Ensimmäiset hääni

Tiivistelmä: Juhlimme ensimmäisiä häitämme Sulhiksen kanssa eri puolilta Suomea, muuten ei taaskaan mitään uutta.

Hääsuunnitelmat ovat edelleen enemmän ja vähemmän jäissä. Tällä hetkellä ei jotenkin kiinnosta yhtään. Häihimme on TAAS se vuosi aikaa, joten eipä tässä kai kiirekään ole. Sen verran olen kuitenkin palannut hääjuttujen pariin, että ihastuin erääseen uuteen pukuun ja meinasin jo lähteä ostamaankin sen. Minullahan siis on jo aivan ihana hääpuku, jonka löytymisen eteen valutettiin verta, hikeä ja kyyneliä. Eikä pelkästään minulta, vaan myös hääorjiltani sekä äidiltäni. Iskäkin antoi panoksensa lähtiessään kuskiksi tehokkaalle työpäivän jälkeiselle reissulle reilun 350 km:n päähän Jyväskylän Wedding Garageen katsomaan unelmapukuani. Ja ai niin, porukat myös maksoivat sen puvun, olenhan köyhä, nuori opiskelija. 😅  Toisaalta tämä omien päätösteni kyseenalaistaminen tuntuu siltä, että olen vähitellen palaamassa häätunnelmaan. Minun hääsuunnitteluni koostuu nimittäin 60 % asioiden vatvomisesta ja 40 % tehtyjen päätösten katumisesta. Sulhasvalintaakin mietin jatkuvasti uudestaan...

Meillähän piti olla häät viikko sitten lauantaina, mutta onneksi ei ollut, kun Sulhiskin oli poikien reissulla Lapin erämaassa. Oulussa alkoi kaiken lisäksi tulemaan vettä kuin Esterin perseestä sillä kellonlyömällä, kun meidän vihkiminen olisi ollut. Tuo päivä ei tuntunut muutenkaan mitenkään haikealta. Olimme päättäneet siirtämisestä jo niin aikaisessa vaiheessa, että olimme kerenneet sopeutua tilanteeseen aivan mainiosti. Toki vedin hääpäivänä kunnon jurrit kaason kanssa, mutta se nyt on vain harrastus, eikä niinkään mikään defenssi.

Aikamoisia romantikkoja.

Hääpäivä meni siis mukavissa tunnelmissa. Pari kaasoani yllättivät minut paketilla, jossa oli lempiasioitani eli skumppaa ja kasvonaamioita. Toinen kaaso olisi panostanut yhteen kuohuvaan, mutta toinen tiesi, ettei yksi pullo riitä mihinkään. Minun ensimmäiset hääni menivätkin hyvässä seurassa skumpan ja maittavan ruuan merkeissä. Uskon seuraavien häidenikin koostuvan samoista komponenteista. Sinne saaamme toivon mukaan myös Sulhiksen paikalle.

Oodi vapaudelle sekä kasvonaamioille, jotka lupaavat kosteutta ja heleyttä keski-ikäiselle iholle!

Noh, tilanne on nyt se, että häidemme suhteen olemme ottaneet pari askelta taaksepäin järjestelyissä, kun aika lailla kaikki meni uusiksi. Ainoat jo hommatut jutut, joihin olemme täysin tyytyväisiä, ovat juhlapaikka ja bändi. Lisäksi olemme varanneet vihkimisajan, joka on täysin sopimaton meille, sekä hankkineet sen minun hääpukuni, joka on varmasti kohta niin auttamattoman vanhanaikainen, että sama pukuralli on edesssä taas keväällä. Kutsut ovat puolivalmiit. Ajattelimme tuunata jo aikaisemmin tilaamamme kutsut ajamaan asiansa ensi kesänäkin. Enää siis pitää hankkia vain pitopalvelu, valokuvaaja, mahdollinen videokuvaaja, meikkaaja, kampaaja, Sulhiksen puku ja asusteet, minun asusteeni, kukat, mahdolliset koristeet, hääyön majoitus sekä häämatka. Plus ne kaikki muut, jotka unohdin listasta...

Vaikka muuten olemme olleet aika coolisti häiden siirron suhteen, menetetty häämatka ehkä vähän kyrsii. Tällä hetkellä olisimme varmaan jo jossain päin Pohjois-Italiaa, mutta sen sijaan olemme Oulun pohjoispuolella Sulhiksen lapsuudenkodissa talonvahteina. No, ihan mukavaa tämäkin, varsinkin, kun tänään satoi vain 10 h ja vain vettä eilisen raemyräkän sijaan... 

Harmi, ettei tästä edes kunnolla näe, kuinka mahdottoman ankeaa täällä nyt on.

