Tilannekatsaus hääjärjestelyihin

Seuraa virallinen tiedotus siitä, mitä on tehty ja mitä on vielä tekemättä. Eli lähinnä listaus tekemättömistä asioista, joiden tekemistä lykkäämme vielä hetken lisää.

Sulhanen ✔️

Toistaiseksi olen pitäytynyt viimeisimmässä valinnassani.

 Kirkko ✔️                                                                                                                                                                                        Häiden siirtymisen takia myös paikkakunta vaihtui ja samalla kirkko. Tunnelmallinen              maalaiskirkko vaihtui Oulun mahtipontiseen tuomiokirkkoon.

Tässä minä ensimmäisen aviomieheni kanssa. (Pexels)

Juhlapaikka ✔️

Tämäkin luonnollisesti vaihtui em. syyn takia. Alkuperäinen suunnitelma oli tanssia maalaishäitä ihan oikeasti periferiassa, joen rannalla Törmälän tilalla minun synnyinseutuni hoodeilla. Nyt juhlat ovat suunniteltu pidettäväksi Oulussa Raatin nuorisotalolla. Otin siitä juuri lenkilläni kuvan ja talo näyttää pimeänä talvi-iltana juuri sellaiselta, että siellä tapahtuu paljon murhia. Kesällä se on kuitenkin aivan ihana paikka veden äärellä.  

Kutsukortit 

Tämä on vaiheessa. Aiemmin kerroin, että yritän pelastaa meidän edellisten häidemme kutsut ja tuunata ne jotenkin käyttökelpoisiksi.

Pitopalvelu ✔️

Monissa juhlissa hyväksi todettu Rauhala. Juhlapaikan keittiö on sen verran haasteellinen, joten valinnassa piti huomioida, että pitopalvelulla on kunnolliset omat tilat Oulussa.

    Menu

Alustavaa keskustelua on ollut, mutta ei oikeastaan mitään ole vielä lyöty lukkoon.

 

(Pexels)

   

Juomat 

Iskä on aina halunnut lähteä roadtripille Via Balticalle ja sanoi heti, että voi hyvin lähteä autolla hakemaan meidän hääjuomat esim. Latviasta. 😂 Samalla hän olisi saanut painostettua myös tuohon matkahaaveeseen vastahakoisesti suhtautuvan äitini mukaansa, sillä hän "tuskin haluaa pilata tyttärensä häitä!??!??!". No, se roadtrip taitaa jäädä ajelematta tänäkin kesänä vallitsevan tilanteen vuoksi. Eli pitäisi kai alkaa suunnittelemaan juomien tilaamista. Tilasin omille kolmekymppisilleni lastin Saksasta ja se oli helppo juttu, mutta ymmärtääkseni on tullut joitain muutoksia ja rajoituksia. Tämä on juuri sellainen asia, jota minua ei kiinnosta YHTÄÄN alkaa selvittelemään, joten menköön Sulhiksen työlistalle. Saisihan ne juomat toki Alkostakin, mutta ottaen huomioon vierasaineksemme säästämme pitkän pennin ostamalla ne halvemmalla muualta. 

 

Halpaa laatikkoviiniä lirutettuna viinipulloihin meidän häissä. (Pexels)

 

Hääauto

Rumasta, pienestä rutkusta olemme haaveilleet, mutta valitettavasti tutuillamme ei ole riittävän rumia autoja. Toinen vaihtoehto on sitten joku tosi iso, vanhempi auto. Sellaisesta on verkot vesillä yhden kaverin auton suhteen, joten katsotaan. En halua missään nimessä museoautoa, en limusiinia ja kaikista vähiten jonkun metrin korkuisen, supernopeen urheiluauton. Onneksi Sulhiskaan ei ole sillä tavalla autoihminen, että haluaisi mitään älytöntä.

Koristeet 

No, jotakin pientä olen hääkirppiksiltä ostanut, kun kohdalle on sattunut. Ja tietenkin ne 1750 m jouluvaloja, joita on haettu ulkomaita myöten Haaparannan Rustasta. Tarkoituksena on edelleen  koristella runsailla pöytäkukilla ja valoilla, joten varsinaisten koristeiden määrä jäänee vähäisemmäksi. Juhlapaikka on kyllä sellainen, että sitä pitää jotenkin koristaa, mutta mitään monimutkaista härpäkeshowta en jaksaisi alkaa järjestämään.

 

(Pexels)

 

Kukat

Ks. edellinen. Ajatuksen tasolla. Kimpun ostan siten, että menen edellisenä päivänä tilaamaan juhlakimppua "äidin 60-vuotispäiville" ja säästän sen kuuluisan häälisän verran. Olenko muistanut kertoa, että olen pihin lisäksi ketku. 

Bändi ✔️

Bändin valinnasta kirjoittelin aiemmin täällä. Löysimme ihan mahtavan jyvääääskyläläisen bilebändin, Rubiinin kuution, joiden soittolistalla oli paljon meidän suosikkeja.

Valokuvaaja ✔️

Tämänkin aiheen kanssa painiskelin pitkään ja luonnollisesti olen myös siitä avautunut. Luovuin oululaisvaatimuksestani ja löysimme Facebookin hääkuvaajaryhmän kautta kuvaajan, jolla on aivan ihana kuvaustyyli ja hintalappukin sopi budjettiimme. Sanni Hirvonen Photographyn sivuilla on todella hienoja kuvia, joihin Sanni on osannut vangita ihania hetkiä ja hyvää yleistä tunnelmaa. Toki portfolion kuvat ovat täynnä nuoria ja kauniita ihmisiä, että en sitten tiedä, miten meidän kuviin vaikuttaa se, että olemme vanhoja ja elähtäneitä.

Videokuvaaja

Tämä on vielä mietintämyssyssä. Tarvitsemmeko videokuvaajaa vai laitammeko jonkun sukulaisen 90-lukulaisen videokameran jalustalle kuvaamaan puheet ja muut esityksen ihan vain omaan käyttöömme. Ei niitä kukaan muu  muutenkaan jaksa enää jälkikäteen katsoa.

Ohjelma                                                                                                                                               

Tälle ei ole kyllä uhrattu vielä kauheasti ajatuksia. Syödään, juodaan ja tanssitaan. Ainakin kaaso laulaa sekä mahdollisesti oopperalaulajaäitinsä myös. Pyysin nimittäin ihan pokkana tuolta ilkeältä äitipuoleltani häälahjaksi pari biisiä. Niitä puheita tietysti toivon myös, mekin Sulhiksen kanssa varmasti puhumme.

Aikaa ei mielestäni kannata tuhlata jonninjoutaviin hääleikkeihin, jotka eivät kiinnosta ketään. Paitsi ehkä kenkäleikkiin, joka on minun suosikkini, ja aivan taalasmaanullana seuraan itse sellaisia innolla. Olemme myös Sulhiksen kanssa kovia kisailijoita ja veren maku suussa kilpailemme illanviettojen tietovisoissa (huom. kaverit, Sulhis tekee sen vain hillitymmin kuin minä, mutta samanlainen raivo hänellä on sisällään kilpailutilanteissa), joten jotain sen tyyppistä voisi kehitellä. Ehkä visailu vieraille liittyen meihin, ettemme voi itse osallistua ja pilata kaikkien iltaa aggressiivisella voitontahdollamme. 

Sitten illemmalla bändi soittaa, eli varsinaiset pilleet alkavat. 

(Pexels)

Morsiamen vaatetus 

Hääpuku ✔️

Aivan sairaasta hääpukushowsta olen kirjoittanut helvetin monta postausta, sillä sen puvun kanssa on temppuiltu aivan kohtuuttoman kauan. No, en nyt edes kehtaa kertoa siitä viimeisimpiä käänteitä. Palaan tähän asiaan tarkemmin häiden jälkeen.

Huntu

En ole päättänyt, haluanko koko huntua. Kaikki sanovat, että sitä joko on huntuihminen tai sitten ei ole, että kyllä sen vaan sitten tietää, kun sitä sovittaa. Olen sovittanut niitä ja oikein pinnistellen kaivellut sitä vastausta sisimmästäni, mutta ei. Alunperin ajattelin, että en todellakaan halua huntua, mutta näyttäisihän se upealta kuvissa kirkon käytävällä. Jos nimittäin päädyn hankkimaan sen, se tulee luonnollisesti olemaan sellainen vähintään 8 m pitkä, jota pikkulinnut kannattelevat nokillaan perässäni. 

Kengät ✔️

Hääkenkiini olen tosi tyytyväinen. Kirjoitin niistä tarkemmin täällä.

Laukku 

Tälle en ole uhrannut ajatustakaan. Voin laittaa kaiken omaisuuteni Sulhiksen taskuihin, kuten yleensä.

