemme olleet noin kaksi tuntia koko festarialueella... Kuvassa vasemmalla muuten yksi kaasoistani. ❤️

Nyt enää reilun kuuden tunnin bussimatka himbeen. Minusta on ihan kiva istua bussissa/junassa/lennolla ja aivan luvan kanssa roikkua tuntikausia puhelimella, kun eihän tässä tietenkään voi mitään järkevää tehdä. Joku voisi sanoa, että olisin voinut ottaa läppärin mukaan ja kirjoittaa kesken olevia syväreitäni eli tehdä tiedettä. Lol. No jos joku niin yrittää vielä sanoa, niin laitan Jersey shoren tai muun laatusarjan vähän isommalle. Sitä siis rupesin sanomaan, että ei minua ärsytä yhtään venyä puoli päivää bussissa, mutta se ärsyttää niin helvetisti, että joku oli varannut paikan mun vierestä, vaikka tilaa olisi ollut ihan omaan penkkiriviin. En, jumalauta, ymmärrä sellaista käytöstä. Jos tuohon tulee vielä joku savolainen viäntämmää, niin en kyllä kestä.










No joo, mutta "asiaan". Minä RAKASTAN lukea kaikenlaisia kyselyitä ja listauksia, enkä voi olla ainoa laatuani, sillä näitähän on blogit pullollaan. Bongasin tämän kyselyn alunperin From Bennet to Bingley-blogista sulhasen näkökulmasta kirjoitettuna. Tässä nyt minun versioni koskien Sulhista.



1. Jos Sulhis katsoo telkkaria, mitä siellä todennäköisesti pyörii?
Jos katsoo oikeasti telkkari-telkkaria, niin urheiluruutu tai uutiset. Meillä televisio on nykyisin oikeastaan vaan pelikäytössä, leffatkin katsomme tabluttimelta tai jopa puhelimelta. 😄 Mutta jos ei nyt niuhoteta, niin Sulhis katsoo netflixurista yms. suoratoistopalveluista esimerkiksi Entouragea, Frasieria, leffoja…

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Sulhis ei ole ikinä reilun kuusivuotisen suhteemme aikana tilannut salaattia ravintolassa, vaikka syö kyllä kasviksia niin kuin normaali ihminen. Mutta ehkä se sitten ottaisi sitä LIME-MANGO-kastiketta, jota oli kerran ostanut meille?! Siis kaikista maailman salaatinkastikkeista, se osti LIME-MANGOA?! Tuo oli kyllä ihan käsittämätön valinta ja päivittelen sitä edelleen aina toisinaan. Ihan syötävää se siis oli ja käytettyä tuli, mutta KUKA OIKEASTI VALITSEE TUON, jos se ei ole ennalta tuttu???

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?

Kaalilaatikko. Minun mamma tekee tosi hyvää kaalilaatikkoa, mutta Sulhis on onnistunut vielä toistaiseksi väistämään ne vierailut, joilla sitä olisi ollut tarjolla. Tietenkin haistanut sen jo kauas ja pysytellyt silloin pois.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Noooh, emme me mene koskaan drinkeille… Mutta ravintolassa Sulhis tilaa pihvin mediumina tai seitsemän euron juustoa yhdessä meidän lempiravintolassa. 😃 Yleensä siis joku liharuoka ja juomana usein vaalea vehnäolut.

5. Mikä on hänen kengänkokonsa?

45, mikä on todella rasittavaa säilytysratkaisujen kannalta; kenkäkaapin hyllylle mahtuu noin 1,4 paria Sulhiksen kenkiä............ 😒

6. Jos hän keräisi jotain, mitä se luultavasti olisi?

Varmaan jotain korikseen tai NBA:han liittyvää.

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Tortilloja!

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

Monenlaista ja monelta aikakaudelta. Meillä on aika samanlainen musiikkimaku (miinus se minun skrits-konemusiikkini) ja nykyisin Sulhikselle menee jopa suomalainen rap tarjoamani siedätyshoidon ansiosta. Lempparein on kuitenkin Bruce Springsteen. 

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

Action-pläjäykset, trillerit ja scifi. Elokuvamakukin aika samanlainen, paitsi että minä en pidä scifistä ja Sulhis taas ei jaksa sellaista ihmissuhdedraamaa.

10. Minkä väriset silmät hänellä on?

Siniset.

11. Kuka on hänen  paras ystävänsä?

Yksi bestmaneistaan, jonka kanssa he ovat tunteneet syntymästään saakka, asuivat perheineen naapureina vuosia. Sitten hänellä onkin iso kaverijoukko ns. tasa-arvoisia kavereita.


