Näin suunnittelin kolmannet hääni

Muistatteko, kun vasta kerroin teille meidän uusista ravintolahäistämme... Innostuessani olen aika tehokas pakkaus, ja uusi hääpäivä, uusi kirkkovaraus, menut ja alkoholitarjoilusuunnitelmat hoituivat aivan käden käänteessä. Uudet suunnitelmat olivat hiottu huippuunsa ehkä seuraavana päivänä julkaistuani sen epäröivän tekstin ravintolahäiden alkoholiongelmasta (pun intended). Mutta siitä seuraavana päivänä tulimme taas toisiin aatoksiin (järkiimme) ja laitoimme jälleen koko paskan uusiksi. Olemme nyt siis suunnitelleet meille kolmannet häät! Onneksi Sulhis on sellaista sorttia, että aika helposti lähtee mukaan minun ideoihini, jos en nyt mitään aivan järjetöntä keksi. Tai no, kyllä se lähtisi niihinkin mukaan... Ja se on onni! En kaipaa tähän mitään oikuttelevaa groomzillaa vaivoikseni, kun muutenkin aikaavievää tämä hääsekoilu.  

Tämä oikeasti on nyt se lopullinen suunnitelma, jos häät eivät taas peruunnu (meistä riippumattomista syistä). Innostuimme tosissamme ravintolahäiden mukana tulevista hyödyistä ja helppoudesta, mutta se alkoholiasia oli sitten lopulta liian iso miinus meille. Saattaa kuulostaa  siltä, olemme järjestämässä sellaisia tietyistä häärealityistä tuttuja ryyppyjuhlia, joissa anoppi haastaa päissään riitaa ja joku viuhahtaa, mutta oikeasti me ja ystäväpiirimme olemme ihan tolkkuja ihmisiä. Tolkkuja ihmisiä, joille skumppa maistuu juhlissa. Ja kotonakin erityistilanteissa. Esim. jos vaikka joku virus riehuu ympäri maailmaa, ja kaikkien pitää olla vain kotona. Tai no, ei siihen skumppalasilliseen ennenkään mitään pandemiaa ole tarvittu. Mutta ymmärsitte pointin!

Oulussa on lopulta aika vähän tarpeeksi isoja juhlapaikkoja, jotka eivät ole liian rumia. 😄 Kauneus on toki katsojan silmässä, mutta todella paljon on sellaisia nuorisoseuran jumppasaleja, joissa on "ne puolipaneelit ja mintunväriset kappaverhot" erästä tuttavaani lainaten. Monet kivat häät olen tosin  niissä saunan värisissä jumppasaleissakin nähnyt järjestettävän, kun ihmiset ovat niin taitavia ja viitseliäitä koristelun suhteen. Minä en taas millään viitsisi nähdä kauheasti vaivaa sellaisten taikatemppujen suhteen, kun olen sillä tavalla, miten sen nyt ilmaisisi, aika lyhytjänteinen ihminen ja menen usein sieltä aidan alta, jos se on mahdollista.

Meidän uudet kriteerimme juhlapaikalle siis olivat:
1) riittävän iso tila yli sadan hengen retkueelle
2) sijainti lähellä keskustaa
3) paikka, jossa ei ole A-oikeuksia
4) ei tiukkoja poistumisaikoja
5) ei olisi sysiruma.

No, Raatin nuorisotalo on tällainen paikka ihan Oulun keskustan tuntumassa, ja olemmekin olleet siellä yksissä ihanissa häissä joitakin vuosia sitten. Muistin, että itse juhlasali on arvokkaan näköinen korkeine ikkunoineen, kahviopuoli tunnelmallinen ja taloa kahdelta seinältä kiertävä iso terassi todella viihtyisä kauniilla näköalalla sitä siinä vieressä olevaa vesistöä päin (voisiko joku oululainen kertoa, mikä se vesialue siinä on nimeltään?).  Muistelin kuitenkin, että muuten talo on aivan liian nuorisoseuramainen ja jätimme sen aiemmin suorilta pois laskuista. Raatin nuorisotalo on Oulun NMKY:n omistuksessa ja Sulhis on pelannut elämänsä koripalloa kyseisessä seurassa, joten on luonnollisesti käynyt kyseisessä talossakin miljoona kertaa, mutta enhän minä tietenkään voinut luottaa hänen kertomaansa siitä, että se on ihan kiva paikka. Viime kesänä siellä häitään juhlinut tuttavani kuitenkin laittoi pari kuvaa heidän juhlahumustaan ja olin myyty! Kävimme katsomassa paikkaa myös livenä uusin silmin ja kyllä kaikki sen hyvät puolet kompensoivat ruman vessan ja eteisen. 

Laitan tähän alle pari kuvaa talon salista erilaisissa juhlapuvuissa. Mielestäni se on tyylikäs ja näköjään myös monipuolinen! Kuvat ovat ONMKY:n nettisivuilta, lätkäisin niihin röyhkeästi filtterit päälle korostamaan sitä tunnelmaa, jonka itse kuvassa näin.

Me siis varasimme sen! Otamme uuden yrityksen häidemme suhteen reilun vuoden päästä elokuussa. Vähän on sellainen varautunut fiilis, että juhlat eivät välttämättä tule ensi vuonnakaan onnistumaan, mutta silti olemme iloisia, että päätös on tehty ja voimme edes yrittää nauttia uusista järkkäilyistä. En oikein osaa enää objektiivisesti arvioida, olenko pessimisti vai realisti, mutta en ole yhtään varma, että olisimme selvillä vesillä reilun vuoden päästä. Mitä jos seuraava aalto on pahempi ja virus on mutatoitunut vaarallisemmaksi. Sissi kirjoittikin jo hyvin eri skenaarioista koronan ja häiden suhteen Minttupersikoita ja Proseccoa -blogissaan.