Korut ✔️

Ehkä. Minulla on Kalevalan koko Vanamo-sarja ja tykkään siitä kamalasti. Mutta voinko laittaa niitä omiin häihini, kun olen niitä niin monissa juhlissa jo käyttänyt... Plus olen saanut jonkun osan entiseltä poikaystävältäni, että Sulhishan saattaa saada mustasukkaisuuskohtauksen ja viskaa ne Merikoskeen. 

 

Kaikki hääpukuni esillä hääaamuna, jotta voisin päättää, minkä laitan. (Pexels)

 

Sulhiksen vaatetus

Puku

Sulhis tietää kyllä, mitä lähtee hakemaan. Sitten häitä edeltävänä torstaina........

Kengät

Sama kuin edellinen. Viimeksi, kun kysyin, hänellä oli haaveissa sininen puku liivillä ja rusetilla sekä ruskeat kengät. 

Sormukset ✔️

Voisi kai sanoa jo, että homma on hoidossa. Minun vihkisormukseni on ollut sepällä tekeillä jo jotain 16 vuotta, mutta käsittääkseni kuljemme jo kohti valoa  näemme valoa tunnelin päässä. Kerron tästäkin sitten tarkemmin, kun aika on kypsä, enkä ole aivan raivoissani. Sulhis ei aio ostaa vihkisormusta erikseen. Kihlasormuksensa on leveä ja tumma titaanisormus, joka on jotenkin todella miehekäs ja cool. Ja edullinen! Sulhishan osti minun kihlani, joten tarjouduin jalomielisesti vuorostani maksamaan sulhiksen sormuksen, mutta vasta sen jälkeen, kun Sulhis liikkeessä päätyikin titaanisormukseen sen leveän valkokultaisen sijaan, jota lähdimme alunperin ostamaan. Se valkokulta näytti jotenkin pliisulta Sulhiksen kalpeissa talvikäsissä. 

Häämatka

Se suunniteltiin jo vuosi sitten. Häämatka on meille tärkein asia heti iltajuhlien jälkeen tässä koko avioliittoshowssa. Siis tietenkin ikuisen rakkauden ja yhteisen tulevaisuuden jälkeen! Suunnitelmissa oli pitempi reissu Etelä-Ranskan kautta Italiaan, mutta vähän näyttää siltä, ettei ole vastuullista lähteä matkustamaan vielä tulevanakaan kesänä. Eikä se oikein ole sama asia lähteä häämatkalle sitten joskus myöhemmin. Tiedä vaikka olisi sitten pershedelmäkin kuvioissa. Juu, juu, niinhän ne sanoo, että oma lapsi on maailman paras asia, mutta ainakin sivusta seuranneena, näyttää olevan täyttä helvettiä ne lomamatkat pienen lapsen kanssa. 😂 "Kuherruskuukaudesta" sitten puhumattakaan. Mutta hyvin suunniteltuhan on jo puoliksi tehty, että ehkä me tavallaan olemme jo käyneet siellä häämatkallamme... 

Tämmöttii. Mielestäni olemme aika hyvässä vaiheessa. Kyllä tämä tästä. Yritän koko ajan tsempata itseäni ja valaa uskoa, että häitä päästäisiin vihdoin tanssimaan. Sulhis on nimittäin luopunut jo täysin toivosta ja sanoo aina, ettei tule mitään häitä, kun yritän puhua aiheesta. En nyt ole ihan varma, puhuuko hän meistä vai ainoastaan koronan aiheuttamasta epävarmuudesta... Että mistään ihanasta hääkuplasta ei täällä ole tietoakaan. 😄  

Mitä olen unohtanut? Miten muilla kesän morsoilla menee? ❤

Häät yllättivät kihlaparin

Moi!

Minulla meni jo mielenkiinto Norja-postauksiin, kun pääsin lomanjälkeisestä masiksesta yli ja sain taas normielämän syrjästä kiinni. Mutta kirjoitan niitä haikkailu- ja nähtävyyssuosituksia, kunhan taas saan inspiksen (eli mahdollisesti en koskaan). 

Olen yrittänyt nyt virittäytyä jälleen häätunnelmiin, kun kohtahan nekin taas ovat. Monennetko meidän häät nuo seuraavat jo ovat, en edes pysy enää laskuissa. 

Aika rennosti olen ottanut kevään ja kesän häiden suhteen ja luullutkin asioiden olevan ihan hyvällä tolalla, onhan näitä juhlia suunniteltu jo vuosikausia. Tai siltä se ainakin on tuntunut... Yhtäkkiä kuitenkin havahduin siihen, että eihän meillä ole valokuvaajaa, pitopalvelua, eikä ammattilaisia suorittamaan minun restaurointiani. Että loppujen lopuksi tässä nyt kävi sitten niin, että kiire yllätti ja  paniikissa selaan palveluntarjoajia, kun saan kaikilta pakkeja jo täysien kalenterien takia. Sitä aikaahan piti olla vaikka kuuuuinka paljon! Kaiken lisäksi olen pätevänä kyllä neuvonut muita, että haloo, kannattaa muistaa, että ensi vuonna tulee olemaan todella kiireinen hääkesä, kun siellä on kahden kesän parit järjestämässä bileitään. Tämä on oikein oppikirjaesimerkki siitä, miten olen kyllä hyvä neuvomaan muita, mutta omat asiat jäävät sitten hoitamatta.

Siihen minun restaurointiini tuli tosiaan muutoksia samalla, kun häät siirtyivät Ouluun. Aiemmin oli tarkoitus, että yksi kaasoistani meikkaa minut, mutta nyt kun olemmekin kaapungissa, niin sama mennä ammattimeikkaajalle, jolloin kaasokin saa ihan rauhassa valmistautua aamulla. Kaasoni on todella osaava  ja onkin meikannut minun pikkusilmäni useaan otteeseen, mutta kun ei ole ammattilaisarsenaalia litkuissa ja maaleissa, olisin ainakin minä itse stressannut pysyvyyden takia ja käsi ojossa pitänyt vieraita loitolla, etteivät vaan tule pyyhkimään meikkejäni kauluksiinsa. No, sain varattua haluamani meikkaajan. Hänellä oli jo sille aamua toinen meikkaus, mutta luojalle kiitos meidän aamuhäistä, sillä hän kerkeää tehdä minut ensin! Meikkaajani on supertaitava Katariina Ollonen, joka taitaakin olla aikamoisessa haipissa Oulussa täysistä varauskirjoistaan päätellen. 

Kampaaja on tuottanut hieman enemmän päänvaivaa. Se vihkiminen tosiaan kun on joskus aamuyöllä, ei minulla millään olisi aikaa lähteä ympäri kaupunkia kampaamoihin nuohuamaan. Kotikäyntejä tekeviä kampaajia on vain yllättävän vähän! Yhden kotikampaajan kanssa olemme alustavasti sopineet minun kampaamisestani, mutta tämäkin varmistuu vasta keväällä, kun kampaaja saa lomat tietoonsa. Tämä hieman kuumottelee, mutta en ole vielä keksinyt parempaa ratkaisua. Jos tiedät oululaisia, kotikäyntejä tekeviä kampaajia, kerro jo, hyvänen aika!

Minä kampaajalla hääaamuna. (Unsplash)

Valokuvaajan kanssa taidamme olla oikeasti jo pulassa. Kukaan ennakkosuosikkimme ei ole enää vapaana. Haluaisimme kuvaajan olevan Oulusta tai edes lähialueelta, mutta pitänee kohta laajentaa etsintää muihin kaupunkeihin. Meille erityisen tärkeitä ovat hyvät tilannekuvat juhlista sekä se, että kuvaaja saa minut näyttämään kuvissa hoikalta, kauniilta ja ruskettuneelta. Että eipä siihen hommaan ketä tahansa voi ottaa. Vinkkejä tähänkin? 

Tässä Sulhis ottamassa minusta sadatta kuvaa, kun emme ole saaneet oikeaa kuvaajaa ja kaikissa aiemmissa näytän liikaa itseltäni. (Unsplash)

Entä se videokuvaus... Nyt kun Sulhiksella  eiku meillä on pitkä vuosi enemmän aikaa tehdä töitä ja säästää rahaa, alkaa se videokuvauskin houkuttaa. En vain tiedä, mitä teemme sellaisella viiden minuutin trailerilla, joita kuvaajat tuntuvat nykyisin tekevän. Siis onhan ne aivan ihania ja niitä on tosi kiva katsoa, mutta ennemmin haluaisimme taltioiduksi vihkimisen, esiintymiset sekä puheet. Ystävät ja sukulaiset, ei huolta, emme  todellakaan pakota teitä katsomaan jotain 8 h koostetta meidän häistämme, mutta itse haluaisimme katsoa ainakin nuo osiot uudelleen jälkikäteen kotona ihan rauhassa. Ei niistä kuitenkaan yhdellä kuulemalla muista mitään. Ehkä voisimme vain pystyttää videokameran jalustalle kuvaamaan itsekseen ohjelmanumerot. Tai no, siinähän käy tietenkin niin, että kamera kuvaa seinää koko illan, eikä kukaan huomaa. 