12. Asia, jota usein teet, ja josta hän ei pidä?
Jätän tavarani levälleen, enkä esitiskaa astioitani heti käytön jälkeen. Minusta esitiskaus on vähän semmosta psykopaattien touhua.

13. Missä hän on syntynyt?

Oulussa.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?  

Mango-juustokakku tai melkein mikä tahansa juustokakku. Juustokakku onkin oikeastaan minun bravuurini, koska en leivo juurikaan mitään muuta koskaan.

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?

Pleikkaria pelaten haukkuen kanssapelaajiaan kaikilla karmivilla ja mitä mielikuvituksellisimmilla (siis onko tuo sana noin?? Pitää tarkistaa, kun olen toipunut pahimmasta festarihurmoksesta.) haukkumanimillä. Tämän aktiviteetin parissa hänellä  varmaan tapahtuu joku ruumistairtautuminen tai sivupersoonan läpilyönti, sillä normaalisti hän on äärimmäisen rauhallinen, ystävällinen ja kiltti mies.

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

Urheilla, pelata tietovisoja, rasvata tosi kärsivällisesti minun valtavan isoa atooppista ruhoani joka ikinen ilta ja muutenkin hoitaa ja silittää minua.

17. Mikä on oudointa ruokaa, josta hän pitää?

Joku poron selkäydin, jota syötiin käsin ja oikein ryystämällä ryystettiin nikamien keskeltä se liemi. Tämä oli minulle jopa hieman traumaattinen illallinen.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Yritin miettiä jotain muuta puhelimen, avaimien ja lompakon lisäksi, kun kaikkihan niitä kantavat mukanaan, mutta en keksinyt mitään… Mutta varmaan tupakkaa, sytkäriä ja huumeita, JOS polttaisi tai käyttäisi huumeita.

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

Itsekeskeiset ihmiset. Ja tietenkin häviö peleissä tai urheilussa.

20. Entä piristymään?

Hyvä ruoka ja suunnitelmien peruuntuminen, jolloin voikin rauhassa vatuloida kämpillä. 😁

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

Aivan selkeät man-crushit the Rockiin ja Mark Wahlbergiin, vaikkei tätä myönnäkään.

22. Millainen hän on sulhasena?

Ihan kohtalainen. Tarkemmin voit lukea aatteitani Sulhiksesta täältä..

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

2013 juhan(a)nuksena. Minun iskäni on muuten Juha, joten tuota vitsiä viljellään meillä kotona aina juhannuksena oikein ekstrapaljon.  😃

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

Viime viikolla sain hänet innostumaan Bodybalancesta. Se on ihan hellyyttävä näky, kun 
kaksimetrinen mies hengittelee jooga-asennoissa kankeana kuin olisi rautakanki 
ruuansulatuskanavassa.

25. Millainen on hänen kotilookinsa?

Shortsit, t-paita ja lippis väärinpäin kesät talvet. Eli kuten kuka tahansa 16-vuotias pojankoltiainen. 😂



Palataan myöhemmin astioille Sulhiksen täyttämän version kera! Moikku!



lauantai 13. heinäkuuta 2019

Tylsä kuvaus sinulle ventovieraan ihmisen polttareista, ole hyvä

Tämä minun bloggaamiseni on nyt vähän tällaista laahustamista, kun eläminen vie niin kauheasti aikaa! Mutta alkuun taas tiivistelmä: olin polttareissa, oli mukavaa, kylpylä Järvisydän oli vähän paska, järvenrantahuvilamme Villa Finlandia Varkaudessa taas upea!

Kirjoitan muuten tätä postausta puhelimella bussin penkistä extempore matkalla Ilosaarirockiin... Kaikkeen sitä vanha ihminen suostuukin...  Tilanteeseen sopii hyvin kuva, jonka äitini lähetti minulle, kun viime kesänä kieltäydyin illalliskutsusta Qstockin aikaan.



No joka tapauksessa ajattelin kertoa muutaman sanan viime viikonlopun polttareista, joista olen juuri ja juuri toipunut. Vanha kaverini teinivuosilta 1900-luvun alusta menee elokuussa naimisiin ja olimme mukavalla akkaporukalla juhlimassa hänen polttareitaan Savon mualla.