En usko, että rokotetta saadaan ainakaan Suomeen asti tässä reilussa vuodessa, mutta ainahan sitä voi toivoa, että tilanne olisi jollakin tavalla normalisoitunut siihen mennessä. Ajatuksena on kuitenkin se, että järjestelyt jatkuvat normaalisti ensi vuotta silmällä pitäen, ja juhlimme sitten sillä tavalla, kuin sen hetkisten rajoitusten mukaisesti on mahdollista. Jos häitä ei voisi ollenkaan järjestää, tuo ensi vuoden elokuu on kuitenkin meidän takarajamme. Siinä tapauksessa joudumme tyytymään pelkkään naimisiinmenoon (😄) ja siirtämään ne juhlat ihan oikeasti jonnekin hamaan tulevaisuuteen. 

Vähän riskillä nyt mennään lisääntymisen suhteen, mutta vietin juuri viikonloppua yhden uhmaikäisen kanssa, minkä ansiosta painoin biologisen kellon torkkua (kiitos eräälle lukijalle tästä fraasista, nerokas!) ihan huoletta vielä kerran.... Siis kyseinen lapsi on tosi ihana ja selvästi jo aivan omanlainen persoonansa, mutta se uhmaiän perseily on aivan sietämätöntä. Että jos annan uhmiksen mielestä juomalasin väärin kaapista, minkä hän ilmaisee raivarilla, ja minun tekisi mieli vain heittää lasi seinää, haistattaa lapselle pitkä paska ja antaa kuolla janoon, kannattaa vielä hetkinen miettiä, onko valmis emäksi. 😅 Pahinta tässä on se, että ymmärrän kyllä, ettei uhmaikäinen tahallaan ole vittumainen, mutta silti ne dramaattiset lattialle heittäytymiset ärsyttävät minua. Siis lapsen luonnolliseen kehitykseen kuuluvat vaiheet ärsyttävät keski-ikäistä täti-ihmistä, joka melkein valmistui alakoulun opettajaksi. Luojan kiitos muuten, että se ura tyssäsi ennen kuin alkoikaan...

Jos minä tämän nyt yhteen lauseeseen kokoan, niin uusi hääpäivä valittu, juhlatila sekä vihkiminen varattu ja lapsenteon lykkäämiselle keksitty jälleen sopiva tekosyy! Moikka!

Virallinen päätös tehty häiden siirtämisen suhteen

Tiivistelmä: Häät siirtyvät jonnekin 40 vuoden päähän.

Noni, nyt mekin olemme tehneet virallisen päätöksen siirtää häitä kokonaisella helvetin vuodella. Tuntuu kauhean kaukaiselta se ei-ens-vaan-sitä-seuraava-kesä. Oikeastaan päätös siirtämisestä tehtiin jo maaliskuun alussa, mutta nyt se sanottiin ihan oikeasti ääneen ja peruimme loputkin palveluntarjoajat sekä päätimme uuden ajankohdan. Emme tietenkään päättäneet vielä uutta päivää (tavoillemme uskollisina), mutta edes vuodenaika on selvillä. 😄 Ensin oli mielessä ne joulukuun vesisateessa vietettävät kompromissihäät, joissa laahustaisin hääpuvun helma viiden kilon painoisena, kun se olisi takapuoleen asti märkänä siitä loskassa rämpimisestä, mutta tämä suunnitelma kuopattiin eilen. Sulhiksen molemmat sisarukset tulevat juhliin maailman ääristä, eikä ole yhtään varmaa, että taivas olisi auki hupilennoille vielä vuoden lopussa. Tai bilettäminen turvallista riskiryhmille. Eikä siitä ei-ens-vaan-sitä-seuraavasta-kesästäkään tietenkään voi vielä tietää, mutta todennäköisempää on, että elämä olisi silloin jo hieman normalisoitunut loppuvuoteen verrattuna. Tosin minusta kun on kyse, uusi aalto on varmastikin huipussaan juuri meidän uuden hääpäivän aikaan. Se olisi kyllä jo sellainen merkki kohtalolta, että sitten kyllä vaan erotaan vähin äänin. 

Päätimme nyt sitten ottaa tästä lykkäämisestä kaiken ilon irti ja pistää koko paska aivan uusiksi! Meillä on nyt suunnitelmissa aivan uudet häät eli tavallaan saamme ikään kuin kahdet juhlat yksien hinnalla. 😏 Ne meidän ensimmäiset häät olivat perinteiset, rennot maalaishäät joen rannassa ihanassa kartanomaisemassa, ja nämä toiset ovat nyt sitten tyylikkäät ravintolahäät kaupungissa. Tai siis emme me mitään ole vielä varanneet, mutta tällainen skenaario on tällä hetkellä vahvoilla.

Se ravintola-aspekti tosin mietityttää juomapuolen vuoksi. Ruokailu varmasti nousisi aivan uusiin sfääreihin, ja saisinkin sellaisen nuorekkaan, runsaan alkupalapöydän, jollaisesta olen haaveillut. Häiden järjestäminen paikassa, jossa on A-oikeudet, tuo kuitenkin muutoksia järjestelyihin ja ennen kaikkea budjettiin. Jota meillä ei kyllä vieläkään oikein ole... Mutta tiedämme toki ilman sitäkin, ettemme ole erityisen äveriäitä, eikä avoin piikki ravintolan baaritiskille tule varmastikaan kysymykseen. Tuntuu vähän pahalta, sillä olemme molemmat tottuneet sellaisiin perinteisiin häihin, joissa juomaa on tarjolla yli kaikkien tarpeen, ja lisäksi vielä käydään juomassa kossua takakontista ja jallua halkopinosta.

