Elonmerkkejä, bändiasiaa ja yleistä kiukuttelua

Tiivistelmä: En ole taaskaan tehnyt mitään häiden eteen.............

Moikkuli!

Anteeksi, olen kyllä äärimmäisen paska blogisti, kun en koskaan muista blogata! On ollut niin tiukkaa koulun kanssa, perjantaina nimittäin oli iso tentti, johon suunnittelin lukemisen aloittamista monta viikkoa aamusta iltaan! Kun sain vihdoin siirryttyä lukemisessa ajatuksen tasolta käytäntöön, ne jäljellä olevat kolme päivää venyivätkin sitten aika pitkikis. Viimeinen yö ennen tenttiä meni jälleen all-nighteriksi, eli luin aamuun asti ja haahuilin sitten laskuhumalan tapaisessa horteessa tenttisaliin. Jotenkin tavallaan nautin noista tenttiä edeltävistä "yövuoroista", siinä saa sellaisen tyydytystä tuottavan draivin päälle. Ja kuinka ihanaa on, kun se tentti on sitten vihdoin ohi! Mutta joo, voisihan se olla myös ihan järkevää lukea vaikka viikko muutama tunti iltaisin ja nukkua kuten normaalit ihmiset....

Se niistä selityksistä. Häähommista minulla ei tosin ole juuri kerrottavaa, ne eivät ole oikeastaan edenneet. Viimeksi tuskailin valokuvaajan hankkimisesta. Aikamoinen ylläri, mutta emme ole saaneet asiaaa yhtään eteenpäin. 😅 Bändiasiaa sen sijaan olemme hieman edistäneet. Laitoin Facebookin "Bändit häihin" -sivustolle ilmoituksen, johon sainkin vastauksia ihan sopivasti. Niistä karsimme muutaman ehdokkaan, joiden biisilistoja piti käydä läpi viime viikonloppuna, mutta minulla meni nuo pari päivää siinä tentinjälkeisessä hurmoksessa, että se vähän jäi...

(Unsplash)

Yksi tosi hyvä ehdokas on, jonka biisilista oli melkein kokonaan meidän makuumme, ja lisäksi saa pyytää neljä toivebiisiä listan ulkopuolelta. Bändi on hieman kauempaa, joten matkoineen ja majoituksineen hinnaksi määräytyy n. 2000e, mikä on 500e enemmän kuin olimme alunperin budjetoineet. Tosin tämäkin budjetointi perustuu niihin muutaman vuoden takaisiin kaasokokemuksiini, joten hinnat ovat voineet hyvinkin yleisesti nousta. Sulhis oli kyllä sitä mieltä, että voimme kyllä laittaa muutaman satkun lisää, jos kaikin puolin mieluinen bändi löytyy. Olisihan se tietenkin järkevämpää ottaa bändi näiltä huudeilta, ettei tulisi ihan turhaan satojen kilometrien autoilua... 

Yllätyksenä tosin tuli bändien kanssa ajatuksia vaihdeltaessa, että asiakas ei saa valkkailla listalta kaikkia suosikkejaan soitettavaksi. Ajattelin, että tottakai bändi voi soittaa repertuaaristaan ihan mitä asiakas vain haluaa, mutta ilmeisesti on tapana kertoa suosikkejaan (ja inhokkejaan) biisilistalta ja he sen mukaan haistelevat sopivan tyylin ja kokoavat setit. En kehdannut keneltäkään kysyä, että mitä heleä tämä on, mutta kertoisiko joku viisaampi lukija? Jos bändi osaa listansa biisit, niin mikseivät soita niistä, mitä vain asiakas tahtoo? Ymmärrän, että pitää tietenkin miettiä, mikä biisi laitetaan  mihinkin settiin ja miten aika riittää, järjestää nuotit, mutta silti... Tuossa työssä on varmasti jotain isompaa, jota kaltaiseni amatööri ei nyt hoksaa. Uskon kyllä, että bändi tietää paremmin, miten setit kannattaa koota, ja mikä uppoaa porukkaan, mutta kai bändit lähtökohtaisesti valitsevat listoilleen biisejä, joiden uskovat toimivan keikoilla...? 