Pääkaupunkiseudun joukkue yllätti morsmaikun lenkkipolulta perjantaiaamuna ja pakkasivat lounaan jälkeen hänet koristellulle pääpaikalle autoon. Morsiamelle ei kerrottu mitään infoa tulevasta, vaikka kuulemma olikin sinnikkäästi kysellyt koko monen tunnin matkan ajan määränpäätä, mitä siellä tehdään ja ketä siellä on.

Me pohjoisen tyäret ajelimme mestoille kolmella autolla ja olimme mökillä  aivan älyttömällä luksushuvilalla hyvissä ajoin ennen morsiamen seuruetta. Majoituimme Varkaudessa Villa Finlandiassa, johon mahtui oikein mukavasti 12 hengen seurueemme kolmeen kerrokseen. Huvila ja ympäristö oli ihan täydellinen ja kustansi viikonlopulle noin tonnin. Siihen hintaan olisi kyllä odottanut kuuluvaksi liinavaatteet ja pyyhkeet, mutta pitkin hampain kannoin omat kotoa mukaan. Tulo- ja lähtöaika olivat aika joustavat, mistä erityisplussa. Puitteet olivat jo itsessään upeat, mutta yksi vieraista oli koristellut huvilaa lisää tosi kivasti ja koonnut kaikille ihanat "cocktailit".



Morsian saapui alkuillasta huvilalle autuaan tietämättömänä, ketä paikan päällä odottaa. Kökimme paksujen persauksiemme kanssa piilossa, josta loikkasimme hirveän sulavasti esiin jokainen epämääräisesti jotain älähtäen... Olisi tietenkin voinut sopia etukäteen, mitä huudetaan.

Perjantai alkoi tutustelulla, polttariseurue nimittäin koostui muutamasta eri kaveriporukasta. Onneksi meillä oli mukana yksi toimintaterapeutti, joka luonnollisesti veti parit tutustumisleikit ja vuorovaikutusharjoitukset. Tosi hyvä tutustumisleikki oli "Ystävyyden verkko", jonka nimelle kyllä pyöräytin silmiäni kerran jos toisenkin. Leikin aloittaja saa käteensä lankakerän, hän kertoo jotain itsestään ja heittää lankakerän jollekin toiselle pitäen itse langan päästä kiinni. Näin jatketaan koko porukka läpi, kunnes kerä heitetään viimeisenä morsiamelle ja on muodostunut tämä maaginen ystävyyden verkko koko porukan kesken. Siitä langasta siis. Morsian alkaa sitten kerimään lankakerää kasaan käyden porukan läpi käänteisessä järjestyksessä ja muistelee, mitä kukin on sanonut. Tässä sai hyvät perustiedot uusista tuttavuuksista ja kauhean mukavaa porukkaa morsian olikin kyllä onnistunut haalimaan ympärilleen.

Perinteinen morsiussauna saunottiin ihanassa rantasaunassa. Menihän siinä joku tovi vihtoessa eksiä pois... Ilta päättyi viininhuuruiseen En ole koskaan -juomapeliin. Ihan tolkku ihminen olen, mutta jostain syystä tuo peli aiheuttaa minulle aina päänvaivaa. Hirveän kovasti pitää keskittyä, että pysyy kärryillä... Tällä kertaa peli meni kuitenkin aika kivuttomasti ja olin oikein ylpeä, etten mennyt sekaisin kovinkaan montaa kertaa. Eilen tosin yhtäkkiä tajusin, että yksi ns. voittavaksi väitteeksi luulemani väite ei suinkaan ollut voittava. Tiesin, ettei toistaiseksi kukaa porukasta ole kirjoittanut gradua, kuten en ole itsekään. Voitonriemuisesti julistin "EN OLE KOSKAAN KIRJOITTANUT GRADUA!" ja oikein hykertelin, kun yksi toisensa jälkeen sanoivat, etteivät hekään ole. En siis edes sinä tilanteessa tajunnut, että ei sitä peliä niin pelata. Meillä oli myös hieman löyhät säännöt siitä, milloin pitää saa juoda ja kuka juo milloinkin, niin siitäkään ei voinut mitään päätellä (ja se myös oli varmasti osasyy näihin aivopieruihin). Yhtäkkiä tuli tuo eilen mieleen. Että eipä se ihme olekaan, ettei ole tullut paljon graduja niitä kirjoiteltua, kun ajatuksenjuoksu on välillä tuota tasoa...

Lauantaina heräsimme aika freeseinä valmistelemaan brunssia, minkä aikana osa porukasta lähti lenkittämään Morsianta minun perintöpuvussani. Olen ostanut tuon ihanan 80-luvun jumppa-asun kirpparilta toisiin fuksiaisiini aikoinaan ja se on ollut päälläni aina sopivan tilaisuuden tullen. Joskus myös epäsopivissa tilanteissa.