Ravintolahäiden rajoitettu juomatarjoilu on kuulemma aivan peruskauraa esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, eivätkä vieraat siellä kuulemma hauko kauhuissaan henkeä, kun joutuvat ostamaan muutaman juoman itse, jos hääparin tarjoamat annokset eivät riitä. Mutta silti mietityttää. Niin kovasti toivoimme pystyvämme järjestämään häät, joissa vieraille tarjotaan kaikki. Ymmärrän, että nämä ovat kaksi aivan täysin erilaista hääkonseptia, ja pitäisi asennoitua niin, että on mahdotonta napsia molemmista ne parhaat palat. Tai eihän se mahdotonta ole, kyllähän rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta jos otetaan huomioon, ettei meillä ole rajattomasti rahaa, eikä edes kovin montaa hevosta.

Kyselin jo hieman Instagramini puolella kokemuksia juomatarjoiluista ravintolahäissä. Yleisin tapa oli lasi skumppaa, kaksi kaatoa viiniä sekä kahviavec. Seuraavaksi yleisin tapa oli tuo sama setti sekä siihen lisäksi pari drinkkilippua. Eikä juuri kukaan vaikuttanut olevan (ainakaan enää) pöyristynyt alkoholin säännöstelystä. Enkä tietenkään itsekään olisi, jos vieraana olisin, mutta jotenkin tätä asiaa katsoo niin eri vinkkelistä, kun on itse se juhlien järjestäjä. 

Kaason kanssa pohdimme, että esimerkiksi tuo kuusi alkoholiannosta koko päivän kestäviin juhliin ei riitä mihinkään. Me olisimme käyttäneet ne kaksi drinkkilippua jo ennen kakkukahveja, mutta kaaso myös muistutti, etteivät kaikki ole samanlaisia loppasuita. Toki myös meitäkin pahempia loppasuita on joka juhlassa, joten ehkä ääripäät tasoittavat menekkiä? Ymmärrän, että kuulostan sellaiselta lonkeroa lipittävältä pubiruusulta, mutta ihan oikeasti, jos juhlat alkavat esim. klo 14 ja kestävät yömyöhään, se kuusi viinilasia ei riitä monellekaan. Ja jos riittää, niin onneksi olkoon, mutta turha odottaa kehuja, ei tämä mikään raittiusseura ole. 😒 Toisaalta taas, eihän kenenkään tarvitse ravintolahäissäkään kuivin suin olla vasten tahtoaan, vaikka hääparin tarjoilut olisi jo heitetty huiviin, sillä saahan sieltä itse ostaa. Yritän ajatella, että meidän kaverimme ovat jo aivan aikuisia, työssäkäyviä ihmisiä, että ei se muutaman juoman ostaminen kenenkään taloutta kaada. Pari ihmistä kommentoi kyselyyni myös siltä kannalta, että eiväthän ne ravintolahäät estä sitäkään, etteikö voisi ottaa sinne auton takakonttiin sen kossupullon tai käsilaukkuun pienen piilopullon. En tietenkään kannusta ketään salakuljettamaan omia juomia ravintoloihin ja lipittämään niitä vessakopeissa, mutta toi hymyn huulille tuollainen lapsekas oveluus ihan oikeasti aikuisten, fiksujen ihmisten suusta. 😉

Ja kaiken tämän alkoholikeskeisen marinan jälkeen haluan vielä pikaisesti nostaa esille ne hyvät puolet (ruuan lisäksi) ravintolahäissä. Saisimme upean miljöön, vieraille helpon sijainnin, osaavan henkilökunnan huolehtimaan KAIKESTA, eikä meidän tarvitsisi edes aamulla mennä lakaisemaan mitään nuorisoseuran jumppasalin lattioita. Eikä siinäkään tietty mitään, jos siihen asennoituisi etukäteen, mutta mukavaahan se on aina mennä sieltä, mistä aita on matalin aidan alta.

Kertokaa kokemuksianne ravintolahäistä! Tai miten itse olette ratkaisseet juhlajuomaongelman juhlapaikoissa, joissa on anniskeluoikeudet? 🍷

Valoa hääkansalle

Tiivistelmä: Kävin ulkomailla, söin sen perus 12 lihapullaa Ikeassa ja ostin valoja.

Lähdimme porukoiden kanssa Ikeaan alennusjoulukoristeiden perässä, mutta eihän siellä enää mitään ollut. Myös Dollarstoren ja Rustan hyllyt olivat aika lailla jo nuohuttu tyhjiksi nopeampien jouluhullujen toimesta. Äitikin meinasi vähän jo hätääntyä Ikeassa, kun ei ollut oikein mitään varsinaista isompaa ostettavaa, eikä niitä joulukoristeitakaan löytynyt. Se sitten nakkeli väkisin kärryyn jotain säilytyslaatikoita, koska "näitä tarvii aina" ja metallisen, noin kaksimetrisen kenkälusikan. No okei, minäkin otin sellaisen. Meillä oli ennestään se Ikean muovinen tosi pitkä kenkälusikka, mutta tuo uusi on VIELÄ pidempi ja jämäkämpi. Kyllä minä siitä aika paljon innostuin, jos nyt rehellisiä ollaan.

