Postimerkki omalla kuvalla

Minähän koko ajan toitotan, ettei minua kiinnosta häidemme yksityiskohdat. No, en minä aina ole ollut tällainen. Vielä puolitoista vuotta sitten olin juuri se morsian, joka tilaa kustomoidut postimerkit hääkutsuihin. Kyllä. Puolustuksekseni on sanottava, että Postilla oli tuolloin joku kampanja ja merkkejä sai tilata alennettuun hintaan, 1,90 e/kpl. Postimaksuthat  nousivat tänä keväänä ja ihan tavallinen  merkki maksaa nyt 1,85 e, eli siihen nähden tuo ei ollut meiltä iso panostus. 

Tällä hetkellä yhden postimerkkiarkin hinta omalla kuvalla maksaa 29 e. Arkissa on 10 merkkiä, eli kappalehinnaksi tulee melko suolainen 2,90 e. Jos tilaa 4-19 arkkia, saa 5 %:n alennuksen. Suhteellisesti aika tyyristä, mutta toisaalta kyse on kuitenkin vain muutamien kymppien lisäkustannuksesta kutsujen määrästä riippuen, joten kannattaahan tuota vaihtoehtoa miettiä, jos haluaa pientä twistiä kuoriin.

Me valitsimme postimerkkiin "kihlajaiskuvamme", joka on otettu Saariselän yössä noin klo 2.30, kun juhlimme kahdestaan Sulhiksen kosinnan jälkeen. Postin työntekijäkin kommentoi, että onpa hauskat merkit. Tämä oli kuitenkin ennen kuin hänelle selvisi, että haluan niihin käsinleimauksen... Olin kuullut, etteivät (ne helvetilliset) sinetit välttämättä kestä koneellista leimaamista. En voinut ottaa sitä riskiä, että kaiken sen vaivan jälkeen sinetti olisi tuhannen päreinä, kun vastaanottaja saa kutsun käsiinsä. Olin myös lukenut kokemuksia, että postin työntekijät ovat lyöneet morsioille leiman käteen, että neiti on hyvä ja leimaa 150 kutsuaan aivan keskenään. Tämähän olisi käynyt minulle ja olinkin varautunut siihen, mutta asiakaspalvelija sanoi, ettei voi antaa leimasinta kenen tahansa huppaluuran käsiin. Intin, että voin leimata ne siinä tiskillä, enkä yritä mitään vilunkia. Aspa ei antanut periksi ja häntä koipien välissä ojensin hänelle noin 60 kutsun nivaskan leimattavaksi. Äläkä sinäkin ymmärrä väärin. En olisi halunnut leimata niitä itse vain sen takia, että olisin pelännyt jonkun kesätyöntekijän pilaavan kutsumme (kuten yksi kaasoistani epäili). Olisin halunnut suorittaa tuon homman itse, ettei postin työntekijä inhoaisi minua ylimääräisten töiden teetättämisestä. Vaikka saatan vaikuttaa olevani aivan karen, että haluan aina saada päällikön paikalle, minulle on kauhean tärkeää, etten pahoita asiakaspalvelijoiden mieltä tai ole liikaa vaivaksi. Ja ok, en halunnut, että joku kelloa vilkuileva kesätyöntekijä pilaa meidän kutsumme.

No, se postin työntekijä lupasi kuitenkin leimata ne omin pikku kätösin ja esitti tosi hyvin, ettei sitä vituta yhtään. Varoitin kuitenkin kavereita, että jos jostain kutsusta on kulma revitty tai muuta sellaista, se on varmasti kiireisen työntekijän kosto. Minkä ymmärrän täysin, itsekin tekisin niin. Suurin osa kutsuista on kuitenkin tainnut löytää jo perille, että kyllä se ainakin ne lähetti.

Olemme kyllä tosi tyytyväisiä postimerkkeihin, ne ovat hauskat ja persoonalliset. Onneksi kerkesin tilata ne ennen kuin kyllästyin meidän häihin. 😉

Vain muutaman hääkutsun tähden

Tiivistelmä: Kutsut lähetetty!

Vierailta tuli jo kysymyksiä, onko häät taas peruttu, kun kutsuja ei näy eikä kuulu. Saimme ne kuitenkin vihdoin ja viimein postiin viime viikolla! Kutsushow kaikkine käänteineen oli aivan naurettavan pitkä ja työläs prosessi. Ottaen erityisesti huomioon sen, että nimenomaan halusin tilata kutsut valmiina, että niistä olisi mahdollisimman vähän vaivaa. LOL. Ne siis tilattiin jo puolitoista vuotta sitten ennen kuin koronasta oli tietoakaan. Vaikka itse arvostan kaikkea käsin tehtyä ja teettämällä olisimme saaneet aivan ihanat, uniikit kutsut, nämä paperituotteet olivat meille yksi juttu, joista oli helppo pihistää. Vieraat katsovat kutsua kerran noin 20 s, joten tusinatuote ajaa mielestäni  asiansa. Vistaprintiltä, mistä me tilasimme kutsumme, löytyi aika kivoja vaihtoehtoja edullisesti. Vähän harmittaa, että köyhäilin folioinnin suhteen ja tilasin lopulta niin peruskutsut niin peruspaperilla kuin mahdollista, mutta säästimme varmaan ainakin 30 senttiä kutsua kohti. Ja pääsin taas askartelemaan, kun lisäsin jokaiseen kutsuun kultaista glitteriä yön pimeinä tunteina samalla tiuskien Sulhikselle, että kun mun pitää tehdä KAIKKI (tietäen kuitenkin koko ajan, etten todellakaan antaisi sen tulla käpälöimään kutsuja, vaikka tarjoaisikin apuaan). 