Kuohuviinibrunssi oli ihana ja hyvin oli kaikki  pilkottu. Olen niin epäluotettava tapaus keittiössä, että minun vastuulleni annetaan perinteisesti erinäisten asioiden pilkkominen.... Tulevana vaimona puolustukseni on pakko sanoa, että epäluotettavuus ei pelkästään ole osaamattomuutta tai kyvyttömyyttä, vaan suureksi osaksi haluttomuutta. Tätä pitäisi jotenkin työstää... No niiden pilkottujen asioiden nauttimisen jälkeen lähdimme kylpylä Järvisydämeen Rantasalmelle, jossa morsian pääsi ensin johonkin hoitoon, jossa hänet valeltiin turpeella ja sammalella ja käärittiin elmukelmuun. Oli kuulemma ihanan rentouttava. Rentoutuneena hän sitten liittyi seuraamme kylpylän puolelle lillustamaan. Pahan atooppisen ihoni takia arvoin pitkään, lähdenkö klooriveteen itseäni liottamaan, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että se paikka on koettava, kun sitä niin kauheasti hehkutetaan. Jooh, no eipä olisi kannattanut. Tavallaan ihan siisti paikka, mutta kaikkien hehkutusten takia taisin odottaa jotain aivan tajunnanräjäyttävää. Kylpylä oli myös yllättävän pieni. Himosaunoja varmasti tykkää, siellä oli nimittäin miljoona erilaista löylyhuonetta, mutta minä pilasin muidenkin nautintoa roikkumalla saunan kahvoissa kahden minuutin "saunomisen" jälkeen, että "mennään jo". 

Kylpylässä oli kyllä hienot puitteet ja siistejä yksityiskohtia, mutta en voi kuin ihmetellä pukkaria. Kauhean pieni ja ahdas, eikä mitään kunnon tilaa meikata. Kylpylä on vielä aikuisille suunnattu, niin jotenkin olisi luullut, että laittautumiselle olisi varattu edes sen verran tilaa kuin tavallisessa uimahallissa. 

Ehkä tähän minun negatiivissävytteiseen  kokemukseeni vaikuttaa myös se, että se kloorivesi tosiaan liuotti kaiken rasvan iholtani ja olin monta päivää pölisevä ihmisraunio. Loin nahkani todellakin uudestaan mm. sänkyyn, töihin, salille ja vähän joka paikkaan. Yäk ja anteeksi. 

No mutta ehkä siellä Järvisydämessä kannattaa käydä, jos sattuu olemaan siinä sen pihassa. Ja uimapuku valmiiksi päällä... Kahden tunnin kylpylälippu oli 19,90 e opiskelijalta ja 29,90 e oikealta ihmiseltä. Hintaan kuului pyyhe ja pääsy pienelle napostelualeelle, jossa oli veloituksetta tarjolla makuvesiä, pähkinöitä, hedelmiä ja teetä. Näkyi olevan myös alkoholia ostettavaksi. Respasta olisi myös voinut vuokrata kylpytakkeja ja tohveleita, mutta me ei jaksettu hifistellä. Morsmaikun 45 minuutin turvehoito maksoi noin 60 e, se oli Mielestäni ihan kohtuullinen. Myös ystävällisestä henkilökunnasta plussaa!

Kauhean pitkä tämä kirjoitus jo, yritän tiivistää... No kylpylästä kurvasimme huvilalle syömään. Sitten oli yhteinen kuntopiiri hauskoine lämmittelyhippoineen. Tämä oli kiva ohjelmanumero, vaikkakin olisin varmasti saanut itsestäni enenmmän tehoja irti selvinpäin.  Jumppailujen jälkeen porukka taas saunoi (sitä oikeasti tehtiin varmaan 70 % ajasta). Minä en saunonut kuin Järvisydämessä, mutta siinäkin oli enemmän kuin monena vuonna yhteensä. Ilta huipentui yhden  vieraan vetämään tietokilpailuun, jossa aika lennokkaiden aasinsiltojen kautta päästiin esimerkiksi  morsiamesta isokuovin painoon. Yksi joukkue muuten arvasi 7 kg. En kestä näitä sympaattisia kaupunkilaisia. :D 

Loppuillan istuskelimme nuotiolla ja keskustelimme minun mieliksi. Erehdyin ekana iltana ehdottomaan, että istutaan alas ja keskustellaan, tarkoitin siis ihan tavallista hengailua, mutta siitä nyt sitten kehittyi tuollainen yhteinen vitsi.

