Kaasot - töissä vai vieraana

Minulta toivottiin postausta kaasoista, heidän alistamisesta, kaasolahjoista sekä yleisesti heidän roolistaan meidän häissämme. Olen sivunnut aihetta aihemmin kertomalla siitä, kun kaasoni ja bestmanini suostuivat pitkin hampain tehtäväänsä sekä siitä, mitä aion pakottaa ne laittamaan päällensä minun juhliini. 

(Pexels)

Aloitetaan niistä kaasolahjoista. Taitavat olla aika suosittuja nykyisin ja sietävät kyllä ollakin, kun kuulee juttuja, minkälainen työleiri ystävän häät saattavat joskus kaasoille olla. Yhden ystävän häissä  saimme kaasojen kanssa morsmaikulta ihanat Urban Decayn luomiväripaletit, vaikka emme tehneet oikeastaan mitään häiden eteen. Meidän kyllä piti tehdä, mutta olimme vaan kaikki tosi paskoja kaasoina olemisessa. Sen jälkeen päätin, että jos joskus menen naimisiin, en edes yritä teettää kaasoilla mitään. Parempi antaa niiden vaan bilettää rauhassa. 

Lahjoja on kyllä aina mukava antaa, jos keksii jotain saajalleen sopivaa. En kyllä enää nykyisin kamalan helposti keksi. Kiinnostus kaikkeen materiaan on vähentynyt ja se kyllä latistaa intoa lahjojenkin valikoinnin suhteen. Ainoa järkevä ajatus on pyörinyt hotelliyön ympärillä. Haluaisin nimittäin mennä hotelliin häitä edeltäväksi yöksi, joten sinne voisin pakottaa ottaa halukkaat morsiustiimistäni mukaan ja maksaa sen lystin. Minusta hotelliyö on nimittäin aivan I H A N A lahja. Tässähän kaasot ja bestaman eivät toki pääse itse valitsemaan, kenen kanssa sen viettävät, mutta minä olen kyllä hyvää seuraa,vaikka olenkin hieman jäävi sanomaan. 

Tässä minä ja yksi kaasoistani hotelliaamiaisella hääaamuna.

Minulla on siis kolme kaasoa sekä yksi bestman. Minulla on monta kaveriporukkaa, joten tuntui luontevimmalta valita joka porukasta se paras jäsen häätiimiini. LOL. No ei, mutta minulla on paljon ihania kavereita ja ystäviäkin, mutta tämä kokoonpano on kuitenkin se kaikista läheisin valiojoukko. Ja juuri sen takia olenkin sitä mieltä (ainakin vielä tässä vaiheessa), että kaasoja ja bestamaneja ei laiteta meidän häissämme varsinaisesti töihin, vaan he ovat paikalla vieraina. Hehän ovat meidän parhaita ystäviämme, joten tottakai haluaisin, että he saisivat juhlia ja nauttia illasta. Erityisesti nyt, kun häidemme siirtymisen takia kukaan kaasoistani ei ole raskaana häiden aikaan. Mutta kerkeäähän tilanne toki vielä muuttua, osa heistä on nimittäin aika sikiävää sorttia.

Eivät he nyt kuitenkaan ihan ilmaiseksi sinne pääse viiniä lipittämään, vaan yksi kaasoista maksaa siitä kalliisti kollegoidensakin puolesta, sillä hänet on värvätty laulamaan kirkossa sekä juhlapaikalla. Toiveidensa mukaan juhlapaikan esiintyminen ajoitetaan heti pirskeiden alkupäähän, ettei hän nyt ihan kamalan tukevaan humalaan kerkeäisi päästä ennen esiintymistään. 

Toisen kaason piti meikata minut, mutta vapautin hänet tästä nakista, kun häämme siirtyivät Ouluun.  Täällä kun niitä ostomeikkaajia on saatavilla, toisin kuin kotiseudullani, missä häiden alunperin piti olla. Meidän ei todellakaan kannata ottaa kontollemme yhtään enempää tehtäviä kuin on aivan pakko. Voin nimittäin hyvin kuvitella meikkaajakaason liimaamassa minulle ripsitupsuja vielä sakastissa, kun tuli taas vähän kiire. Parempi, että aikataulumme on mahdollisimman pitkälle riippuvainen ulkopuolisista palveluntarjoajista, sillä en luota sen asian suhteen kaasoihini tai bestmaniin, ja kaikista vähiten itseeni. No ok, kolmas kaasoni on tavallaan se järjen ääni, joka ehkä saisi pidettyä homman joten kuten kasassa. Mutta hän pitää aina kaikenlaisia asioita kasassa, joten olkoon vapaalla minun hääpäivänäni ja keskittyköön kerrankin juhlimiseen. Bestmanilleni en taas edes keksisi mitään järkevää vastuualuetta. Lupasin hänelle sitä paitsi heti alkuunsa, ettei hänen tarvitse osallistua mihinkään akkojen hapatuksiin, että hänet on oikeastaan valittu häidemme kiintiöhomoksi sekä näyttämään hyvältä alttarin reunalle.