Häihin löysin myös vähän jotain rompetta. Nyt, kun häät eivät enää ole sitten joskus ensi vuonna, alkaa jo konkretisoitua tämä touhu. Että pitäisi kai alkaa jo tekemäänkin jotain niiden juhlien eteen. No, vähän sitten sillä tavalla veren maku suussa laukoin niitä Haaparannan kauppoja etsien EDES JOTAIN sopivaa häihin. Siis niihin häihin, joihin ei alunperin pitänyt tulla MITÄÄN koristeluita. Nyt sinne on joka tapauksessa hankittu tuhansia kruunukynttilöitä ja joku 1800 m koristevaloja. Näiden suhteen tein kyllä mielestäni aika hyviä löytöjä. Ensinnäkin kaikki oli tarjouksessa ja toiseksi, en maksanut mitään itse, että silläkin tavalla ihan hyvä diili minulle.

Kruunukynttilöitä sai Ikeasta 50 kpl kybällä. Ostettiin niitä kolme pakettia, vain Luoja yksin tietää, miksi.... Äiti mietiskeli, että kyllä niitä tarvitaan reilusti, jos pitää vaihtaa kesken illan uudet. Juuri tuollaista ylimääräistä, kesken illan tapahtuvaa puuhastelua en haluaisi häihin ollenkaan. Varmaan henkilökunta sen tietenkin hoitaisi, mutta ei ketään varmaan kiinnosta, onko kynttilöissä tuli klo 23??? Luin muuten jonkun testin netistä ja Ikean versiot olivat voittaneet suuren kruunukynttilätestin paloajalla 8 h 17 min! Jos siis saavumme juhlapaikalle noin klo 15 ja kynttilät ovat juuri sytytetty, ne palavat  klo 23.17 asti eli sammuvat juuri sopivasti siihen aikaan, kun ketään ei enää voisi kynttilät vähempää kiinnostaa. Täydellistä! Vaikka niitä kynttilöitä nyt sitten on noin 800 kpl ylimääräisenä, niin äiti saa ne kyllä käytettyä, porukoilla on nimittäin kymmeniä, ellei satoja kynttelikköjä.

Mamma Ikeassa päikyillä

Meidän juhlapaikka on sellainen katettu maneesi, jossa on pienet ikkunat ja aika hämärää kesälläkin. Mikä siis on vaan hyvä, koska olen haaveillut syys- tai jopa talvihäistä hämärine iltoineen ja tunnelmallisine valaistuksineen. Meillä on nyt sitten ne hämärät ja tunnelmalliset syyshäät keskellä kesää siellä pimeässä navetassa. Minusta on niin ihanan näköistä, kun hämärtyvissä kesäilloissa käytetään valosarjoja, joten ostimme niitäkin. Meidän häiden aikaan ei toki siis tule sitä ihanaa hämärää iltaa, mutta valoja virittelemme sinne juhlapaikan kattoon sisätiloihin.

Ikean löytönurkassa oli kiva valosarja sellaisilla pienillä hehkulampun muotoisilla polttimoilla. Enää oli jäljellä vain yksi paketti, mutta bongasin vielä kahdet näytillä olevat valot. Junkutin myyjää myymään ne halvemmalla, kun paketti puuttui ja olivat siinä olleet jo käytössä. Sain niistä yli 30 %:n lisäalen, joten kaikki kolme valosarjaa lähtivät heti mukaani. Näiden Stråla-valojen alkuperäinen hinta oli jopa 35 e! Me maksoimme avaamattomasta paketista 89 kr ja avatuista 59 kr. Todella hyvä diili siis!

Ikean valosarja oli pakattu tällaiseen söpöön peltirasiaan.

Rustasta löytyi lisää valoja. Lähes kaikki valosarjat olivat tuntuvassa alennuksessa ja aika paljon oli vielä valinnanvaraa. Päädyin ostamaan ihan tavallista led-ketjua aivan helvetin pitkästi, tarkemmin sanottuna 75 m. Tuo paketti maksoi vajaa 30 e, eli ihan käypä hinta mielestäni. Harmittaa jopa, etten ottanut toista...

Odotin innolla pääsyä Haaparannan uudehkoon Dollarstoreen, joka oli loppujen lopuksi aika pettymys, vaikka yleensä rakastan kierrellä ja penkoa tuollaisia krääsäkauppoja. Kulutustottumukseni ovat sen verran muuttuneet, ettei se halpa paska enää kiinnosta ihan niin kauheasti. Toki edelleen tulen todella iloiseksi, jos löydän hyviä tarjouksia jokapäiväisistä käyttötavaroista. Herttileijaa, minä odotan, että pääsemme joskus asumaan omaan taloon, jossa on tilaa säilyttää vaatekaapin kokoista vessapaperipakkausta, jonka olen halvalla ostanut jostain Tokmannin neton, neton, neton nettopäiviltä (yksi kaasoni muistaa aina tuon väärin ja puhuu vitun, vitun, vitun vittupäivistä). Mutta vessapaperien säästöpakkaukset sikseen, visio koristeluista alkaa nyt muodostumaan. Valoja joka paikkaan, pöytiin valkoiset liinat, messinkisiä kynttilänjalkoja kruunukynttilöillä ja vihreää köynnöstä keskelle. Äidilläni oli pari ehdotusta ihan kotipihalta löytyvistä vihreistä kasveista, jotka voisivat sopia köynnöksiin. Kukkien näpräys itse oli alunperin sekin täysin poissuljettua, ettei hääaamu mene liian kiireiseksi, mutta äitini epäili, että näpräykset voisi tehdä jo edellisenä iltana. Pitää tehdä testiköynnöksiä keston suhteen heti, kun puut tulevat lehteen.

