Save the Date

Tiivistelmä: "Tekiskö Save the Date -kortit?"  "Ei."

Moikku!

Suomeenkin on rantautunut jenkkiläinen tapa ilmoittaa tulevista pirskeistä etukäteen ajatuksella "save the date" tai "Älä helvetissä järjestä omia juhliasi MEIDÄN päivänä!!!". Tämä on minusta ehdottoman tarpeellinen, jos osa vieraista tulee vaikka ulkomailta tai häihin saapuminen edellyttää lomien järjestelyä. Toki kiusalliseksihan tämä voi myös kehkeytyä, jos joku ei halua osallistua ja oli toivonut voivansa vedota sitten siihen, että "Joooo, katso ne lomat oli jo määrätty, en mä millään kerennyt toivoa ajankohtaa...........". No, me kuitenkin haluamme ilmoittaa tulevan juhlapäivän hyvissä ajoin, jotta ihmiset voivat halutessaan varata sen viikonlopun meille.

Minä olen valtavan innokas paskartelija ja suunnittelin jo paperisten save the datejen lähetystä, mutta onko se vähän tuhlausta... Ihan siis rahallisesti ja ekologisesti. Päädyimme siis tällä kertaa sähköiseen ilmoitukseen, joka lähtee vain kavereille, koska niillä voi olla muutakin tekemistä ensi kesänä toisin kuin sukulaisilla..... 😁 Viiitsi, vitsi. Tähän linjanvetoon päädyimme yksinkertaisesti siksi, että halusimme tehdä arkisesti Facebook-eventin, ja kaikki kaverimme ovat Facessa toisin kuin osa sukulaisistamme. Kaverit - sukulaiset -jako oli tähän siis oikein soppeli, eikä tarvitse alkaa erikseen säätämään somettomien  DORKIEN (😄) kanssa. Kaikki kaverimme ovat kuitenkin sen verran nuoria, mutta kuitenkin niin vanhoja, että ovat siellä Facebookissa. Nykynuoriso kun ei kuulemma enää ole! Että me milleaniaalit olemme sellainen harvinaislaatuinen joukko vanhempiemme ja Generation Z:n välillä. 😉

Suunnittelimme, että laitamme ennakkoilmoituksen vuotta aikaisemmin saatetekstillä "Hei me mennään naimisiin vuoden päästä lauantaina!". Arvatkaa, kuinka paljon harmitti, kun unohdimme! Piti sitten vähän soveltaa...

🎶  Heeeei, me mennään naimisiin vajaan vuoden päästä lauantaina! 🎶 

Reilun kuuden vuoden harkinta-ajan jälkeen Sulhis päätti kosasta, johon Paula hillittyyn tapaansa karjaisi, että "TOTTA HELVETISSÄ!". Että me nyt sitten mennään naimisiin! Elämämme pirskeet järjestetään 4.7.2020 Siikajoella (noin 60 km Oulusta) ja varoitamme asiasta näin etukäteen, jotta mahdollisimman moni teistä rakkaista ystävistä pääsisi paikalle. 

Joo, me tiedetään, Siikajoki on aivan perseensilimäkkeessä, mutta juhlapaikan kaikki, noin 50, majoituspaikkaa ovat teidän käytössänne, jos haluatte jäädä bailaamaan meidän kanssamme aamuun asti. Hinta tulee olemaan noin 30-50 e/hlö sisältäen aamiaisen. 

Haaveissa olisi lisäksi jonkinlainen rääppiäisbrunssi häiden jälkeiselle päivälle, mutta katsellaan sitä sitten lähempänä. Noh, toivottavasti emme kerkeä erota ennen ensi kesää, emme nimittäin malta odottaa näitä juhlia teidän kanssanne! Ja tietty sitä naikkariin menoa........ ❤ 

Varsinainen kutsu seuraa perässä.

Eventin kuvituksena toimii tämä meidän virallinen kihlajaiskuvamme siltä kohtalokkaalta uudenvuoden yöltä.

Tämä tiedotus lähtee tänään kavereille, mutta kiva, että ainakin Sulhis on jo vastannut EHKÄ osallistuvansa!  😏

Kosinta

Muiden kosintatarinat kiinnostavat minua ja oletan, etten ole ainoa laatuani, joten tässä tuleekin meidän juttu. Jos et ole jaarittelun ystävä, tässä sinulle pelkistetty versio; menimme uudeksi vuodeksi mökille, Sulhis kosi, vastasin myöntävästi, sen pituinen se. 