Tässä minä matkalla kirkkoon vain puoliksi meikattuna kiireen yllätettyä. (Pexels)

Varsinaisia tehtäviä ja vastuualueita en heille siis ajatellut jakaa, mutta tottakai esimerkiksi piinaan heitä jatkuvasti whatsappeilla, joissa kysyn mielipiteitä asioihin, jotka olen oikeasti jo päättänyt. Toisaalta sitä tekisin, vaikka he eivät kaasoja tai bestamaneja olisikaan. Koko ajan ajatuksena on ollut, että valmistelut hoidetaan pitkälti Sulhiksen kanssa keskenämme. Eli valitaan helposti ympäriinsä nakeltavat koristeen, ei laiteta tienvarsikylttejä, otetaan pitopalvelu kaikilla mausteilla sekä pakotetaan Sulhiksen veli seremoniamestariksi (koska kyllähän sukulaisille voi nakittaa paskamaisia juttuja).

Eikä tässä nyt pelkästään ole kyse siitä, ettemme halua vaivata ketään. Isoin syy kaasojen ja bestmanien vapautukseen töistä on varmasti se, että teen yleensä asiat itse kaikista parhaiten. Että yhtäkään mämmikouraa en halua esimerkiksi pilaamaan kutsukortteja leikkaamalla kartongit vinoon. Omissa häissään voi tosin tulla vähän kiirus, jos meinaa itse pitää kaikki langat käsissään, joten onhan tässä nyt pari kysymysmerkkiä vielä. Kuka ohjaa vieraat oikeaan paikkaan, kuka huolehtii polaroid-kameran filmin vaihtamisesta, kuka pakottaa vieraat kirjoittamaan vieraskirjaan, kuka piilottaa kossupullon halkopinoon ja niin edelleen... Voikohan Oulussa palkata mistään jotain palvelijoita? Iso osa näistä kysymysmerkeistä liittyy vahvasti juhlan kulun sujuvuuteen, mikä on pääosin seremoniamestarin heiniä, mutta ei nyt ihan kaikkea voi sysätä Sulhiksen veljenkään harteille, vaikka ne leveät ovatkin.

Tässä meidän häiden tunnelma, kun kukaan ei muistanut kehottaa vieraita siirtymään juhlapaikalle vihkimisen jälkeen. (Pexels)

Meillä kaasojen ja bestmanien rooli on siis enemmän sellaisena henkisenä tukijana. Puheita rakastavana toivoisin tietenkin molempien häätiimien pitävän jonkinlaisen puheen, mutta ymmärrän toki (pitkin hampain), etteivät kaikki koe oloaan mukavaksi sellaisen esiintymisen suhteen. Heidän pakollisena tehtävänään on nyt ainakin fiilistellä hääasioita sekä esittää loputonta kiinnostusta esimerkiksi minun hääpukusekoiluani kohtaan. Voihan joku tietenkin kokea tuollaisen henkisen läsnäolon vaatimisen raskaana ja mieluummin paimentaisi sukulaisukkoja koko illan hääpaikalla, mutta en ainakaan vielä ole saanut kritiikkiä asianosaisilta. Kehityskeskustelut ovat toki vasta tuloillaan.

Mitä sinä olet mieltä? Mitä tehtäviä sinun kaasoillesi tai bestamaneillesi kuuluu? Oletko itse joutunut työleirille ystävän häissä? Olisiko yhtään mehevää kauhujuttua aiheeseen liittyen?  

Kaason uudet vaatteet

Tiivistelmä: Mittee ne kaasot piällensä nykässee?

Omaa pukua ei ole vieläkään löytynyt, mutta pitäisi kuitenkin jo alkaa miettimään myös kaasojenkin  vaatetusta. Voin kuvitella, mikä riemu siitä repeää, kun kolme erikokoista, -väristä ja -tyylistä naista alkavat etsimään yhteistä säveltä juhlapuvun suhteen...