Täsä tää ny o.

Tilasimme siis kutsut jo ensimmäisiin häihimme, mutta emme kerenneet lähettää niitä, kun päädyimme siirtämään häitä niin aikaisessa vaiheessa. Päätimme viime syksynä uuden hääpäivän ja vaihdoimme koko paskan eri paikkakunnallekin, kerroimme uudet tuulet kaikille kavereillemme, mutta luojan kiitos, emme lähettäneet save the dateja, saati sitten varsinaisia kutsuja, sillä pääpäivä vaihtui vielä kertaalleen tähän nykyiseen. Vihkimisaikakin vaihtui vielä tänä keväänä aamuhäistä iltapäivään. 

Meillä oli siis kutsut, jotka olivat väärälle päivälle, väärälle vuodelle, väärän kellonaikaan, väärään kirkkoon ja väärään juhlapaikkaan. Vihittävä pari pysyi kuitenkin just ja just alkuperäisessä kokoonpanossa. Minä periaatteen ihmisenä en  halunnut tilata uusia kutsuja, vaikka se olisi helpottanut tätä projektia huomattavasti. Halusimme toisaalta myös säilyttää kutsujen kautta muiston tästä erityislaatuisesta ajasta, jota nyt elämme. 

Päädyin tuunaamaan kutsuja leimasimien ja lisäosan avulla. Leimasin kaikkiin 23545 kutsuun kirjain kerrallaan "PERUTTU"-tekstin viime vuoden tietojen päälle. Tilasin myös pienet lisäkortit, joissa oli  uusi aika ja paikka. Lisäkortit tilasin myös Vistaprintilta kutsujen kanssa yhtenevällä teemalla. Lisäkorttien tilaus oli ehkä vähän ristiriitainen veto siihen nähden, että väkisin halusin säilyttää alkuperäiset kutsut ja välttää siten uusien hommaamisen, mutta minä olen kauhean höveli luopumaan periaatteistani aina sen mukaan, mikä on minulle suotuisinta milloinkin. Kalliiksi ne eivät kuitenkaan tulleet, keksin nimittäin pihistelykeinon myös  pikkukorttien suhteen. Valikoimasta ei löytynyt oikein sopivan kokoista ja riittävän edullista vaihtoehtoa, joten muokkasin Vistaprintin ohjelmalla oikeasti yhteen korttiin kaksi tuollaista pienempää korttia. Siihen meni aivan helvetin monta tuntia ajasta, joka minun olisi pitänyt käyttää yhden lopputentin lukemisiin, mutta tentit voi aina uusia ilmaiseksi, häitä ei.

Viime vuonna suunnittelin kutsuille tuollaisen ns. taskun, johon tuli nauhaa ja sinetti, että kutsu olisi jollakin tapaa juhlallisempi. No, nyt inhoan sitä taskua. Mutta koska valoimme niitä hemmetin sinettejä 2387 tuntia, ja molemmat olimme viittä vaille valmiita unohtamaan koko häät ja eroamaan, en vain pystynyt laittamaan niitä haaskuuseen. Nyt olisin halunnut modernit ja tyylikkäät kutsut, sillä nämä olivat lopulta himpun verran liian romanttiset. Eli käytimme siis aivan kohtuuttoman paljon aikaa kutsuihin, joihin emme en ollut edes lopulta kauhean tyytyväinen. 😁 No, ovat ne oikeasti ihan kohtalaiset ja hoitavat asiansa! Vieraatkin ovat kehuneet kutsua, mutta tietenkin sen takia, kun ovat täältä lukeneet, millainen työmaa ne olivat. 

Halusin mahdollisimman yksinkertaiset kutsut ilman infotekstejä. Perustimmekin tahtoo.fi:n kautta oman hääsivuston, mistä kaikki tarpeelliset tiedot löytyvät. Sinne myös ilmoittaudutaan sekä ilmoitetaan ruoka-aineallergioista. Kauhean kätevä. Sivustolta myös näkee, kun vieras avaa sivuston ensimmäisen kerran (olkaa huoleti, jokaista kirjautumista ei näe). Noin puolet vieraista ovat käyneet sivustolla ja reilu kolmasosa on jo ilmoittanut tulevansa häihin. Tähän mennessä vain kaksi on ilmoittanut esteestä. Laitoimme tosin pitkän ilmoittautumisajan, kun tämä elo on nykyisin niin epävarmaa. Siitä huolimatta käymme sivustolla päivittäin noin neljän minuutin välein katsomassa, onko tullut uusia ilmoittautumisia. 😁 Ehkä hääfiilis on todellakin nostamassa uudelleen päätään. 💓

Onkohan kutsujen teko ollut muillakin samanlaista helvettiä...