En tiedä, miksi vatuloimme pitopalvelunkin kanssa näin pitkään. Sehän on juhlien yksi tärkeimmistä asioista, joten miksi ihmeessä emme vain varanneet sitä heti, kun uusi päivä varmistui! Tai edes sitten, kun se oikeasti lopullinen päivä varmistui... No, näissäkin ennakkosuosikkimme olivat jo varatut, mutta nyt juuri odottelemme tarjouspyyntöä yhdestä tosi kivasta pitopalvelusta, jonka olimme ensin rajanneet pois, kun pelkäsimme, ettei se mahdu budjettiimme. Ei se varmaan vieläkään mahdu, mutta emmehän me nyt voi ilmankaan olla! Ruuan suhteen toiveena on runsas alkuruokapöytä, koska sehän se paras osuus koko ruokailusta on. Pääruoka on vain sitten se pakollinen paha, jolle ärsyttää jättää tilaa kaiken ihanan alkuruokapöytäsilpun keskellä. Miten muuten jälkiruoka? Onko se iänikuinen vadelmakiisseli ihan yhtä tyhjän kanssa, kun kakkukahvitkin ovat tulossa? Jos ei ole jälkiruokaa, kuinka pian kahvit voisi juoda? No, kerron pitopalvelusta ja menusta kyllä lisää, kunhan meillä on sellaiset. 😃

Ei siellä tältä näytä. Korkeintaan Mäkistä kerkeämme enää saada tarjoilut tällä vauhdilla. (Unsplash)

Nyt en jaksa enää kirjoittaa, moikka! 

Vinkkaapa meille (oululaiset) suosikkisi meiltä puuttuvien palveluntarjoajien osalta! ❤ 

3 x (panostus + pihistys) = meidän häät

Yritän nyt taas vähän herätellä siellä mielen pimeimmissä sopukoissa uinuvaa hääfiilistä... Tai no, minulla olisi huomenna tentti ehkä maailman tylsimmästä aiheesta, ja tunnetustihan olen ahkerimmillani blogin suhteen silloin, kun pitäisi tehdä koulujuttuja.  

Ja ei, me emme ole vieläkään saaneet tehtyä mitään päätöksiä siirtämisen suhteen. Muuta kuin, että siis häät siirretään. Yksi kaaso on jo aivan helisemässä, kun emme saa lyötyä mitään lukkoon. Se takoo jo nyrkkiä pöytään, että nyt se pershedelmä alulle tai uuden hääpäivän päättäminen vuoden sisälle niinku olis jo. Hänellä itsellään on jo jotain 17 lasta, että antaisi meille yhden häiden jälkeen, niin ei tarvisi tätäkään enää vatvoa. Häät voisi huoletta siirtää kesälle 2021 ilman alati kasvavaa huolta näivettyvistä munasarjoistani. 

Takaisin tähän hääfiiliksen keinotekoiseen nostatteluun... Minusta on ihanaa lukea ihmisten listoja eri asioista, joten pannaas listaten minun  meidän häidemme panostukset ja pihistelyt.

PANOSTUS

1. Yleinen fiilis

Ainoa, mikä juhlista jää mieleen, on yleinen tunnelma. Meille onkin tärkeää, että vierailla on mukavaa ja he viihtyvät. Vaikka häät tietenkin ovat tavallaan meidän päivä, kyllä meille on tärkeintä, että saadaan järjestää hyvät juhlat nimenomaan vieraille, eli meidän perheillemme ja ystävillemme. Panostamme siis siihen, että "ohjelma" olisi mahdollisimman monelle mieluisaa ilman pakko-osallistamista esimerkiksi leikkeihin. 

Hyvän fiiliksen takia esimerkiksi (hyvän) bändin palkkaaminen oli meille itsestäänselvyys. Bändin valitsemisen kiemuroista voit lukea enemmän täältä ja päätöksenteon riemua täältä. Viihtyvyyteen liittyvät olennaisesti myös ruoka ja juoma. Erityisesti se, että molemmat ovat hyviä ja niitä on riittävästi. Mietinnässä on nyt kuitenkin vielä, minkälaisia juhlajuomia tullaan tarjoilemaan. Tölkkijuomat, boolia, drinkkibaari? 

Mekin muka edelleen pidämme kiinni unelmien bilehäistä, vaikka koko sakki tässä alkaa olla jo sen ikäisiä, ettei kukaan enää oikeasti jaksa riekkua skumppalasi ojossa aamukuuteen. (Unsplash)

2. Häämatka

Suunnittelun alkutaipaleelta asti olemme unelmoineet pitkästä häämatkasta ja lähes täysimittainen kuherruskuukausi Etelä-Ranskan kautta Italiaan oli toteutusta vaille tehty. Haaveilimme skumpan lipityksestä Nizzassa, pyöräilystä Toscanan auringon alla ja pastan turvottamien ruhojemme uittamisesta Sardinian rantavedessä, mutta katsellaanpa näitä haaveita sitten uudelleen, kun koko maapallo ei ole enää kiinni. Onni onnettomuudessa, että olemme niin jumalattoman saamattomia, emmekä  kerenneet vielä ostaa kaikkia lentoja ja majoituksia, vaikka aika tiuhaan niitä katselimme kovan  matkakuumeen kourissa. 

Näin me oltaisiin menty pitkin Italian pikkukujia runsaat hiuskuontalot hulmuten. (Unsplash)

Jos häämme muuttuvat talvihäiksi, joudumme miettimään koko häämatkan aivan uusiksi. Italia on Italia, mutta emme me millään Vespoilla lähde räntäsateeseen ajamaan... Sekunnin mietimme myös pitkää laskureissua Italian ja Ranskan Alpeille (jos hiihtokeskusten toiminta palautuu normaaliksi ensi talvena), ja vaikka se olisi tosi upea loma, ei se ehkä ole niin ihana häämatkana. 

Aiemmin mietin postauksen verran lisääntymistä ja sen aikataulutusta. Tuo meidän haaveilemamme viininhuuruinen rakkausloma olisi aika erilainen, jos kuvioissa olisi jo se lähmäävä esikoinen. Kaikkeen toki tottuu, mutta olisihan se aikamoinen kompromissi. Ja joo, joo, oma syy, miksei menty naimisiin aiemmin, ollaanhan tässä jo melkein kahdeksan vuotta yhdessä vetelehditty... 😒

3. Sormus

Minun sormukseni siis. 😏 Jos tähän listaukseen nyt yhden pinnallisemman hömppäjutun ottaa, niin kyllä se minun kohdallani on sormus. Olen jo vuosia tiennyt, millaisen haluan, ja unelmieni vihkisormus on edelleen työn alla Malmin korupajalla. Ei se varsinaisesti ole mikään kauhean erikoinen yksilö, mutta sen kanssa on nyt hieman ollut ongelmia. Malmin korupajan kultaseppä on kuitenkin ollut äärimmäisen kärsivällinen ja hyvä asiakaspalvelija minun suhteeni. Nolottaa ja ärsyttääkin olla se "vaikea asiakas", mutta toisaalta olen sitä mieltä, että jos maksan sormuksestani pitkän pennin, sen pitää olla juuri sitä, mitä haluan. Kerron kyllä koko prosessista ja sormuksesta tarkemmin, kun se lopulta on minun hallussani.

Minun sormukseni ei ole tällainen, mutta aika tyylikäs olisi ollut myös tämä ajaton klassikkomalli. (Unsplash)

PIHISTYS

1. Hääkakku

Ei voisi kyllä vähempää kiinnostaa. Meille molemmille kyllä kakku maistuu, mutta kummallakaan ei ole minkäänlaista intohimoa asian suhteen. Kakku kuin kakku. En ole varmaan koskaan edes syönyt pahaa kakkua. Paitsi ne ysärin oudot täytekakut, jotka koristeltiin säilykemandariiniviipaleilla ja kiivillä??? Ihmettelin niitä jo silloin lapsena. Eivät kai nekään tosin pahoja olleet, mutta OUTOJA! Outo täytekakku on myös sellainen, jossa on kermavaahtopursotukset ja päällä pelkkä kinuskimähmäkerros. Sellaisiakin oli minun lapsuudessani.  Eli ei mandariini-kiivi- tai kinuskikakkua meidän häihin, mutta muuten ihan helvetin sama. Kunhan on sievä.

Tässä minun Covid-19-inspiroitunut pääsiäiskakkuni. Ihan keskinkertainen kakkuna, mutta söpö koristeluiltaan.