No, mutta tämmöttii negistelyä tällä kertaa. Löysin kyllä juuri mahdollisesti THE HÄÄKENGÄT, että katsellaanpa niitä ensi kerralla! Moikku!

-1. hääpäivä

Moi!

Meillä oli toissaviikolla niinkin merkittävä juhlapäivä kuin -1. hääpäivä. Siis minä olen juuri sellainen ihminen, joka lähtee tarpeettoman helposti mukaan kaikkeen (jonkun monen mielestä) tyhjänpäiväiseen huuhaahommaan. Tämän koko etukäteishääpäivän bongasin varmaankin jostain blogista ja olin heti, että "joo, tämä on valtavan tärkeä asia, TOTTAKAI me juhlimme tätä!".  Muistelenpa lukeneeni jopa -1 -häämatkoista, joten olkoon tuleva elokuun reissumme sellainen. 

-1. hääpäiväämme juhlimme kuitenkin aika maltillisesti ihan vain käymällä yhdessä urheilukaupoilla ja leffasssa. Me nimittäin molemmat ostelemme mieluiten vaatteista juuri  urkkavaatteita (tai -kenkiä), tosin vain toinen meistä tarvitsisi niitä oikeasti niin paljon....... Molemmat kuitenkin löysivät jotain supertarpeelllista Stadiumin alennusmyynnistä.

Minun yksi ehdottomista lempibändeistäni on ollut lapsesta asti The Beatles, josta myös Sulhis tykkää  (mutta huomattavasti normaalimman verran), joten valitsimme elokuvaksi kyseiseen bändiin liittyvän Yesterday-elokuvan. Siinä oli luonnollisesti paljon hyvää musiikkia, mutta elokuvana se oli vähän kökkö. Tai no ihan katsottava kuitenkin. Olisin toivonut enemmän kunnollisia, koko kappaleen mittaisia musiikkikohtauksia. Sulhiksesta niitä oli kyllä ihan hyvä määrä, joten en nyt osaa sanoa, kumman mielipide on objektiivisempi. No kuitenkin, ehkä kannattaa katsoa, jos The Beatles on lähellä sydäntä. 

Leffan jälkeen ilta menikin pakkaillessa, olin nimittäin seuraavana päivänä lähdössä porukoille pariksi päiväksi ennen kaverini polttareita. Polttareista kotiutuessani Sulhis lähti melkein viikoksi työmatkalle ja sitten olikin taas Ilosaari-reissuni vuoro, jonka aikana Sulhis lähti taas työmatkalle. Tässä on nyt viime kuukausi nähty toisiamme suunnilleen eteisessä läpsystä vaihtaessa. Sulhis tuli viime yönä kotiin ja olemme nyt vähän aikaa edes samassa maassa. Emme tosin samassa kaupungissa kauaa, kun Sulhis lähtee viikonlopuksi Helsinkiin ja minä taas alkuviikoksi vanhemmilleni koiravahdiksi (siis vanhempieni koirille vahdiksi.....), mutta kuitenkin. 😅 Onneksi kesä on pian ohi, mikä tietää yleensä myös menojalan vipatuksen laantumista ja muutenkin arjen tasaantumista. 

Sulhis tuo muuten aina minulle tuliaisen työreissuilta, usein jotain pientä paikallista tai joskus jotain ihanan ylellistä kosmetiikkaa taxfreesta, joten enpä viitsinyt minäkään tulla tyhjin  käsin Suomen Joensuusta. Paikallisten ruokien ja herkkujen maistelu on Sulhiksen mieleen, joten toin hänelle suoraan Joensuun Sokokselta aivan erityistä karjalaista suklaata. Ole hyvä vaan, Sulhis, ja onnea 100-vuotias Pohjois-Karjalan osuuskauppa! Minun saamani tuliainen oli tällä kertaa Lancomen kosteusvoide, joten nappivalinnat molemmilta. 😄 

Kerran Sulhis muuten toi minulle sellaisen viinipullon sulkijan. Siis sen, joka laitetaan oikean korkki-korkin tilalle. Se on kyllä tosi hieno ja käsityötä, mutta harvemmin haluan sulkea viinipullojani kesken kaiken. Sulhis oli sillain, että "Hei, eikö ole kätevä, niin ei tarvi juoda koko pulloa kerralla!". Jooo, tosi kätevä, kiitos tosi paljon. 😶 No, hyvä mies se on, mutta  eihän kukaan ole täydellinen.  

Palataan astioille!

Ps. Täällä blogin tekeleessä on alkanut käydä porukkaa! 👐 Jätä, pliiiiiis, kommenttia, seuraa, tykkää blogit.fi:ssä, lähetä pernaruttokirje tai mitä vaan elonmerkkejä, että tuntuisi enemmän siltä, etten täällä aivan yksinään horise joutavia. Kivaa, kun luet, vaikka olisitkin heitteri. ❤