Häähommeleita nyt kuitenkin saatu taas se 1,5 cm eteenpäin. Kyllä tämä tästä. Nyt nukkumaan. On taas yhtäkkiä aamuyö jo ja minä istun koneella aivan ölövinä. Minun luontainen rytmini ei todellakaan sovi siihen 8-16 -työaikaan, joten lomilla aina vähän lipsahtaa tämä elämä päälaelleen. Minusta on ihanaa puuhailla yöllä kaikkea, ja tämä tapa on opittu kyllä kotoa. Lapsuudenkodissani ei ole ollenkaan tavatonta imuroida tai lähteä esimerkiksi porukalla kävelylle yhdeltä yöllä. Onneksi Sulhis on samanlainen yöeläjä. ❤ Nyt kuitenkin kerin tuon 2500 m valosarjaa pois sängyltä ja menen itsekin peittoihin.  

Oletko sinä tehnyt mitään hyviä alelöytöjä häitä varten? Tai ihan oikeaa elämää varten?

Esittelyssä juhlapaikkamme

Tiivistelmä: Juhlapaikka sijaitsee Oulun kupeessa ja on aivan best!

Tässä vanhemmassa postauksessani jo hieman sivusin juhlapaikkaamme ja haluaisin kertoa siitä vähän enemmän, koska se on I H A N A. Olen kotoisin Oulun eteläpuolelta ihan oikeasti maalta maanviljelijäperheestä. Kotikylässäni on noin 500 asukasta, että siitä voi päätellä... Sulhis on taas kaupunkilainen, syntynyt ja kasvanut täällä Oulussa. Hänen perheellään on tosin kesämökki Lapissa aivan jeerassa, jonne ei edes mene tietä, eikä siellä ole sähköä, eikä vesijohtoa. Siellä hän on perheineen viettänyt paljon aikaa, joten ei hän onneksi sellainen ihan täysin avuton kaupunkilaishiiri ole. Kuitenkin vähän jännitin hänen suhtautumistaan maalaishäihin kaukana kaupungin huvituksista. Itse olen aina sellaisista haaveillut ja paikkakin on ollut valittuna jo vuosien ajan. Alun perin ihastuin tulevaan hääpaikkaamme lähes 15 vuotta sitten, kun olimme siellä suvun voimin juhlistamassa isovanhempieni 60-vuotishääpäivää. Aika älytön saavutus muuten tuo; 60 vuotta naimisissa! Me emme tosin sitä enää kerkeä tavoittaa, ellemme elä jotain 147-vuotiaiksi… 

No, mutta se juhlapaikka... (Kun mainitsin ensimmäisessä tekstissäni tavastani jaaritella aiheen vierestä, niin tarkoitin juuri tätä.) Sulhikselle siis esiteltiin juhlapaikka jo hyvissä ajoin ennen kuin koko kosinnassa oli tietoakaan. Olemme kuitenkin jo pari vuotta puhuneet ”meidän häistä”, joten oli ihan luonnollista käydä katsomassa mahdollista tulevaa hääpaikkaakin. Yksi kaverikin kerran sanoi ennen kuin olimme kihloissa, että ”teidän häistä on puhuttu jo niin paljon, että ihan kuin ne olisi oikeasti tapahtumassa pian”. Se on kyllä totta, meillä onkin monista asioista jo ihan selvät sävelet, kun olemme vuosien mittaan puhuneet, että ”meidän häissä ehdottomasti….” tai ”meidän häissä ei sit ainakaan…..”.

Ehdottomia kriteerejä hääpaikalle meillä oli, 

1) ettei tule valomerkkiä, kuten kaupungissa tuntuu lähes joka juhlapaikassa olevan ja sitten pitäisi siirtyä jonnekin muualle. Olimme tosin kerran ihanissa häissä, joissa pilkku tuli juhlapaikalla ehkä klo 1 ja hääpari oli varannut kabinetin eräästä keskustan baarista. Sinne menimme porukalla jatkamaan iltaa ja se oli todella hyvä järjestely. Itse pelkään tuossa paikan vaihtamisessa juuri sitä, että vieraat sitten menee, minne menee, mutta tuolla tavalla porukka saatiin hyvin pidettyä kasassa. Paras vaihtoehto meidän mielestämme on kuitenkin se, että juhlapaikalla saa riekkua niin pitkään kuin haluaa.

2) että juhlapaikan yhteydessä tai välittömässä läheisyydessä on majoitusta, jotta kaverit voivat jäädä halutessaan yöksi. Tämä oli aika pakollinen, kun valitsemamme juhlapaikka tosiaan on 60 km Oulusta, josta suurin osa vieraista saapuu. Tuo matka ei ole myöskään  mahdoton mennä kimpassa tilatakseilla, jos ei kuitenkaan halua jäädä yöksi. Olimme viime kesänä kavereiden häissä, joissa oli juuri sama juttu, että paikka oli kauempana kaupungista ja sinne pystyi jäämään yöksi. Oli tosi mukavaa sitten syödä yhdessä aamupalaa ja kerrata illan tapahtumia. Meidän juhlapaikalla on yösija noin 50 vieraalle. Ihana yksityiskohta oli myös se, että juhlapaikan puolesta tarjotaan hääparille lahjaksi hääyö morsiusaitassa. 