2. Koristeet

Vielä pari vuotta sitten selasin nettiä pää punaisena ajatellen, että "tommosen (joku turha silppu) haluan kyllä sitte meidän häihin joskus". Nyt olen sitä mieltä, etten halua mitään erityisiä koriste-koristeita hankkia laisinkaan. Ihan turhaa! Toki ihmiset osaavat tehdä tosi kauniita kattauksia ja koristeluita, ja ehdottomasti ne miellyttävät usein minunkin silmääni, mutta en minä jotenkin jaksa nähdä sellaista vaivaa "turhaan". Tai siis käyttää rahaa siihen, saati sitten ostaa ne rojut itselleni nurkkiin pyörimään. Nykyään on tosin paljon juhlatavaravuokraamoja, ja se on kyllä mahtava juttu! Vähentää aika paljon sitä kertakäyttökulttuuria, mitä häihin liittyy. Jos minäkin nyt innostuisin siitä koristelusta enemmän, nämä vuokraamot olisivat ehdottomasti minun valintani. Näillä näkymin koristeet kuitenkin taitavat tulla olemaan lähinnä kukkia ja kaikenmaailman heiniä, ja niistäkin suurimman osan toivon saavani luonnosta. Tiedostan kyllä senkin, että jos häämme tästä kovin kauas siirtyvät, mieleni voi muuttua vielä moneen kertaan.

3. Hääauto

Tämäkään ei voisi vähempää kiinnostaa. Ei tulisi kyllä mieleenkään vuokrata mitään ökyautoa kuljettajineen. Tai siis ei siinä mitään pahaa ole, mutta minusta aivan turhaa. Olen kyllä valtavan tylsä ja negatiivinen ihminen, kun kaikki on minusta vaan turhaa. 😄 Sulhiskaan ei tosin ole kovin kiinnostunut autoista, joten mitäpä sitä turhaan siihen tuhlaamaan. Ajatuksena olisi löytää joku ruma ja vanha rutku, jolla lähtisimme kirkon pihasta, mutta kenelläkään tutulla ei ole sopivaa. Tänä päivänä ne vanhat ja rumat rutkut ovat 90-luvun Toyotoja tai Nissaneita, enkä minä nyt sellaista minun nuoruuteni amisautoa halua. Toisessa ääripäässä ovat ne oikeasti vanhat museoautot ja sellaiset ovat taas liian hienoja. Mieluiten haluaisimme jonkun karmean värisen 70-luvun Mersun, löytyisikö?   

Tällaisia ne "söpöt, vanhat hääautot" ovat sitten meidän lastenlasten aikaan. (Unsplash)

No siinäpä sitä taas oli tyhjänpäiväistä jaarittelua kerrakseen, mutta hyvin sain taas hetken välteltyä tenttikirjoja!

Mitkä teidän häidenne pihistykset ja panostukset ovat? Sulhis sanoi, että aikoo panostaa ruokaan, juomaan ja hyvään rouvaan. Minusta kuulostaa ihan kohtalaiselta suunnitelmalta. ❤   

Katsaus kaikkeen siihen, mikä on tekemättä

Tiivistelmä: Niin paljon tekemistä, niin vähän viitseliäisyyttä.

Minä jatkuvasti vaan valitan, kun mitään ei olla saatu aikaiseksi ja kauheasti pitäisi tehdä, enkä sitten kuitenkaan tartu toimeen. Listaan nyt tekemättömät hommat, sillä yleensä se lisää ahdistusta sen verran, että saan edes jotakin pitkin hampain suoritettua.

Tässä minä miettimässä metsässä kaikkia tekemättömiä töitäni. (Pixabay)

1. Minun hääpukuni

Tämä on ehkä nyt listan kärkipäässä pitkien tilausaikojen takia. Menen ensi viikolla Helsinkiin häämessuille ja samalla reissulla käyn vielä ihan pikkusen vilkuilemassa pukutarjontaa, josko löytyisi tämänhetkistä suosikkiani vielä parempi. 20.1.2020 olkoonkin siis deadline hääpuvun ostolle tai tilaukselle. Aamen!

2. Sukunimi!!!??!?!?

Tällä asialla alkaa olla jo oikeasti kiire, jos joudumme anomaan uudissukunimen käyttöönottoa maistraatista. Jos et ole lukenut aiempia postauksiani, tiivistetysti kerron, että minä en halua Sulhiksen nimeä, eikä hän minun, joten otamme jonkun uuden, yhteisen sukunimen. Toiveissa on keksiä ihan itse se uusi nimi meidän nimiemme pohjalta, mutta tähän mennessä olemme keksineet vain Juoppo ja Roju, joka Sulhiksen mielestä tarkoittaa siemennestettä, joten ei ihan  kauhean vahvasti mene. Toinen vaihtoehto on ottaa sukunimi jomman kumman suvusta, mutta se tuntuu tylsemmältä vaihtoehdolta. Olisi ihanaa keksiä joku aivan uusi nimi, jota ei ole vielä kenelläkään muulla! 

3. Häämatka

Tämäkin pitäisi olla jo varattuna, mutta yllättäen emme ole saaneet päätettyä matkakohdetta. Tai edes maanosaa. 

4. Kutsut

Olen varmaan maininnut olevani innokas paskartelija, joten haluaisin edes osaksi toteuttaa kutsut itse. Monet heinäkuun parit puuhaavat kutsujaan jo kovaa vauhtia, joten mekin yritämme saada tämän aluilleen tammikuun aikana. Jospa edes häämonogrammin (tärkeä 😄) saisimme suunniteltua lähiaikoina.

5. Sulhiksen puku ja asusteet

Sulhis haluaa tummansinisen puvun, jolle hänellä on käyttöä myös häiden jälkeisessä elämässä. Rusetin väriä hän ei ole vielä päättänyt, eikä meillä ole oikein mitään teemavärejäkään, joita voisi käyttää apuna... Sulhikselle on haussa myös ruskeat kengät sekä liivi, jollakin jujulla. 

6. Minun kaikki asusteeni

En oikeastaan edes tiedä vielä, mitä tarvitsen. En halua ostaa rihkamakoruja, enkä myöskään tuhlata harvoin käytettäviin oikeisiin juhlakoruihin omaisuutta, että vähän pattitilanne. Laitan varmaankin vain korvikset sekä rannekorun, joten saatan tyytyä oman korurasiani sisältöön (tai mennä äidin laatikoille).

Raahaan aina kaikenlaista paskaa mukanani, joten tarvitsen ehdottomasti laukun, mutta se ei näyttele niin suurta osaa hääpäivän lookissani, että alkaisin siihen panostamaan. Ehkä tuunaan yhtä vanhaa nudea laukkuani. En näe järkevänä ostaa erikseen erikoista häälaukkua, jota en käyttäisi enää koskaan toisten.

Kengät ovat hääryhmien perusteella monelle morsiamelle todella tärkeä elementti asussa. Upeita kenkiä monella näyttääkin olevan! Tässä asiassa olen jälleen kuitenkin tylsimys, enkä halua ostaa erikseen hääkenkiä pelkkiä häitä varten. Ostinkin viime kesänä eräisiin juhliin nudet korkkarit silmällä pitäen omia häitäni ja sitä totuutta, että nudeja korkkareita nyt vaan tarvitsee AINA ja ennen kaikkea ne ovat ajattoman tyylikkäät! Näillä kyseisillä kengillä kävely oli kuitenkin tosi rasittavaa hiekkaisella pihalla ja upottavalla nurmikolla, että en ole aivan vakuuttunut. Voinhan minä tietenkin yrittää pysytellä vain kovalla lattialla, mutta kun ne häätkin ovat siellä peltojen keskellä, että kuitenkinhan sitä joutuu jossain vaiheessa metsään laukkaamaan.

Olisihan niitä paljon nudeja korkkareita mielenkiintoisempia kenkiä olemassa, mutta eihän ne kengät sieltä helmoista mihinkään edes näy. Ymmärrän toisaalta myös ajatuksen siitä, että esimerkiksi ne kengät ovat juuri ne häihin hommatut spesiaalikengät, mutta en nyt siltikään jotenkin innostu tuhlaamaan ns. turhaan. Siis minun mielestäni turhaan! Olen ihan kauhea kitupiikki toisinaan...

Olen myös miettinyt, tarvitsenko kakkoskengät. Jotkut helpot ja korottomat ehkä? En haluaisi ballerinoja, kun minulla siinä kärsii heti koko olemus, ja se meno olisi juuri sellaista todella epäviehättävää lampsimista sitten. Paras ratkaisu kai olisi panostaa huippumukaviin korkokenkiin, joilla jaksaa riekkua koko päivän, mutta se vaatisi juuri sellaista pitkäjänteisyyttä taustatutkimusta, johon minulla ei riitä kärsivällisyys. 😅

7. Menun suunnittelu pitopalvelun kanssa

Ajatuksissa on ollut tarjoilla pääruuaksi pelkkää kalaa. Jännittää kyllä, miten vieraat suhtautuvat lihan puuttumiseen. Minä en itse juurikaan syö punaista lihaa ja Sulhiskin on nyt ehdotellut, josko jätettäisiin se ihan kokonaan pois meidän omasta ruokavaliostamme, joten kala olisi meille itsellemme ihan luonnollinen valinta. Emme äkkiseltään keksineet yhtään kalavihaajaa vieraistamme, toki allergiset huomioitaisiin, jos sellaisia on, mutta niitäkään emme ainakaan muista olevan. Alkuruokien puolella voisi olla jotain lihajuttua, esimerkiksi leikkeleitä ja minilihapullia, joilla ne kunnolliset lihansyöjä-heteroäijjjät voisivat täydentää akkamaista kala-annostaan.....