Sulhiksen uudet vaatteet

Tiivistelmä: Sulhis löysi hääpuvun.

Moi!

Hääjärjestelyt etenevät hitaasti, mutta nyt jo aika varmasti. Sulhiksellekin löytyi hääpuku! Ja huomattavasti pienemmällä vaivalla kuin oma pukuni...

He said hell yesss to the dress!

Aloitimme pukuostokset ahtamalla mahamme täyteen sushi-buffetissa, jotta hääaterian jälkeen ei tulisi yllätyksiä puvun istuvuuden suhteen... Minäkin mätin susheja kaksin käsin, sillä haluan olla mieheni tukena kaikissa tilanteissa, mitä elämä tuokaan eteen. 

Hyvin syöneinä menimme ensimmäiseksi Sokokselle, sillä siellä on Oulun laajin pukuvalikoima. Olihan siellä pukua puvun perään, mutta kuten mainitsin, Sulhiksen mittasuhteet löivät kapuloita rattaisiin. Hän on vajaa  kaksimetrinen (ei kovin vajaamielinen kuitenkaan), satakiloinen, harteikas, mutta jalat ovat kuin Victoria's Secretin catwalkilta. Melkein kaikki takit olivat vyötäröltä isoja, jos mahtuivat hartioista. Myös hihat meinasivat jäädä useimmissa takeissa lyhyiksi. Reisistä sopivat housut taas jäivät suurin piirtein capri-mittaisiksi. 

(Kuva: pexels.com)

Sokoksen myyjä tarjosi Turolta atleetti-malliston pukua, mitä Sulhis ei anna minun varmasti koskaan unohtaa... Takki olikin kyllä juuri passeli, mutta housut eivät istuneet yhtään. Lopulta Sokoksen valikoimista löytyi yksi ainoa varteenotettava vaihtoehto Bossilta. Päätimme kuitenkin vielä laittaa asian mietintämyssyyn.

Toinen yritys oli Dressmanille. Sieltä löytyi ainoastaan yksi harmaa takki, joka oli edes jollakin tapaa sopiva, ja Sulhis halusi sinisen puvun. Keskustan Dressamanilla oli kyllä todella asiantuntevan oloinen miesmyyjä, ja hän suosittelikin meitä kääntymään Voltin puoleen, sillä epäili Tiger of Swedenin pukujen sopivan Sulhiksen ruumiinrakenteelle. 

Minä olisin tykännyt vaalean harmaasta tai jopa beigestäkin kesäpuvusta, mutta Sulhis ei kelpuuttanut. (Kuva: pexels.com)

No, me menimme Voltin myymälään ja myyjä totesin yhden katseen perusteella, että juurikin Tigerin puku olisi Sulhiksen ainoa oljenkorsi, mutta sepä olikin nappivalinta! ONNEKSI emme ostaneet sitä ensimmäistä "ihan hyvää" pukua Sokokselta. Tigerin nuorekkaan, slim fit -mallisen puvun jälkeen, Sulhis näytti siinä Bossin puvussa lähinnä keski-ikäiseltä saksalaisukolta. 😄

Sulhis osti sovittamansa puvun sekä siihen sopivan liivin siltä istumalta. Hinnaksi jäi 25 %:n alennuksen jälkeen noin 550 e. Puku on väriltään navy blue, jollaisesta Sulhis on jo jonkin aikaa  haaveillutkin. Minä olen aina toppuutellut, että sinnittelisi vielä ja ostaisi sitten meidän häihin kunnollisen. Siksi se varmaan sitten kosikin silloin puolitoista vuotta sitten. 

Sulhiksen power pose.

Sulhis haluaa rusetin solmion tai sen tursakesolmukkeen sijaan. Väriksi olimme ensin ajatelleet jotain kuviollista (etikettivirhe!) sinistä, mutta äitini osti Sulhikselle lahjaksi helmenharmaan rusetin taskuliinoineen. Helmenharmaatahan pidetään juhlallisimpana värivalintana miehen solmioon (sama kai pätee, vaikka kyseessä onkin rusetti), mutta olimme ajatelleet sen olevan liian vaalea. Se kuitenkin sointui todella hyvin tummaan, laivastonsiniseen pukuun sekä valkoiseen kauluspaitaan. Pitää vielä katsoa kokonaisuus kenkien ja vyön kanssa. Toivottavasti ei mene liian kirjavaksi, sillä Sulhis haluaa ostaa konjakin ruskeat asusteet. Huomenna aikoi lähteä kenkäkaupoille, kerron sitten, minkälaisiin popottimiin hän päätyi.

Minun äitini on kyllä järkyttävä mielistelijä. 

Onko muille kesän sulhiksille löytynyt jo hääpuku? Minkälaisia väriyhdistelmiä muille on tulossa?