3) että saa tuoda omat juomat. Kaveriporukkamme koostuu (suurimmaksi osaksi :D ) fiksuista aikuisista, joten mistään örvellysbileistä ei ole kyse, mutta ihan rehellisesti sanottuna, emme voisi kuvitella itsellemme hyviä juhlia täysin ilman juhlajuomia. Haluamme nimenomaan järjestää hyvät bileet kavereille, emmekä itsekään koskaan ole lasiin sylkeneet, joten skumppa tulee kyllä virtaamaan. 

4) että paikkaa ei tarvitse itse siivota. En halua kuormittaa läheisiäni seuraavana aamuna siivoushommilla, enkä varsinkaan halua itse mennä. Olen kerran ollut kaasona siivoamassa hääpaikkaa seuraavana päivänä, eikä se nyt mikään iso homma ollut, eikä  tarvinnut samoilla silmillä mennä, mutta onhan se silti mukavampi, jos ei kenenkään tarvitse stressata siitä ollenkaan.

5) että paikka on niin iso, ettei tarvitse ainakaan kavereista karsia vieraslistaa tehdessä. 

Muita hyviä puolia kyseisessä paikassa oli...

1) miljöö ja tilukset. Erityisesti minun silmääni viehättää idyllinen maalaismaisema ja sijainti joen rannalla. Oma kotitaloni on erään kaverini sanoin Hovimäki, jonka äitini on sisustanut tarkalla silmällään 200 vuotta vanhan maalaistalon henkeä kunnioittaen ja entisöinyt itse suurimman osan huonekaluista. En itse sisustaisi omaa kotiani siten, mutta siinä tyylissä on minulle jotain nostalgista ja arvokasta, siksi hääpaikankin maalaisfiilis tuntuu mukavalta. Myös kaupunkilaissulhaselle tämä on fine.

2) sijainti minun kotiseudullani. Vaikkei nyt aivan kotikirkkoni olekaan, niin tarpeeksi lähellä perinnettä morsiamen kotiseudusta hääpaikkana. Minä olen yksinkertainen perinteiden ihminen. 😏

3) talon puolesta tuleva pitopalvelu. Tuntuu todella  raskaalta ajatukselta alkaa metsästämään erikseen pitopalvelua. Se olisi ihan loputon suo, kun toki sitten pitäisi kilpailuttaa, miettiä plussia ja miinuksia, tehdä exceleitä ja käydä koko internet läpi asiakaskokemuksia lukien jne. Nyt ei tarvitse onneksi itse valita. Monissa hautajaisissa ja muissa pirskeissä olemme syöneet kyseisen paikan pitopalvelun antimia ja hyviä ovat olleet. Häämenut näyttivät olevan nekin todella perinteisiä, mikä toisaalta on hyvä ja ”varma” ratkaisu, mutta toisaalta houkuttelisi urbaanimpi keitraustyyli, jossa paljon erilaisia salaatteja ja kaikkea pientä ja monipuolista härpäkettä. Mutta tästäkin voimme varmasti vielä lähempänä neuvotella. Paikan puolesta tulee myös liinat, astiat, lautasliinat ja henkilökunta, ihanan vaivatonta.

4) kirkon sijainti ihan lähellä juhlapaikkaa. Haluamme, että siirtymiset olisivat mahdollisimmat vaivattomat vieraille. 

Kuva Raahen seurakunnan nettisivuilta. Ei meillä nyt ihan kauheasti ollut kriteerejä kirkolle, mutta mielestäni tämä Siikajoen puukirkko on jotenkin tosi söpö.

Tämä vaikuttaa nyt siltä, etten halua paljastaa juhlapaikkaa, kun jälleen olen saanut näin kauan jaariteltua paljastamatta kuitenkaan mitään oikeaa. 😃 Hääpaikkanamme tulee siis toimimaan Siikajoella sijaitseva Törmälän tila. Huom. nettisivujen kuvat eivät kyllä kerro, kuinka ihanan idyllinen tuo miljöö on. Kuvat ovat jotenkin kalsakoita ja kylmällä ilmalla otettuja. 😃 Tosin paikka on käsittääkseni todella suosittu jo muutenkin, joten ehkä paremmat kuvat eivät ole edes tarpeen. Pihapiirissä on useampi erillinen juhlatila, ja meidän häitämme tanssitaan Kesäpatiolla, joka meistä on paras ja siistein ja kivoin.

Kuva Törmälän tilan nettisivujen galleriasta.. (Hei, onko tämä nyt aivan laitonta laittaa kuva tällä tyylillä nettisivuilta? Koen, että tämä on jotenkin eri asia kuin napata vain joku kuva netistä ja kertoa lähteeksi se Google. 😅 Kertokaa joku, jos tiedätte, ennen kuin joudun raastupaan!) 

Juhlapaikkamme on siis tuollainen katettu "maneesi" 150 henkilölle ja sieltä löytyy myös esiintymis- ja tanssilava. Kesäpatiossa on sellaista kunnon maalaishäiden fiilistä, kun olen sen aivan täydessä loistossaan nähnyt kesäjuhlissa. Tuo oli myös tärkeä seikka, että koko päivä onnistuu järjestää samassa tilassa, eikä tarvitsisi edes pöytiä siirrellä kesken illan. Yritämmekin pitää vieraslistan 120 henkilössä, jolloin tanssilattialle ei tarvitsisi laittaa liikaa pöytiä. Paras olisi, jos saisimme nipistettyä reiluun 100 vieraaseen, jolloin tanssilattiasta ei tarvitsisi uhrata yhtäkään neliötä muulle kuin krebaamiselle. 