8. Vihkisormukset

Tämä homma on jo laitettu alulle, ja ensi viikolla menenkin katsomaan kultasepän sormukseeni  löytämää timanttia. Omasta sormuksestani ja sen teettämiseen liittyneistä törttöilyistäni kerron joskus  erillisessä postauksessa, mutta sen sanon, että meinasi lipsahtaa elämäni kalleimman hutiostoksen puolelle. Sulhiksella puolestaan on vähän sellainen lelusormus kihlana, joten olen ehdotellut, josko ostettaisiin uusi häihin, mutta tämä on vielä harkinnassa. Sulhis on tykästynyt sormukseensa, ja onhan se tumma titaanisormus toisaalta aika cool.

9. Kukat ja muut koristeet

Näistä alkaa jo olla ihan hyvät suunnitelmat. Alkukesästä pitää testailla oman pihan ruohoja pöytiin tuleviin köynnöksiin. Jos omat viritelmät rupsahtavat köppyröiksi heti alkuunsa, käännymme kukkakauppiaan tai kukkatukun puoleen. Varsinaisia koristeita nyt ei taida juurikaan tulla, mutta erilaisia kultaisia kehyksiä olen ajatellut pöytiin menuille ja ohjelmille. Porukoilta löytyy noin 700 kultaista valokuvakehystä, joten niitä ei tarvitse sen kummemmin metsästää. Kerroin aiemmin niistä valosarjoista, joita ostin jotain 4500 m ja kuitenkin vähän harmittelin, etten ostanut enempää. No, vanhempanihan hurauttivat vielä seuraavana päivänä uudestaan sinne Haaparantaan, kun äidillä oli jäänyt jotain hampaankoloon....... 

Samalla reissulla toivat meille vielä toisen hiton pitkän led-sarjan sekä kymmenmetriset lipputankovalot. Jospa nyt pärjäisi. Kevään aikana käymme juhlapaikalla katsomassa, että minkälainen navetta se olikaan ja minkälainen valoshow sinne viritellään.

10. Kaikkea ärsyttävää paperinpyöritystä

Avioehto ja esteiden tutkinta nyt ainakin. Tiedän, että ne pitää tehdä, mutta ei jotenkin kiinnosta yhtään tuollainen. Ehkä yritän vaivihkaa ujuttaa ne Sulhiksen työlistalle.

Lisäksi varmasti miljoona muuta asiaa, joita emme ole edes osanneet ajatella. Tätä listaa kootessamme korostui ainakin se, kuinka saamattomia jahkailijoita me olemme. Pitäisi vaan reippaasti lyödä asioita lukkoon, eikä neljän kuukauden välein miettiä puoli minuuttia, että oiskohan se uunilohi ok vai suuttuuko sukulaiset. No, mutta nyt minä  kuitenkin jälleen tyytyväisenä sysään nämä kaikki tekemiset syrjään mielestäni ja prokrastinoin niin maan perusteellisesti! 

Toivottavasti sinun paluusi arkeen oli armollinen ja kevyt, minua on vaan ottanut aivoon eilisillasta lähtien. Jatkunee jonnekin torstain paikkeille saakka. 

Ps. Vuoden hääblogi -äänestys on käynnissä 13.1.2020 saakka! Äänestämään pääset tästä. ❤

Viimeisen sinkkuyön suunnitelmia

Tiivistelmä: Mihinä sitä päänsä kallistaas häitä ereltävänä ehtoona? 

Häihin kuuluu kauheasti vanhoja perinteitä ja uskomuksia, osa niistä vaivaannuttavampia kuin toiset. Yksi mukava perinne minusta on kuitenkin morsiusparin erillään viettämä yö ennen häitä. Tai no, ei tuo varmaan kauhean vanha perinne ole, kun eihän siitä ole kauaakaan, kun susiparina avoliittoilu oli ihan no-no-no Suomessakin ja morsiusparit viettivät yönsä muutenkin erillään. No, se on kuitenkin ainakin 20 vuotta vanha perinne täällä meillä ja aiomme sen ehdottomasti toteuttaa. Ei sen takia, että olisimme taikauskoisia ja pelkäisimme sitä huonoa onnea, jota mahdollisesti seuraa, kun sulhanen näkee morsmaikun jonkun täysin randomilla määritellyn aikaikkunan sisällä. Syynä on ennemminkin se, kuinka mukavaa se vain on yökyläillä parhaiden ystävien kanssa, laitella vähän kasvonaamioita, juoda lasi (tai kaksi) skumppaa ja yleisesti fiilistellä tulevaa pääpäivää. Minun tapauksessani se tosin tulee varmasti olemaan kauheassa kiireessä säntäilyä ja viimeisten tykötarpeiden metsästystä ympäri kaupunkia. Minulla on aivan käsittämättömän taito olla joka paikasta myöhässä ja hoitaa kaikki aivan viime tipassa. Juuri juhliin valmistautuminen on hyvä esimerkki siitä, miten se lopulta menee paniikissa juoksenteluksi ja Sulhikselle karjumiseksi, vaikka minulla olisi ollut koko päivä aikaa. Eikä se ainakaan ole Sulhis, joka on syypää siihen, että minulla  on vasta puolet tukastani  kiharrettuna, kun taksi kaartaa pihaan. Ajattelin sälyttää hääpäivän ja sitä edeltävän päivän aikataulutuksen jollekin kaasoistani, niin on sitten ainakin joku, jota syyttää, kun olen Siikajoen Salessa ostamassa sukkahousuja 2,5 minuuttia ennen vihkimistä.

Mutta sitä siis tulin kertomaan, että ehdottomasti haluamme Sulhiksen kanssa viettää edeltävän yön häätiimiemme kanssa erillään toisistamme. Komedioissa nämä päättyvät aina siihen, että sulhanen vetää perseet, eikä selviydy kirkkoon ajoissa, ja yhdessä leffassa morsian kaasoineen taisi tappaa miehen häitä edeltävänä iltana.... Että sitähän voi sattua mitä vaan! Sulhis on onneksi kuitenkin niin tunnollinen, että hänen kaljoittelujaan ennen tärkeää tapahtumaa minun ei tarvitse pelätä, mutta niistä minun kaasoistani pitäisi ehkä enemmän olla huolissaan. Niistä kun herra yksin tietää, mitä ne saavat päähänsä. Ehkä on paras, että menemme vaan suoraan minun lapsuudenkotiini yöksi, jotta äitini voi vähän vahtia.

Ihan potentiaalinen vaihtoehto voisi oikeasti olla minun lapsuudenkotini, joka sijaitsee muutamien kymmenien kilometrien päässä juhlapaikasta. Aiemmin olen kertonut niistä lukuisista kesähuoneista, joita äitini on tuunaillut, joten yöpaikkojen suhteen ei ainakaan tarvitsisi olla huolissaan. Rantasaunan terassilla voisi olla aika mukava hengailla ystävien kanssa (ainakin toistaiseksi) viimeisenä iltanaan neitinä. 

Jos päädymme tähän vaihtoehtoon, otan kampaajankin kotikylältäni. Vaikka maalla kampaajat ovat yleensä järkiään iäkkäämpiä Terttuja tai Marja-Terttuja, joiden näkemys rennosta hääkampauksesta voi poiketa omastani, vanhalla kotikylälläni on yksi nuori kampaaja, joka voitti kansallisen kampauskilpailunkin kerran. Ei siis yhtään huono vaihtoehto, eikä tarvitsisi käydä Oulussa hääpäivän aamuna. Tuollainen vajaan tunnin matka suuntaansa on juuri oivallinen lähtölaukaus sille kuvailemalleni kiirepaniikille... 

Toisaalta taas olisi hauska olla kaasojen ja bestmanin kanssa hotellissa yötä, koska minä rakastan hotelleja! Olimme juuri viime viikonloppuna yhden kaasoni kanssa viettämässä hänen postpartum-babyshoweriaan (ehdottomasti järkevämpi konsepti perinteisen vauvasuihkun rinnalle ja luonnollisesti kahdestaan toteutettuna) hotellissa Oulun keskustassa. Siis muutaman sadan metrin päässä kotoa. 😄 Ja se oli aivan ihanaa! Harmiksemme olimme vain jossain nuoruutta haikailevassa puuskassamme ostaneet liput JVG:n keikalle ja sipsinsyönti hotellin puhtaissa, valkoisissa lakanoissa oli pakko keskeyttää hetkeksi. 