Ilta venyi, mutta suitsait sukkelaan siivosimme aamulla tilukset 12 hengen porukallamme. Loppusiivous olisi maksanut 250e, jota tälläiset näppärät emännät eivät todellakaan maksa ihan periaatesyistä. Se ollut kuin yksi kullinluikaus ja olimme hyvissä ajoin lähtövalmiita kotimatkalle, vaikka itse huvila oli varmasti reilu 200 m2, siihen vielä jättikokoiset patiot, rantasauna ja piha. Puitteet olivat siis todellakin kohdallaan ja morsiankin vaikutti ihan tyytyväiseltä. Innolla jään odottamaan elokuista häitä. :) 


PS. Olisi voinut tehdä sellaisen postauksen, jossa olisi käynyt polttaritärppejä läpi "do's and don'ts" -tyylisesti, mutta ei jaksa ja sitä paitsi olen ihan juuri Joensuussa. 

maanantai 1. heinäkuuta 2019

Kaasot ja bestmanit

Tiivistelmä: minun kaasot ja bestman     ✓
                   Sulhiksen bestmanit             ✓

Voin kyllä ihan rehellisesti myöntää, että rakastan kaikkea jenkkiläistä hapatusta ja hömpötystä. Olen aika överi ihminen muutenkin, joten mitkään promposalit tai gender reveal partyt eivät ole minusta yhtään liioiteltuja. More is more, mutta kunpa joku hillitsisi minua hääsuunnittelun suhteen, etten tekisi mitään ihan kauhean outoja ratkaisuja…

(Unsplash)


Viime vuosina myös meillä Suomessa suosituksi jutuksi on noussut kaasojen ja bestmanien ”kosinta”. Nimikin sen jo kertoo, tarkoituksena on siis pyytää hääseuruetta tehtäväänsä esimerkiksi jonkun pienen lahjan kera. Olen nähnyt aivan ihania "kaasobokseja", joista voi löytyä esimerkiksi samppanjaa, suklaata, kauneudenhoitotuotteita tai hääsuunnitteluun liittyviä juttuja. Itse laatikon koristelu ja pakkaus ovat myös isossa roolissa. Tosi hauska idea minusta ja juuri tuollaisesta näpertelystä kyllä nautin. Päätin kuitenkin kosiskella kaasojani ja bestmaniani hieman pienieleisemmin, kun toisaalta tuo kaasoboksi on vähän turhaa. Tai no kuka nyt ei skumppaa ja kasvonaamioita tarvitsisi, mutta jotenkin tuntuu liian vaivalloiselta, kun pitäisi ympäri Suomea niitä lähetellä.

Tilasin kaasoilleni ja bestmanilleni netistä ihan pienet lahjat, jotka mahtuivat hyvin kirjekuoreen kosiokirjeeni mukaan. Minulla oli muuten yhteen aikaan IHAN JÄRKYTTÄVÄ Wish-sekoilukausi ja tilailin sieltä kaikenlaista paskaa. Esim. tämän tiskaushanskan. Siis mitä hittoa oikeasti?!


Nämä nyt tilaamani kosintalahjatkin joku pieni kiinalaistyttö on sormet verillä näpertänyt epäinhimillisissä oloissa työpaikallaan, jossa varmasti saa pomoltaan selkäänsä säännöllisin väliajoin ja joutuu hengittämään myrkkykaasuja ja altistuu kemikaaliroiskeille. Että olkaa hyvät vaan, kaasot ja bestman. Olen kyllä jo aika hyvin itseäni syyllistämällä ja aktiivisesti maapallon saastumista ajatellen saanut itseäni vieroitettua Wishin kaltaisista rojukaupoista. Mutta joku niissä vaan kiehtoo. Aina ulkomaillakin haluan kiertää kaikki krääsäkaupat. Jenkeissä Dollarshop sai minut lähtemään kaikista henkseleistäni. Ihan onnellinen lapsuus minulla oli, eikä ollut puutetta mistään, että kai tämä on sitten vain jotain syvemmältä kumpuavaa…

No mutta joka tapauksessa, lähetin lahjan ja askartelemani kortit kohteille. Kaasoille meni avainperät, joissa roikkui birthstone, nimikirjain ja sydän, jossa kaasoviittaus, bestmanille mustat sukat bestman-kirjailulla. Kaikilta neljältä sain myöntävän vastauksen! Bestman oikein lähetti vastauksensa takaisin minulle kirjepostilla. Mielestäni tuo kevyt uhkaus kosintakortissa oli siis toimiva ratkaisu. Jos voisin, tekisin ehdottomasti työkseni loukkaavia ja herjaavia onnittelukortteja sekä kortteja ihan muuten vain vittuilutarkoituksessa lähetettäviksi.