Lähdimme siis uuden vuoden alla Saariselälle lautailemaan Sulhiksen kanssa. KAIKKI kaverit olivat kuulemma arvanneet, että nyt on koira haudattuna, kun kahdestaan menimme, emmekä millään rymyporukalla, kuten yleensä. Enitenhän se kertoo meistä, jos kolmekymppinen pariskunta herättää kummastusta kahdenkeskisellä mökkireissulla. :D Minä en kuitenkaan osannut aavistella mitään, koska Sulhis junaili koko homman niin, että se oli oikeastaan minun ideani lähteä koko mökille, vaikka Sulhis olikin suunnitellut jo kaiken etukäteen. En tiedä, miten hän sen ajatuksen minun mieleeni istutti, mutta vähän pelottaa, mihin kaikkeen hän saakaan minut tulevaisuudessa manipuloitua...

Vietimme aivan ihanan miniloman lautaillen, syöden hyvin (minä teen ruokaa oikeastaan vain lomalla) ja vötkistellen, mutta koko homman kruunasi vuodenvaihde. Sulhiksen isä oli ostanut meille raketteja mukaan, joten pakkohan niitä oli sarjatulella äkkiä ampua pois alta, että pääsisi jo mielenkiintoisempien juttujen pariin, kuten avaamaan yhden pitkään  säästelemämme samppanjapullon. Sulhis kehotti minua ampumaan viimeisen isoimman raketin ja dramaattisesti huokaillen suostuin. Kun käännyin takaisin, Sulhis oli polvistuneena sormusrasian kanssa ja tiedusteli asialliseen tapaansa, että alkaisinko hänelle vaimoksi. Sain vain karjaistua ihanan tyttömäisesti, että "TOTTA HELVETISSÄ!" ja sitten me olimmekin jo kihloissa. 

Sormus on I-HA-NA. Olemme harrastaneet paljon näyteikkunashoppailua ja Sulhikselle on käynyt ihan selväksi tässä vuosien varrella, että haluaisin ohuen rivisormuksen ja hän olikin onnistunut valinnassaan todella hyvin. Himpun verran oli liian iso, mutta muuten nappivalinta. Somessani olen julkaissut muutamia hienovaraisia kuvia, joissa sormukseni saattaa vilahtaa...

Yksi kaveri paljasti jälkeenpäin, että Sulhis oli jo kesällä kertonut hänelle tilanneensa sormuksen. Kaveri ei ollut uskaltanut edes omalle miehelleen kertoa, ettei salaisuus vain paljastuisi. Hyvin Sulhis kyllä piti itsensä kasassa, olin aina luullut näkeväni hänestä heti, kun alkaa suunnittelemaan jotain tällaista. 

Sulhis oli soittanut vanhemmilleni tuolla mökkireissulla ja kertonut, että tämmönen juttu olisi nyt tulossa. Luonnollisesti Sulhis vain ilmoitti asian, eikä alkanut kyselemään isältäni keski-ikäisen tyttärensä kättä... Ja äiti sen muutenkin sitä paitsi olisi päättänyt. Sulhis oli puhunut molempien kanssa ja isäni oli vain vastannut, että ”Jos tosiaan olet sellaiseen lopputulokseen päätynyt, niin anna mennä vaan”. Äitini taas oli suurin piirtein siltä istumalta tilannut ihan hiton kalliit pariovet mittatilaustyönä lapsuudenkotini salonkiin, kun jos vaikka tulee kihlajaiset järjestettäväksi. Että pitäähän ne uudet ovet olla?!

Sulhiksen alkuperäinen suunnitelma oli ollut ilmoittaa asiasta jouluna käydessään porukoillani, mutta olin kuulemma seurannut häntä kuin hai laivaa koko ajan. Yhden kerran olin kuulemma istunut vessassa kauemmin kuin 1,5 min, että siinä oli ollut hänen ainoa tilaisuutensa.

Sulhis ei ollut kertonut vanhempiani lukuun ottamatta kenellekään aikeistaan. Lähetimme hänen perheensä chattiin yöllä tämän kuvan. Isänsä ei ilmeisesti huomannut sormessani kimaltelevaa timskuriviä ja vastasi, että ”No niin, johan sitä uutta vuotta toivoteltiin, nyt nukkumaan!”. :D Tuleva appiukkoni on tosi ihana ja mukava, mutta toisinaan hieman yksioikoinen.

Fiilistelimme hetken asiaa sisällä kahdestaan, mutta sitten tulikin jo kiire ottamaan kihlajaiskuvia! Niitä me sitten räpsimme lumihangessa keskellä yötä aasialaisten turistien ihmetellessä. Että kokonaisuudessaan ihan ok vuodenvaihde meillä.