Otin tämän kuvan n. klo 4.30, minkä jälkeen huutokuiskasin respan virkailijalle hyvät yöt. 

Eräs tuttuni työskentelee kyseisessä hotellissa ja oli varannut huoneeseen kylmän skumpan odottamaan meitä. Ajatelkaa! Olimme todella otettuja tuosta ystävällisestä eleestä. Mikään ei piristä kahta keski-ikäistä naista yhtä paljon kuin pullo kuohuvaa! ❤ Aamupalassa ei myöskään ollut moitteen sijaa. Tai no, jos on AIVAN PAKKO keksiä jotain, niin se on erikoiskahvien puuttuminen. Minähän en siis tiedä kahveista yhtään mitään, mutta kyllä  se cappuccino tuo jotenkin hieman lisää luksusta jo muutenkin ylelliseen hotelliaamupalaan. Sulhis epäili aiemmista fiilistelyistäni, että aamupala taitaa olla koko reissun kohokohta, eikä se arvaus nyt kovin pieleen mennytkään. Ihana istua rauhassa runsaaseen aamupalapöytään, kun normaalisti arjessa en kerkeä koskaan syömään yhtään mitään aamuisin. Tässä pätee myös se sama aikataulutusongelma kuin juhliin valmistautumisessa. Ihan sama, vaikka heräisin tuntia aiemmin joka aamu, aamupala jäisi silti syömättä ja ihan yhtä kiireessä juoksisin rapussa samalla kiskoen viimeisiä vaatekappaleita päälleni. 

Taas minä heittäydyin rönsyilemään, mutta Sokos Hotel Arina antoi totisesti hyvän kuvan itsestään ja se voisikin olla hyvä vaihtoehto häitä edeltävälle yölle. (Tämä ei muuten ole maksettu mainos, kun en  ole vieläkään tullut kaapista ulos tutuilleni tästä koko blogista... 😆) Kerran kaasona ollessani olenkin viettänyt siellä häitä edeltävän yön, mutta ihanista puitteista huolimatta se homma oli sitten vähän farssi. Saimme kerta kaikkiaan räjäytettyä sen huoneen ihan hirveään kuntoon illan aikana, kun teimme viime hetken valmisteluita. Aamulla yllättäen tuli kiire, emmekä kerenneet siivota huonetta ja morsiuspari tuli sinne viettämään hääyötään. 😄 Eihän hotellisiivooja voinut tietenkään meidän henkilökohtaisia tavaroita alkaa pakkailemaan, mutta sen kaiken kaaoksen keskellä heitäkin oli odottanut talon tarjoama skumppapullo. Kaveri sanoi, että oli melkein jo koominen näky se ympäriinsä nakeltujen pikkuhousujen ja meikkien keskellä töröttävä ylväs kuohuviinipullo. Tuosta tapauksesta oppineena muistan sälyttää sen aikataulutuksen jollekin muulle. Suunnittelin jo kevään projektiksi ajankäytön hallinnan opettelun lisäksi pari testivisiittiä Oulun kivoimpiin hotelleihin. Tekisin ikäänkuin taustatutkimusta, kun eihän sitä häihin liittyvissä asioissa kannata yhtään hutkia, kuulkaa! 😏😏

Söpöjä yksityiskohtia hotellin aamupalasalissa.

Kolmas vaihtoehto voisi olla hääpaikalle majoittuminen. Sulhiksen possekin voisi tulla sinne yöksi ja voitaisiin illalla nostattaa jonkinlaiset kevyet perheriidat "leikkimielisillä" team briden ja team groomin välisillä kisailuilla ja visailuilla. Katsotaan! 

Miten te olitte järjestäneet häitä edeltävän yön? Tai mitä olette siihen suunnitelleet, jos se on vielä edessä? Myös kokemukset Oulun hotelleista kiinnostaa, mikä on ehdoton ykkönen? 😊

Meillä on bändi!!!

Tiivistelmä: Lue otsikko.

Moi!

Meidän hääsuunnittelumme ottivat ison harppauksen, kun vihdoin saimme lyötyä lukkoon edes jotain. Olemme kauheita jahkailijoita molemmat, joten jokainen tehty päätös on juhlimisen arvoinen juttu. Me muuten olemmekin todella taitavia kippistämään asioille. Ai, tentti läpi, kippis! Ihana kesäilta, kippis! Kohta on joulu, kippis! Vau, miten puhtaaksi sain tämän paistinpannun pohjan, kippis! Lomaan enää 43 päivää, kippis ehdottomasti! Bändi buukattu vihdoin, SUPERKIPPIS!

Emme lopulta päätyneetkään siihen meidän alkuperäiseen ykkössuokkariin, vaan oikeastaan toiseen yhtä hyvään vaihtoehtoon, Rubiinin kuutioon Jyväskylästä. Edellisessä bändiruikutuspostauksessa kyseinen bändi oli se "Bändi 2". 

Ainoa syy, miksi tätä kokoonpanoa ei valittu heti, oli se, että sen ykkössuokkarimme biisilistalla oli neljä (4) hyvää biisiä enemmän kuin heillä. 😂 Hintaero oli kuitenkin 400 e (eli esim. Sulhiksen puvun verran), joten oli tottakai järkevintä kääntyä tähän hieman edullisempaan, mutta kuitenkin yhtä lahjakkaaseen sakkiin. Alla oleva pätkä heidän keikaltaan antaa hieman osviittaa. Todella taitava laulaja ja sellainen reippaan oloinen. Ilmeisesti arvotan ihmisiä kuten entisaikainen keskikoulun opettaja, kun minusta nimenomaan reippaus on kauhean tavoiteltava piirre ihmisessä. 😁 No, mutta kattokeepa ite.

Bändin yhteyshenkilönä on toiminut juuri tämä reipas naissolisti, hän on ollut todella miellyttävä ja avulias koko jahkailumme ajan. Kärsivällisesti vastaili kysymyksiimme, eikä kertaakaan esimerkiksi käskenyt painua helvettiin tai tekemään päätöksiä nopeampaa. Kertoi myös, että neljä biisitoivettamme ovat toteutettavissa ja aikoivat ottaa 60- ja 70-lukulaisen musiikkimakumme huomioon, kun valitsevat uusia kappaleita repertuaariinsa keväällä. 

Kun tässä nyt vauhtiin päästiin, heti seuraavaksi valitsemme sen kuvaajan! Eli voitte odottaa päätöstämme tehdyksi noin puolen vuoden kuluessa.......... 😏 Pukuasiaakin olen jo ajatuksen tasolla laittanut eteenpäin. Lähden marraskuun alussa Helsinkiin koulutusmatkalle (eli pyörähdän messuilla muutamilla luennoilla ja muun ajan lipitän yhden kaasoni nurkissa viiniä) ja tähän reissuun yhdistän pari sovituskeikkaa morsiusliikkeissä. Katselen myös koko ajan aktiivisesti hääkirppiksiä sekä Tori.fi:tä, josko saisin sovittua myös muutaman kotisovituksen yksityishenkilöiden kanssa. 

Nyt kuitenkin kulttuurin pariin, Love Island alkaa!  

Hei ja kerro ihmeessä kokemuksesi, jos meidän hääbändimme on tuttu! 

Ensimmäiset koristehankinnat ja pari sometilivinkkiä

Moi!

Minähän päätin hääsuunnittelujen alkaessa, että mitään hääkoristeita en kyllä ala sitten hamstraamaan, että mahdollisimman simppelillä ilmeellä mennään. Vähitellen kuitenkin ahdistuin siitä, että niitä koristeita ei ole vielä yhtään ostettuna ja HÄÄT OVAT IHAN NURKAN TAKANA... Seurailen monia kivoja hääaiheisia instoja sekä blogeja ja niissä törmää usein ihaniin ja luoviin ideoihin, joista itsekin innostuu aivan uudella tavalla. Erityisesti Hashtag Häät -tilillä käsitellään erilaisia häätrendejä ja sieltä olen nähnyt monet inspiroivat postaukset koristeluista ja jopa kukista, jotka eivät minua aluksi kiinnostaneet yhtään. Nyt kuitenkin päälinjaus koristeluiden suhteen tulee varmastikin olemaan nimenomaan niissä kukissa, ja kas vain, olen taas kehittänyt yhden uuden rahareiän häiden suhteen, kiitos ko. tilin (manipuloivien) postausten... 😂

Juhlakukat.fi:n instaa onkin tullut nyt seurailtua asian tiimoilta entistä tiiviimmin. Sen tarkemmin en ole vielä kukkien tilaamisen käytönnön toteutukseen perehtynyt, mutta Juhlakukat.fi toimittaa kukkia ympäri Suomea "edulliseen kukkakauppiashintaan". Tällainen ns. tukkuvaihtoehto kiinnostaa kovasti, mutta toisaalta ajattelimme myös paikallisen kukkakauppiaan käyttämistä. No, tätä kerkeää vielä miettiä. 