Tämäkin kuva tilan nettigalleriasta. 

Näen tässä juhlatilassa niin paljon potentiaalia ja tykkään tuosta tunnelmasta jo muutenkin. Uskon, että hyvä tulee! 

Hääpäivän päättämisen sietämätön vaikeus

Hääpäivän päättäminen oli kyllä yksi farssi. Menimme siis kihloihin 1.1.2019 ja päätimme heti, että emme ota ollenkaan stressiä häistä, emmekä muutenkaan nyt hötkyile niiden kanssa. Olimme todella hyvässä yhteisymmärryksessä asian suhteen. No, pari päivää kosinnasta tapasin hyvän ystäväni, joka oli ehdottomasti sitä mieltä, että häät heti ensi kesäksi. Taustalla oli ajatus, ettei hän kerkeä tulla taas raskaaksi, jotta voisi juhlia polttarit ja häät kunnolla, ja voisimme mahdollisesti sitten yhdessä syksyllä aloittaa ovulaatioiden metsästämisen. En ole koskaan varsinaisesti potenut vauvakuumetta tai haaveillut lapsista, mutta Sulhikseni haluaa niitä ehdottomasti, joten minäkin olen vähitellen kypsytellyt ajatusta. Olen vähän lupaillut hänelle, että josko yhden ja hyvän yrittäisimme jossain vaiheessa tehdä, jos vain munasoluni eivät ole vielä täysin homeessa. Kyseinen ystäväni on nyt ottanut tämän henkilökohtaisena lupauksena hänelle ja odottaa malttamattomana, että tähtien asento olisi oikea, ja voisimme olla yhtä aikaa raskaana. Ystäväni myös muistutti, että me emme tule enää ikinä tästä ainakaan laihtumaan, vaan paino pikemminkin nousee koko ajan tasaiseen tahtiin. Olisi kuulemma  järkevämpää pitää häät ensi kesänä 5 kg:n päästä, kuin vasta seuraavana kesänä, mahdollisesti 15 kg:n päästä. Tämä argumentti vakuutti minut täysin ja innostuin ensi kesän häistä ihan kunnolla.

Ryhdyinkin heti hommiin. Ihan ensimmäiseksi havahduin siihen, että hääpukutilauksen saapuminen kestää yli puoli vuotta ja marssin suurin piirtein samalta seisomalta hääpukuliikkeeseen. Siinä on muuten jotakin todella kornia seisoa sovituskopissa tissit paljaana, talviruho kalpeana ja joulun jälkeisessä turvotuksessa, kun liikkeen ihana ja asiantunteva myyjä pukee sinulle hääpukuja päälle. Juttelee aivan normaalisti samalla, kun yrittää saada kiskottua kahden tonnin mekkoa viini- ja juusto(tai lähinnä viini-)harrastuksen leventämän takapuolesi yli. Tiesin kyllä jo etukäteen aika hyvin, millaisen puvun haluan ja ajatus vain vahvistui tuolla reissulla. Sain muutaman pukumallin tiedot ja lähdin niitä kotiin kypsyttelemään.

(Unsplash)

Pukuasia oli nyt saatu aluilleen, seuraavana listalla oli hääpaikka. Olen jo vuosia halunnut järjestää hääni eräässä ihanassa maalaiskartanossa kotiseudullani. Sulhiskin käytettiin viime juhannusajelulla paikan päällä ja hänkin onnekseni ihastui siihen paikkaan. Soitin ensin äidille, sitten kyseiseen juhlapaikkaan. Yksi lauantai oli kuin olikin vapaana ensi kesänä, mutta se oli samana viikonloppuna kuin erään kaverini häät. Soitin taas äidille ja seuraavaksi toiseksi lemppareimpaan juhlapaikkaamme, joka on saman tyylinen kuin lempparipaikka, mutta hieman pienempi, eikä ihan niin idyllinen. Sieltä emäntä kertoi, että sopivasti pikkujouluaikaan eräs pari perui varauksensa ja meille täydellinen ajankohta heinäkuun puolivälissä oli vapaana. Huvitti se emännän selvitys pikkujouluajan perumisesta kuin se olisi aivan asiaan kuuluva juttu, että vähintään yksi kihlapari peruu häänsä firman pikkujoulujen jälkimainingeissa.

Selvittelimme hieman ulkomailla asuvien perheenjäsentemme pääsyä ja vihreän valon jälkeen varasimme kyseisen paikan. Illalla kuitenkin mieleen nousi epärvarmuus, haluaisinko sittenkään tyytyä siihen toiseksi lemppareimpaan. Soitin taas äidille ja aamuun mennessä olin päätynyt siihen lopputulokseen, että en missään nimessä haluaisi tyytyä häideni suhteen mihinkään toiseksi parhaisiin.

Seuraavaksi pitikin alkaa miettimään, kuinka paha juttu olisi järjestää häät kaverin kanssa samana päivänä, koska tuolloin saisimme sen kaikista lemppareimman juhlapaikan. Luonnollisesti soitin äidille, kyselin myös mielipiteitä viime kesien morsiamilta sekä parilta kaverilta, jotka tultaisiin kutsumaan molempiin häihin. Vaakakupissa vastakkain olivat se, että kaveriporukkamme jakaantuisi kahtia näiden häiden kesken, enkä myöskään voisi itse osallistua kaverini häihin, ja toisessa päässä painoi se, että vain tuolloin saisimme unelmiemme juhlapaikan. Koin, että häiden järjestämisessä saa olla hieman itsekäs, eikä kukaan voi loukkaantua, jos mekin haluamme mennä samana kesänä naimisiin ja tuo päivä olisi ainoa mahdollinen. Peruin siis toiseksi lemppareimman juhlapaikan ja varasin sen lemppareimman sekä sen lähellä sijaitsevan kirkon. Olin oikein tyytyväinen tehokkaaseen työskentelyyni.