Uskon kuitenkin, että pääsemme tulevan bändimme kanssa yhteisymmärrykseen. Siihen 3 x 45 min -keikkaan mahtuu kuitenkin aika monta biisiä, joten bändi varmasti ihan mielelläänkin soittaa ainakin ne meidän EHDOTTOMAT suosikkimme heidän listaltaan. Ja pakko sanoa, että enpä ole koskaan törmännyt juhlissa sellaiseen bändiin, joka ei olisi minua  ja Sulhista houkutellut tanssimaan. Että bändi saa kyllä olla aivan sysipaska, jos ihmiset eivät juhlissa fiilistele yhtään mukana. Meidän ehdokkaamme vaikuttivat kaikki superlahjakkailta ja hyviltä esiintyjiltä, mikä ei kyllä ainakaan helpota valinnan tekoa... 

(Unsplash)

Yksi murheenkryyni on lisäksi meidän häätanssimme ja sen jälkeen tulevat tanssit. Otetaanko valssi vai joku muu? Tuleeko meidän tanssimme jälkeen vanhempien tanssi ja sen jälkeen appivanhempien? Olisiko vain helpoin ottaa meidän häätanssimme, jonka jälkeen kaikki saavat tulla vapaasti  tanssilattialle. Jos jättäisi valssit ja muut paritanssit kokonaan pois? Vai pitäisikö edes yksi perinteisempi tanssi ottaa ensitanssin jälkeen setiä ja tätejämme ajatellen... Miten te teette tai olette tehneet? Kaikki keskustelupalstat antaa minulle ihan valtavasti, kun olen juuri tälläinen jahkailija. Saan ihanaa mielenrauhaa lukiessani muiden kokemuksia ja fiiliksiä sillä hetkellä minua järjettömästi stressaavasta asiasta. Samaa kanssakäymistä kävisin mielelläni myös teidän lukijoiden kanssa.

Tällä hetkellä muuten stressaa Thomas Cookin konkurssi. Voisin tehdä itsestäni memen; "En yleenesä osta pakettimatkoja, mutta kun ostan, matkanjärjestäjä menee konkurssiin."........... 😄 Ostimme tosiaan kaverini kanssa hetken mielijohteesta matkat Kap Verdelle syyslomalle Tjäreborgilta, joka on Thomas Cookin tytäryhtiö ja käyttää TC Airlinesia. Kohta varauksen (ja maksun jälkeeen) luin netistä Thomas Cookin taloudellisista vaikeuksista. Onneksi olen kovan luokan pessimisti realisti ja tappelin Tjäreborgin kanssa välittömästi maksutapamme muuttamisesta. Olin nimittäin typeryyksissäni maksanut debitillä. Luottokortilla maksaessa konkurssitilanteessa rahansa saa aika nopsaa takaisin. Nykyisin tosin matkanjärjestäjät maksavat eräänlaista vakuutta, jolla sitten konkurssitilanteessa rahoitetaan maksujen palautukset ja kotiinlennätykset jne, mutta siinä prosessissa voi mennä k a u a n. No, saimme vihdoin viime viikolla venkslattua maksujamme siten, että maksu on nyt suoritettu luoton puolelta. 

Olen jo monta päivää ollut varma, että loppu tulee, ja olenkin jo katsellut valmiiksi uutta matkaa. Nyt kun Tjäreborg myöntäisi jo, että sama paska heillä on housuissaan, ja peruisi matkamme, jotta uskallamme varata uuden. Sehän se olisikin, jos varaisimme jo uuden, ja tapahtuisikin ihme, ja  Tjäreborg saisi tekohengitystä vielä meidän matkamme ajaksi. Mutta epäilen. Aivan järkyttävän huonoa tiedottamista kyllä Tjäreborgilta. Vielä eilen vakuuttelivat ihmisille, että Cookin tilanne ei vaikuta mihinkään, kaikki on hyvin ja kaikki järjestyy (,mitä minä en luonnollisesti patologisena negistelijänä enää uskonut, joten jotain iloa siitäkin luonteenpiirteestä), ja sitten tänä aamuna ihmisille on lentokentällä 5 min ennen boardingia ilmoitettu, että menkää kotiin. Ymmärrän, että yhtiö yrittää loppuun asti tehdä kaikkensa välttääkseen konkurssin, mutta olisi kai sitä voinut nyt asiakkaille ilmoittaa rehdisti, että paska varmaan lentää meidänkin tuulettimeen, jos emoyhtiö kaatuu. Kaiken huippu, että tänä aamuna pystyi vielä ostamaan matkoja Thomas Cookin lennoille ja hotelleihin Tjäreborgin nettikaupasta... Ärsyttää tämä toimintapa kaikin puolin. Toivottavasti Tjäreborg ei kuitenkaan ihan vielä kaadu, että voin tämän oman matkani jälkeen boikotoida heitä oikein olan takaa. 😃

Aivan paska maanantai täällä. Toivottavasti teillä on ollut parempi. 👍 

Valokuvista ja sukulaisukoista

Tiivitelmä: Meillä ei ole kuvaajaa.