Sulhis ei mitään erityisiä temppuja jaksanut bestmanien kysymisen eteen tehdä. Hänelle tulee kolme bestmania ja oli ”kosinut” heitä suurin piirtein näin:

”Nii meillä on ne häät sitte 2020, nii tuukko bestmaniksi?”
”Joo, kaipa.”
”Ookke.”

Sulhis on kyllä ehdottomasti sitten sellainen less is more –ihminen.  Mutta mitäpä sitä turhaan keppuroimaan, jos vähempikin riittää. Sulhis valitsi bestmaneikseen:

1) parhaan ystävänsä, jonka on tuntenut vauvasta asti, olivat perheineen naapureina pitkään,
2) hyvän ystävänsä ja samalla entisen kämppiksensä, johon alunperin tutustui alakouluikäisenä yhteisen koripalloharrastuksen parissa, 
3) isoveljensä, joka on supliikki ja muodollisestikin ihan pätevä, ja hänelle heilahtikin nakki toimia häiden seremoniamestarina, johon erehtyi jo lupautumaan.

Hääseurue on siis valittu ja värvätty onnistuneesti. Yritämme kuitenkin hoitaa nämä häät sillä tavalla, että Sulhiksen kanssa kahdestaan hoidamme järjestelyt ja paskartelut, koska emme halua muiden kyllästyvän meidän bileisiin, ennen kuin ne kerkeävät edes olla. Enkä sitä paitsi edes luottaisi muiden taitoihin esim. askartelun suhteen, olen sillä tavalla rasittava perfektionisti, että riita siitä vaan saataisiin aikaiseksi. Muutenkin olemme sitä mieltä, että hääpari saa ihan keskenään stressata järjestelyistä ja pyrimme siihen, että hääseurue saisi ihan rauhassa nauttia juhlasta. Paitsi tietenkin seremoniamestari, mutta juuri siksi se homma sysättiinkin perheenjäsenelle, eikä kavereille. Sori Sulhiksen veli. 😄 Hän onneksi otti tehtävän reippaasti vastaan, hän kun on innokas ja todella luonteva esiintyjä.

Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että yritämme pitää koristelut mahdollisimman minimissä, ettei se mene siihen, että yötä myöten olemme kaasojen kanssa koristelemassa hääpaikkaa ja kiukkuan sitten loppuelämän, kun en näytä hääkuvissa yhtään säteilevältä ja hehkuvalta. En myöskään halua, että kaasot ja bestmanit joutuvat siivoilemaan koristeita pois seuraavana päivänä. Varsinaiset siivoukset kuuluvat paikkavuokraan ja mietin, että hankkisin sellaisia koristeita, jotka juhlapaikka voisi mahdollisesti haluta itselleen, jolloin niitä ei tarvitsisi siivoilla kenenkään meistä. Lähinnä siis mietin kukkamaljakoita ja esim. viirejä.

Kaasot ja bestmanit ovatkin siis lähinnä vaan muodon vuoksi, eikä heillä ole mitään suurempia vastuualueita, paitsi tietenkin polttareiden järjestäminen, mikä kyllä tulee onnistumaan käden käänteessä, mitä molempien kavereita tunnen. Toki hääpäivänä jonkun pitää vähän katsoa lahjapöydän perään, vaihdella filmiä polaroid-kameraan ja nostella minun helmaani, että pääsen seurapiirirakkoni kanssa pöntölle noin 20 minuutin välein, että kyllä heille pieniä jobeja valitettavasti on sälytettävä. Plus yksi kaaso saa laulaa, yksi meikata minut ja jotain pieniä puheitakin toivoisin kaasojen ja bestmanien toimesta... Että oikeastaan tarkemmin mietittynä se hääseurueen rento ilta juhlasta nauttien saattaakin jäädä vain ajatuksen tasolle. 😏

Oletko jo lukenut?

Päähenkilöiden esittely

Minusta on luontevaa kertoa tähän alkuun hieman meistä tyypeistä tämän blogin takana. Itseäni ainakin kiinnostaa aina blogeja lukiessani,...