Alunperin ajatus koristeiden minimoinnin taustalla oli se, ettei kenenkään tarvitsisi mitään silppua levitellä yötä myöten juhlapaikalla ja ennen kaikkea sitten siivoilla sitä pois "juhlien jälkitunnelmissa" seuraavana aamuna. Olen kuitenkin itse henkeen ja vereen DIY-ihminen ja vähän jopa jo houkuttelisi viherköynnösten paskartelu ihan itse. Tämä hullu(?) päähänpisto olisi varmasti taloudellisin ja muutenkin järkevin toteuttaa käyttämällä juurikin näitä tukkukukkia. Toisaalta taas hirvittää, että hääaamu menee kauheaksi kiireessä suhaamiseksi kukkia asetellessa kaiken muun tekemisen lisäksi. Mikä olisi vaivattomin ratkaisu pöydillä rehottavien runsaiden viherköynnösten toteuttamiseen heinäkuussa? Tässä tämä minun kukkaideani alkaa vähän tökkiä, kun en ole yhtään kukkaihminen, enkä siten tiedä niistä MITÄÄN. Meillä ei ole kotonakaan viherkasveja lukuun ottamatta Sulhiksen mukanaan tuomaa peukalon kokoista kaktusta, joka aina törkätään keittiössä jonnekin hyllyn reunalle pois tieltä. Tuo kuiva käppyrä on kulkenut Sulhiksen mukana 10 vuotta, että eihän sitä kyllä raaski roskiinkaan laittaa. Ilmeisesti kaktuksia ei tarvitse kastella KOSKAAN, koska minä en ole sitä kertaakaan kastellut, eikä Sulhiskaan muista tehneensä sitä ikinä. Tai saattaahan tuo olla kuollutkin, vaikea sanoa tällä tietämyksellä. 

No ok, kyllä tuo aika kuolleelta näyttää...

Enempää asiaan perehtymättä olen ihastellut erilaisia köynnöksiä eucalyptuksesta, muratista ja ruskuksesta tehtyinä. Se on toki sitten eri juttu, minkälainen saatavuus näillä kasveilla on heinäkuussa, miten ne kestävät ja ennen kaikkea, paljonko maksavat. Eucalyptusta olen kyllä nähnyt käytettävän paljon kattauksissa koristeena, mutta onko niissä niin voimakas tuoksu, että hajuherkät ovat siellä sitten pöytien alla taju kankaalla? Olisiko kokemuksia? 

Mutta se ensimmäinen koristehankinta! Seuraan myös maalaishaat2020-tiliä, jonka pitäjä on aivan mestari kirppisbongailija! Hän esittelee tilillään juuri niitä löytöjään ja muutenkin postailee omia hääsuunnitelmiaan upeiden inspiskuvien saattelemana. Hän on tehnyt niin monet upeat löydöt hääkirppareilta ja Kontista, että myös meikämandoliini on innostunut katselemaan tarjontaa. Solminkin vastikään ensimmäiset hääkauppani erään viime kesän morsiamen kanssa satsista messinkisiä kynttilänjalkoja. 

Messinkinen kynttilänjalka poikineen

Juhlapaikallamme on toinen lähes samanlainen satsi, joten kynttilöitä ainakin riittää. Tämä oli toinen juttu, joka ei normaalisti kiinnosta minua laisinkaan. Aiemmassa postauksessa mainitsinkin, etten koskaa polta kynttilöitä kotona huvin vuoksi, enkä ole yhtään sellainen tunnelmafiilistelijä, vaikka haluaisin kyllä. Edelleen kuitenkin mietin, ovatko kynttilät ihan ääliömäisiä keskellä valoisinta kesää? Näin kuvan juhlapaikaltamme eräistä kesähäistä, joiden kattauksissa oli käytetty kynttilöitä ja se kyllä näytti tosi kauniilta, mutta jotenkin kuitenkin yhdistän kynttilät enemmän syksyyn ja talveen. Varmaankin siksi, että kuulemani mukaan kunnon vaimoihmisten kotona varma syksyn merkki on, kun alkaa se jokailtainen kynttilätunnelmointi. Pitää kyllä alkaa petraamaan näiden vaimoiluasioiden suhteen... 

Näiden tyylien jonkinlainen välimuoto olisi  I H A N A! (Kuvat: Unsplash)

Tiivistelmä: Hääkoristeiden kulmakiviksi on nyt muotoutunut messinkisten kynttilänjalkojen, runsaiden, vihreiden kasviasioiden sekä valkoisten liinojen pyhä kolminaisuus. Tätä tyyliä olen jo pitempään pyöritellyt ja nyt se sitten on sinetöity ensimmäisen kirppislöytöni myötä. Aamen!

Onko sinulla suunnitelmissa askarrella itse pöytäkukkahässäköitä? Tai onko joku jo kenties suorittanut (onnistuneesti) tämän rastin?

Maalaisromanttinen sekasorto turhautuneella twistillä

Tiivistelmä: meillä ei ole vielä teemaa, emme osaa päättää sitä, emmekä oikeastaan edes halua sitä. Aamen! 

Nyt, kun häihin on reipas vuosi aikaa, pitäisi kai jo päättää joku yhteinen linja esim. koristeluiden suhteen, mutta kun tuntuu, että kaikki tyylit ovat ihania! Pinterest on aivan loputon suo, jossa kaikki on kaunista, ihan sama mikä kuvaileva sana siinä weddingin edessä on. Sulhiksestakaan ei ole mitään iloa tässä asiassa, hänellä ei todellakaan ole mielipidettä lautasliinojen väristä... Muutenkin minä olen meistä se, joka edes vähän nauttii tälläisten yksityiskohtien hinkuttamisesta, joten päävastuu koristeista on ihan luonnollisesti minulla. Luotan äitini makuun aika vahvasti, joten apua ja mielipiteitä on kyllä onneksi tarvittaessa saatavilla.

Teema on tosin jo ajatuksenakin aika raskas, enkä minä pysty sitoutumaan tiukasti johonkin tiettyyn juttuun (paitsi toivon mukaan Sulhikseen), joten tuskin mitään erityistä teemaa tulemme valitsemaankaan. Kyllä tähän kuitenkin joku tolkku pitäisi saada, edes värimaailmaan joku idea. Kohta se on yhtä kauheaa sekamelskaa, jossa pöytäkoristeet ovat maalaisromanttisia, sulhanen art decoa 20-luvun glamourilla ja morsian vain tavallistakin hullumpi...

Olen jotenkin koko ajan ajatellut, että meille tulee tietenkin maalaisromanttiset häät, mutta en oikeastaan enää innostu pitsistä ja juuttikankaasta yhtään. Niiden kulta-aika taisi olla pari vuotta sitten. Että ehkä enemmänkin sitten maalaishäät ilman sitä romanttista aspektia. Siis sellaiset perushäät maalla. 😁

(Unsplash)

Boho-häät kukkineen ja runsaine yksityiskohtineen miellyttävät silmää todella paljon, mutta olisiko outoa koristaa boheemilla otteella, kun morsiuspari itsekään ei ole laisinkaan boheemi... Tyyliin sopivat kevyet ja kauniisti laskeutuvat pitsihääpuvutkin olisivat aivan ihania, mutta vantterana ja riuskana emäntänä en jotenkin näe itseäni sellaiseen pukeutuneena. Todella rasittavaa, kun en ole 10 cm pidempi ja 15 kg hoikempi! 😠

(Unsplash)

Nyt häämuodissa näkyy myös paljon viininpunaista tai tummanvihreää yhdistettynä messinkisiin yksityiskohtiin sekä runsaisiin kukkakoristeisiin, mutta meidän häitämme juhlitaan heinäkuun alussa, joten jotenkin tuo tyyli tuntuu liian "täyteläiseltä" kesäjuhliin. En muutenkaan haluaisi hirveästi koristeita ja erilaista silppua sinne ja toisenlaista tuonne, vaikka ne kuvissa aivan ihanilta näyttävätkin. Yritämme vaivan minimoimisen lisäksi kuitenkin miettiä myös hieman ekologista puolta ja välttää häissämme niin paljon kaikkea ns. turhaa kuin mahdollista. Isojen hääjuhlien järjestäminen toki itsessään on jo aika turhaa haaskausta, mutta ei tässä mitää täysin epäitsekkäitä maailmanpelastajia ollakaan.

Helppouden, säästämisen ja sädekehän kiillottamisen takia koristeluista tulee siis varmasti aika maltilliset. Valkoiset liinat, paljon vihreää ja jotain?? Ovatko kynttilät jotenkin outoja keskellä kesää? En oikeassa elämässä ole yhtään sellainen ihminen, joka sytyttää kynttilöitä ja menee sitten viltin mutkaan sohvalle juomaan teetä. Haluaisin kyllä olla, mutta tuntuu liian vaivalloiselta... Koenkin siis  kynttilät aika turhakkeina, mutta kyllä ne kuitenkin tuovat mielestäni tietynlaista juhlatunnelmaa.