Terppa!

Me vaan koko ajan fiilistellään, että jeee, kohta häät, mutta ei tehdä niiden eteen YHTÄÄN MITÄÄN. Kun pääpäivään on alle vuosi, pitäisi kai alkaa lyömään sellaisia ihan oikeitakin asioita lukkoon. Meillä on vasta hääpaikka ja kirkko varattuna, kaikesta muusta on korkeintaan vain epämääräinen ajatus takaraivossa... Hääpalstoja lukiessa tulee kyllä vähän ahdistus, kun itsellä on kaikki levällään ja osa ensi kesän morsmaikuista askartelee jo pöytäkoristeita. En minä edes vielä tiedä, millaiset koristeet haluan! Eihän meillä ole vielä edes sitä teemaa päätettynä. Niitä koristeasioita voi tosin lykätä vielä seuraavatkin kuukaudet, mutta valokuvaaja ja bändi pitäisi ehdottomasti saada jo varattua.

Kaikki naimisiin menneet korostavat, että siihen kuvaajaan kannattaa satsata, että ei siinä päivän aikana kerkeä itse fiilistellä mitään, että koko päivä menee vaan stressaantuneessa huurussa (kuulostaa ihanalta), että ne kuvat on ainoa asia, joka jää käteen. Tai no onhan siinä se aviomies ja yhteinen loppuelämä, mutta tarkoitinkin merkittäviä asioita. 😏 Olen aiemmin ajatellut, että hyvin voisi palkata harrastelijan, koska en minä varmasti niistä kuvista näe, onko niissä sopiva aukkoväli tai jokin-muu-minulle-tuntematon-valokuvaustermi kohdallaan. Nyt kuitenkin on alkanut mietityttämään, pitäisikö kuitenkin satsata täysin ammattilaiseen.

Haluaisimme myös videokuvaa. Monissä häissä joku sukulaisukko heiluu videokameransa kanssa, mutta jaksaako sellaista kotivideomaista kahdeksan tunnin settiä itsekään katsoa... Että sitähän pitäisi varmaan leikata, mutta ei ainakaan meidän sukulaisukkomme sellaista osaa. Emmekä muutenkaan halua nakittaa tehtäviä edes niille sukulaisukoille, vaan olisi parasta, jos vieraat voisivat olla vieraina ja nauttia juhlasta. Yksi kaveri kertoi, että heillä oli häissään jonkun sukulaisen (varmasti ukko-sellainen sekin, yleensä ne on) videokamera, mutta se oli unohtunut ulos ja kuvannut koko illan tyhjää pihaa. 😂 Meille kävisi juuri noin, jos itse alkaisimme säätämään.

(Unsplash)

En tiedä oululaisista valokuvaajista juuri mitään, mutta yksi nimi on jäänyt mieleen ja kävinkin huvikseni katsomassa hänen hintojaan. Dokumentaarinen valokuvaus + videokuvaus alkaen 2200 e.... Vain tonnin enemmän kuin olimme ajatelleet kuvaukseen laittaa alunperin. 😄 Tokikin tuo videokuvausajatus on kypsynyt vasta hiljattain, emmekä olleet budjetoineet sitä laisinkaan. Enkä minä sinänsä kauhistele kuvaajien kalleutta. Ei siinä nyt varmasti rahassa pääse rypemään noillakaan hinnoilla, jos työpäivä on 10 tuntia, siihen vielä mahdollinen suunnittelupaltsu, kuvien käsittelyyn menevä aika sekä ammattilaiskalustoon ja sen huoltoon uppoava siivu. Sitä minä tässä märehdin, että se pari tonnia on vaan hiton paljon rahaa noin niin kuin absoluuttisesti. Suhteellisesti se on varmasti ihan käypä hinta ammattilaisen tarjoamasta palvelusta.