(Unsplash)

Olin noin seitsemän tuntia tyytyväinen, mutta sitten ryhdyin kuitenkin miettimään sitä, kuinka paljon nautin häähypestä, ja miten se vähän latistuisi siinä tyttöporukassamme, johon tämä toinen saman päivän morsian kuului. Toinen morsian suhtautui kyllä hääpäivänsä varastamiseen ihanasti, eikä varmaan olisi ainakaan kovin kauaa kantanut kaunaa. Tuli kuitenkin fiilis, etten jotenkin viitsi hössöttää aktiiviseen whatsapp-ryhmäämme jokaista käännettä hääsuunnittelussa, jos porukka olisi jakautunut eri häihin. Tulinkin pian siihen tulokseen, että saan häähumua tuplasti, jos ensin sekoamme kaverini häistä ja sitten minun häistäni vuoden päästä. Soitin taas äidille, joka huokaisi helpotuksesta, kun ei tarvitsekaan raivolaihduttaa parissa kuukaudessa. Se häitä kiirehtinyt ystäväni ei ollut tyytyväinen, mutta pitkin hampain hyväksyi asian.

Soitin taas juhlapaikkaan ja peruin varauksen. Emäntä kertoi, että vasta parin kuukauden päästä he alkaisivat ottaa varauksia vastaan kesälle 2020, mutta olisimme nyt ensimmäisenä jonossa varaamassa.  Soitin myös kirkkoherranvirastoon ja jaarittelin varmasti hetkisen liian kauan tympääntyneelle virkailijalle, joka kysyikin napakasti pitkän selitykseni jälkeen ”Niin perutaanko vai siirretäänkö tämä vihkiminen?”. Selitin taas, että parin kuukauden päästä saamme vasta tietää uuden hääpäivän. En varmaan jotenkin alitajuisesti halunnut itse käyttää sanaa peruminen, vaikka kyse ei edes ollut häiden perumisesta sen varsinaisessa merkityksessä. Nainen vastasi minulle kyllästyneenä ”Eli siis PERUTAAN. NO NIIN, TEIDÄN VIHKIMINEN ON NYT PERUTTU. KIITOS JA NÄKEMIIN!”. :D

Tämä kaikki tapahtui siis kahden päivän aikana, kun Sulhis oli pois kotoa, eikä edes kerennyt koko ajan roikkua kanssani puhelinpaltsuissa pysyäkseen kärryillä uusista käänteistä. Hän lähti maanantaina tyytyväisenä työreissuun luullen olevansa kesän 2020 sulhanen, mutta kerkesin tuon kahden päivän aikana aikaistaa häitä vuodella, sovittaa hääpukuja, varata kaksi juhlapaikkaa ja kirkon sekä lopulta perua häät. Että kyllä minä ainakin aikaansaava ihminen olen, kun sille päälle satun. 

Tästä farssista on jo pari kuukautta, joten tällä välin olemme ehtineet varata sen ihan oikean ja lopullisen hääpäivän, joka on 25.7.2020 sieltä lempipaikastamme. Siellä järjestetään kesäisin leirejä ja kursseja, jotka ovat etusijalla, ja niiden aikataulutuksen jälkeen vasta jaetaan jäljellä olevat viikonloput häille ja muille juhlille. Heinäkuulle jäikin sitten vain yksi viikonloppu, joka näin oululaisen näkökulmasta oli se pahin mahdollinen eli Qstock-musiikkifestareiden kanssa päällekkäin menevä viikonloppu.

Olen aina manannut niitä tyhmiä hääpareja, jotka järjestävät häänsä Qstockin kanssa päällekkäin, mutta tässä sitä ollaan. Olinkin aika epävarma varaamaan sitä viikonloppua, mutta onneksi Sulhis oli aikuisempi ja järkeili minulle, että me ja kaveriporukkamme olemme jo niin vanhoja, että festarit eivät voi olla ykkösprioriteetti. Ja jos menee mieluummin jokavuotisille festareille kuin tulee juhlimaan häihimme, niin ei varmaan muutenkaan olisi erityisesti halunnut tulla, eli win-win. Järjestämme muutenkin aika hyviä bileitä, vaikka itse sanonkin, joten en usko, että meiningissä tulemme paljoa häviämään, vaikka Qstock-viikonlopussa onkin toki aivan oma erityinen tunnelmansa.  Emme myöskään paheksu yhtään, jos joku maksimoi hauskanpidon ja tulee kalpeana kirkkoon oltuaan vielä 10 tuntia aiemmin Kuusisaaressa rokkaamassa. Kunhan kuitenkin itse malttaisimme pysyä sieltä pois häiden aattona...

Kirkkoa en ole vielä kehdannut varata tuon perumissoiton jälkeen, kun pelkään, että sama virkailija vastaa.  Voisin tietenkin soitella sinne numerottomalla ja lyödä luurin korvaan niin kauan, kunnes joku toinen virkailija vastaa. Tai ehkä Sulhis saa hoitaa sen normaalilla ja aikuismaisella tavalla.