(Unsplash)

(Unsplash)

Nämä kuvat täällä blogissa ovat muuten aina hieman sinne päin... Käytän ilmaisia kuvapankkeja, (koska kuvien varastaminen on VÄÄRIN, enkä halua joutua vankilaan just tässä häiden alla), joten aina ei löydy juuri sitä, mitä haen. Esimerkiksi nämä kaksi yllä olevaa kuvaa ovat ihan kivoja, mutta en sitten tiedä, onko niissä enää mitään maalaishäiden fiilistä. Hääpaikkamme kyllä on ihan oikeasti maaseudulla, että jospa siellä edes lehmänpaska vähän haisisi... 

Ketä kutsutaan

Tässä taas jaarittelua kaihtaville se lyhyt versio; jos massia ja tilaa olisi rajattomasti, me kutsuisimme KAIKKI, mutta kun ei ole. Tämänhetkisen vieraslistan jakauma: 
- molempien perheet   ~ 11%
- sukulaiset                    ~ 19%
- perhetutut                   ~ 13%
- kaverit                         ~ 57%

Tot. 106 vierasta

Vieraslistan kokoaminen tuntuu olevan juhlissa kuin juhlissa se ikuinen murheenkryyni. Mielestäni koko hääsuunnittelun olisi loogisinta lähteä vieraslistasta, jotta saadaan kartoitettua, millaista juhlapaikkaa pitäisi etsiä. Meillä tosin kävi niin, että paikka on ollut jo vuosia tiedossa ja, LUOJAN KIITOS, sinne mahtuu (melkein) kaikki pientä rajausta lukuun ottamatta. 

Me teimme heti alussa päätöksen, että ensimmäisenä karsimme sukulaisista, jos jostain on pakko. Molemmilla on ihan mukava suku, mutta tuntuu tärkeimmältä kutsua ne ystävät ja kaverit, joiden kanssa oikeasti olemme jatkuvasti tekemisissä. Kumpikaan meistä ei ole omien setien, tätien tai enojen kanssa tekemisissä mitenkään erityisen tiiviisti, mutta siinä mielessä koemme heidät läheisiksi sukulaisiksi, että on itsestäänselvyys, että heidät kutsutaan kaikki. Minulla heitä on 6 ja Sulhiksella 4, puolisoineen heitä on yhteensä alle 20, joten ei mikään mahdoton porukka.

Serkuista puolisoineen minun puoleltani tulisi noin 30, Sulhiksen puolelta noin 10, ja suurimman osan kanssa olemme huomattavan paljon vähemmän tekemisissä kuin heidän vanhempiensa (eli setiemme/tätiemme/enojemme), emme ole edes tavanneet kaikkia toistemme serkkuja. Päädyimmekin rajaamaan serkut pois vieraslistalta. Toisaalta olisi kyllä kiva nähdä kaikkia pitkästä aikaa, mutta toisaalta, jos vieraita on 150, niin eihän siinä oikeasti kerkeä kaikkien kanssa jutskailla. Lisäksi 40 henkilöä lisää vaatii aika paljon sitä tilaa ja ahtaiden pöytärivien välissä lyllertäminen ison mekon kanssa on ainakin minulle kauhistus. Inhoan myös vieraana sitä, jos omalle paikalle kulkeminen on kuin joku esterata, josta pitää suurin piirtein uida ja vuorikiipeillä, että pääsee vessaan.

Sukulaisista kutsulistalla on myös ainoa toistaiseksi hengissä oleva isovanhempi (minun pappani) sekä 94-vuotias isotätini, jonka kanssa asumme samassa rapussa. Olen hänen kanssaan päivittäin tekemisissä, joten luonnollisesti myös hän saa kutsun. En tosin usko hetkeäkään, että hän tulee paikalle.  Hän kokee olevansa jo toinen jalka haudassa, vaikka on terävämpi kuin moni muu vuosikymmeniä nuorempi. Hän on jo vuosikaudet vastannut jokaiseen ehdotukseeni esim. seuraavan päivän kauppareissusta, että ”Voooooi kuule, en minä ole hengissä enää silloin!”. Hirveän vitsikäs mummeli omalla tavallaan.  

Kavereista kutsumme ensinnäkin ne, joiden kanssa olemme jatkuvasti tekemisissä. Siitä porukasta löytyy lapsuudenystäviä, koulukavereita alakoulusta yliopistoon, työkavereita ja harrastuskavereita. Lisäksi kutsumme joitakin pitempiaikaisia kavereita, joiden kanssa emme välttämättä kuitenkaan enää ole arjessa niin säännöllisesti tekemisissä, mutta jotka ovat kuitenkin kulkeneet mukana kaikki nämä vuodet, tiedätte kyllä tämän kaverikategorian.

(Unsplash)

Ehkä isoin ongelma vieraslistan tekemisessä on ne kavereiden avecit. Kenen tyttökaveri kutsutaan, kenen ei, kuka loukkaantuu jne. Etiketin mukaan pitäisi varmasti kutsua pitempiaikaiset kumppanit ja vähintään avopuolisot. Päätimme kuitenkin noudattaa sellaista ohjenuoraa, että kutsumme ne kumppanit, jotka ovat myös meille tuttuja. Ketään emme tietenkään pakota tulemaan yksin juhliin, vaan katsomme vähän tilanteen mukaan. Jos vieras kuuluu johonkin porukkaan, niin mielestäni ei ole paha, vaikka emme hänen sen hetkistä seurustelukumppania kutsukaan, jos hänellä on muuten tuttuja ja ystäviä häissä. Esimerkiksi yhden kaverini häissä hänen joukkuekaverinsa oli kutsuttu ilman puolisoita ja hauskaa näkyi tällä porukalla olevan ihan keskenäänkin. Itsekin viihdyn juhlissa aivan mainiosti ilman Sulhista, jos minulla on kavereita ympärilläni.

Sukulaisten ja kavereiden lisäksi kutsumme muutaman vanhemman pariskunnan, tähän kategoriaan kuuluu esimerkiksi kummivanhempia ja parhaiden ystävien vanhempia.

Entäs sitten ne lapset? Lapsettomat häät tuntuvat nostattavan paskamyrskyjä aika helposti, mitä nyt yleistä keskustelua olen seurannut. Meillä ei itsellämme ole pershedelmiä (tämä upea synonyymi lapsille on bongattu vauva.fin Aihe vapaa –palstalta), eikä myöskään esimerkiksi sisaruksillamme, joten oli aika helppo päätös, että häistämme tulee pääosin lapsettomat. Ainoat kutsutut lapset tulevat olemaan kummipoikani sekä hänen veljensä, koska he ovat ainoat lapset, joiden elämässä olemme oikeasti mukana. He toki  lähtevät hoitoon alkuillasta, jolloin jatkamme juhlimista aikuisten kesken.

Monilla kavereillamme kyllä on lapsia, ja tänä keväänä ovat käynnissä varsinaiset vauvantekotalkoot, kun kaveriporukkaamme syntyy neljä uutta vauvaa! ❤ Kyse ei siis ole mistään lapsivihasta, vaan tähänkin päätökseen vaikuttavat myös ne raha- ja tilaseikat. Tissillä olevat ihmispennut tietenkin tulevat, eikä voi kyllä tietää, kuinka monta vauvaa kerkeääkään häihimme mennessä syntyä. Nämäkin neljä pariskuntaa kerkeävät juuri sopivasti aloittaa uuden kierroksen, kunhan nämä kaikki kevään tulokkaat saadaan maailmaan.    

Lapsettomat häät eivät ainakaan vielä vaikuta koituvan ongelmaksi meidän kohdalla, monet kaverit nimittäin ilmoittivat heti kättelyssä, etteivät kyllä ota lapsia mukaan, vaikka ne kutsuttaisiinkin. Joku voi tietenkin kokea häät pakollisena menona, johon tuhlautuu yksi kesäviikonloppu perheen yhteisestä ajasta, mutta uskon myös, että monet ajattelevat häät ihan mukavana iltana kavereiden kanssa. Toivoisin tietenkin, että kaverit kehtaisivat ottaa meidän kanssa puheeksi, jos häät meinaavat jäädä välistä sen takia, ettei löydy tai ei haluta ottaa lapsenvahtia.  Emme halua ehdottomia olla missään asiassa, ettei käy pian niin, että saamme ihan keskenämme viettää häitämme. :D

Eiväthän kaikki tietenkään koskaan pääse, mutta aiomme tehdä hyvissä ajoin Facebookiin Save the date –eventin, jotta mahdollisimman moni kerkeäisi halutessaan varata tuon viikonlopun meidän pirskeille. Monet onnistuneet juhlat emännöineenä sanon, että kyllä ne vieraat tekevät juhlan. Se on niin kulunut klisee, mutta totisinta totta! 

(Unsplash)