Ongelmana on myös valinnanvaikeus kuvauksen keston suhteen. Sen verran tiedän kuitenkin, etten missään nimessä halua kuvaajaa ikuistamaan minua hääpäiväni aamuna virttyneessä nilkkapituisessa Ratian yökkärissäni juuri heränneenä. Valmistautumiskuvat voisivat olla kivoja siinä vaiheessa, kun meikki ja tukka alkaa olla sen kriittisen pisteen paremmalla puolella. Ehkä haluan myös muutaman kuvan siitä hetkestä, kun kaasot ahtavat minua mekkooni. Sulhista ei kuulemma erityisesti kiinnosta saada kuvia siitä 2,5 minuutista, kun hän pukee puvun päälle ja vetäsee nappaskengät jalkaansa. 😃 

(Unsplash)

Ajatuksena on ottaa myös first look -kuvat sekä potretit ennen vihkimistä, ettei vieraita tarvitse odotuttaa juhlapaikalla. Viime kesän morsian tosin sanoi kuvaajansa kertoneen, että se keskipäivän aurinko on kaikista pahin morsmaikkujen naamoille... Mun sisäinen femakko ihmettelee kyllä suuresti, että miten se ei sulhasten naamoihin vaikuta. No, mutta joka tapauksessa, tuo (sovinisti)valokuvaajan kommentti nyt mietytyttää, kun vihkimisemme on klo 14, eli kuvaukset osuisivat juuri sen MINUN naamalleni epäedullisen keskipäivän auringon alle. Tosin minullahan on se äidiltäni peritty huonon sään kirous, että turhaa murehdin auringonpaisteesta, vettähän meidän hääpäivänä tulee kuin Esterin perseestä.

"Fun" fact: En ole antanut Sulhiksen kanniskella minua tuolla tavalla ympäriinsä varmaan koskaan meidän seurustelun aikana. Sulhiksella taas ei puolestaan ole mitään ongelmaa antaa minun nostella häntä. 😂

Jos nyt kuitenkin ajatellaan, että saisimme ne kuvat otettua ennen vihkimistä, kauaksiko aikaa kuvaaja kannattaa ottaa juhlapaikalle? En ollenkaan muista kavereiden häistä, miten asia on hoidettu. Olisi mukava, että kuvia olisi bändin soiton ajalta, silloin uskon tunnelman olevan korkeimmillaan, mutta en tiedä, saammeko budjettia venytettyä niin pitkälle kuvauspäivälle. Vai moneltako ne bänditkään yleensä edes soittavat häissä? Tästä näette, kuinka pihalla olen vielä kaikesta...

Kuulisin mielelläni teidän ajatuksianne kuvaajan ja kuvausajan valinnasta. Myös suositukset oululaisista (ja lähialueen) kuvaajista ovat äärimmäisen tervetulleita!  

Save the Date -bileet, vahingossa!

Tiivistelmä: Kuulimme Save the Date -bilekonseptista. Innostuimme valtavasti ja meinasimme ryhtyä järjestämään, mutta sitten muistimme pitäneemme sellaiset jo useampaan otteeseen.

Moi!

Meillä tulee Sulhiksen kanssa tulevana itsenäisyysäpäivänä seitsemän (7) vuotta täyteen yhteistä taivalta. Luojan kiitos muuten, häät ovat vasta ensi kesänä, että kerkeämme nähdä, selviämmekö siitä kuuluisasta seitsemännen vuoden kriisistä.... 😏 Viime viikonloppuna järjestimme myös seitsemännen kerran meidän oman pikkufestarimme, Mullirockin. Tämä ei nyt oikeastaan suoranaisesti liity häihin, mutta vähän niin kuin kuitenkin.

Luin aiemmin It's a Match -blogista Save the Date -kutsuista. Ideana on siis pitää häihin kutsutuille (kavereilla) ennakkobileet, joissa porukka pääsee hieman tutustumaan toisiinsa jo etukäteen, mikä varmasti edesauttaa rennon tunnelman luomista itse hääjuhlaan. Minusta aivan mahtava idea ja luettuani Kiiran postauksen halusin ehdottomasti järjestää itse samanlaiset. Ja mielellään heti! Selitin keväällä asiaa Sulhikselle suu vaahdossa, kunnes tajusimme, että mehän olemme pitäneet tällaiset juhlat jo kuusi kertaa! Kuten alussa mainitsin, järjestämme Sulhiksen kanssa joka kesä vähän isommat kotibileet kavereillemme festariteemalla. Vuokraamme erään huvilan täältä Oulusta, laittelemme naposteltavaa ja boolia ja joskus saamme jopa esiintyjänkin luomaan festaritunnelmaa. Kaverit ostavat tapahtumaan rannekkeen, joiden tuotoilla pyritään kattamaan suurin osa kuluista (Mullirock Ltd on ehdottomasti voittoa tavoittelematon organisaatio). Juhlat alkavat joka vuosi tervetuliaismaljalla, johon liittyen on muotoutunut jo perinteeksi ostaa joltain matkalta mahdollisimman iljettävän makuinen juoma alkushotiksi. Tänä vuonna kippistelimme juhlat käyntiin  kynsilakanpoistoaineen makuisella sitrusvodkalla. 

Näille festareille omien juomien tuominen on sallittua, mutta kaveriporukkamme viinimestari on jo useana vuotena tehnyt meille myös myyntiin aivan spesiaalia mulliviiniä (Sinikka tai Marjaana riippuen käytetyistä marjoista). Hommaamme viinimaisterille raaka-aineet ja maksamme vähän vaivanpalkkaa, mutta hyväntekeväisyyttähän tuo häneltä on työmäärä huomioiden. Viiniä mainostetaan cruelty free luomuviininä, joka on tehty vain itsestään pudonneista marjoista (naurattaa oma nokkeluuteni 😂) ja hyvin tekee kyllä kauppansa vuosi toisensa jälkeen. Olemme miettineetkin, josko tilaisimme ko. viinimestarilta pienen satsin myös häihin myöhäisillan loppasuille. Oma nimikkoviini häihin olisi aika siisti.

Molemmat kuvat ovat tulevan anoppini ottamia viime vuoden hulinoista, joissa minun ja Sulhiksen vanhemmat olivat mukana juhlimassa vippeinä.

Mullirockin artistikattaus on ollut vaihtelevaa. Tarkoittaen siis sitä, että joskus ei ole esiintyjää laisinkaan, joskus joku lahjakkaista kavereistamme suostuu musisoimaan, ja kerran oululainen bändi, 2-7 Miehen Trio, saapui juhlapaikalle kesken illan vetämään yllärikeikan. Tänä vuonna kaverini miehen bändi tarjoutui tulemaan esiintymään. Band Mennen soitti ihan huikean keikan ja siinä sai välillä ihan tosissaan pelätä juhlapaikan lattian puolesta, joka tuntui antavan koko ajan vain enemmän periksi yleisön tanssiessa AIKA villisti... Bändi oli valinnut todella onnistuneesti sellaisia klassikoita, jotka saivat ihmiset liikkeelle. Bändille oli myös vinkattu minun rakkaudestani J. Karjalaista kohtaan ja festivaaliemäntä lähti kyllä kaikista henkseleistään viimeistään sitten, kun "Mennyt mies" kajahti soimaan. Keikka huipentui The White Stripesin Seven Nation Army -kappaleeseen, jonka aikana minut kuulutettiin lavalle hakkaamaan rumpua. Minähän en ole kauhean laisinkaan  musikaalinen, mutta selvisin nakista musaopettaja-kaasobestikseni tuella, joka piteli rumpua ja varmuuden vuoksi nyökytteli liioitellun dramaattisin liikkein rytmiä ihmismetronomin tavoin. Se on kyllä taivahan tosi, että livemusiikki nostattaa aina juhlatunnelman kattoon. Alusta asti onkin ollut selvää, että meidän häihimme hommataan ehdottomasti bändi. Pitäisi kai alkaa jo kovaa vauhtia metsästämään sopivaa kokoonpanoa...

Minulla on harmittavan usein tuollainen arvosteleva ja tympääntymistä viestivä ilme....

Mutta se Mullirockista. Häihin kutsuttavista kavereista suurin osa on siis jo tutustunut hieman  toisiinsa tässä vuosien varrella. Mullirockien antaman kokemuksen perusteella uskallankin väittää, että häistämme tulee elämämme parhaat bileet. Paljon tanssia, naurua. hirveästi ala-arvoista huumoria ja muutama kauhistunut sukulainen. 👌