(Unsplash)

Minulla ei nyt varsinaisesti vielä ole mitään ajatusta aiheesta, mutta jollakin tapaa yhteensointuvat mekot olisivat mieleeni. Jos kaasoilta löytyy jo omasta kaapista sopiva puku, niin mahtavaa. En velvoita heitä hankkimaan uutta pukua, jos eivät halua, mutta arvaan, että haluavat. 😄 Enkä missään nimessä halua pukea kolmea aikuista ihmistä samanlaisiin mekkoihin varsinkin, kun kaasoni ovat niin erilaisia keskenään kaikin puolin. Plus minulla on se yksi bestman myös, joka ei kuulemma aio laittaa läninkiä laisinkaan. 

Toivoisin, että löytäisimme sellaiset puvut, joita he voivat oikeasti pitää myös häiden jälkeen. Aina sanotaan noin, mutta ihan oikeasti, missä kukaan niitä pastellinsävyisiä pitkiä huitulapukuja pitää? Minusta ne pitkät huitulat ovat juurikin tosi kauniita ja sopivat täydellisesti kaasoille näyttäen kuvissakin ihanilta, mutta ei minulla ainakaan ole sopivia tilaisuuksia, joissa sellaista käyttäisin normaalielämässä. Tai ehkä minua vaivaa ne perinteiset kaasovärit. Vaikka ne kaikki hailakat sävyt ovatkin hienon näköisiä varsinkin kuvissa, en itse valitsisi itselleni koskaan mitään haalean sinistä juhlapukua. Mutta minähän olenkin se more is more -ihminen, että värienkin pitää olla sellaisia  reippaita. 😏 

Tässä ihanan erilaisia, mutta yhteensopivia asuja. (Unsplash)

Toinen juttu on sitten se raha... Kuka hitto ne puvut maksaa? Olen sitä mieltä, että jos morsian vaatii tietynlaisia pukuja, hän myös maksaa ne. Olen normaalielämässä kusipäinen tyranni, mutta minulla on tosi vahvoja oikeudenmukaisuuden puuskia ja minusta on suoraan sanottuna pöyristyttävää ostattaa ystävillään tietynlainen puku oman makunsa mukaan. Vaikka luonnollisesti minä morsiuspari on pääosassa hääpäivänään, haluan myös ystävieni tuntevan olonsa hyväksi ja kauniiksi (ja ihan saakelin kuumiksi) asuissaan. 

Olisi kyllä ihana maksaa hääseurueen vaatteet, mutta harmi, että olen köyhä. Pitänee järjestää vuodenvaihteessa paltsu heidän kanssaan tämän asian tiimoilta. Tällä hetkellä näen järkevimpänä, että he hommaavat itse omakustanteisesti juuri sellaiset vaatteet kuin haluavat. Mutta vienona toiveena esitän, josko voisimme katsella niitä hieman yhdessä, että löytäisimme jonkinlaisen punaisen langan heidänkin asuihinsa. 

Sen punaisen langan löytäminen olisi huomattavasti helpompaa, jos värimaailmasta olisi selvät sävelet. Meillä kun ei ole mitään teemaväriä, eikä varmaan tulekaan. Minusta kuitenkin paras (tai ainakin käytännöllisin) valinta kaasojen väreiksi olisivat tummansininen, tummanvihreä tai esim. viininpunainen (ja niiden kaikki sävyt). Miksei meillä muuten ole talvihäitä, jonne nämä värit sopisivat niin paljon paremmin! Toki jokin dusty green olisi aivan ihana, mutta en aio pakottaa heitä pukeutumaan niihin hailakoihin väreihin, jos hekään eivät minun tapaani sellaisista pidä omissa vaatteissaan. Sen verran aion tosin olla bridezilla, että violettia, fuksiaa tai kirkasta turkoosia en purematta niele. En jotenkin vain pidä niistä. 😄

(Unsplash)

Bestmanien rusettien tai taskuliinojen värejä voitaisiin jotenkin mätsäillä kaasojen väreihin. Mutta heidän pukujensa sävyyn en voi puuttua. Minusta olisi kohtuutonta laittaa bestmanit ostamaan uudet puvut häitämme varten. Varsinkin miesten puvuissa homma on minusta vielä kimurantimpi kuin naisten juhlapuvuissa. Ainakin minun tuntemani miehet käyttävät samoja pukuja vuodesta ja juhlasta toiseen, kun taas naiset ehkä herkemmin ostavat uuden puvun eri juhliin. Jos kuitenkin saisin päättää, pukisin bestmanit harmaisiin tai tummansinisiin pukuihin. Harmaa puku tuntuu erityisesti jakavan mielipiteitä ja siitä joko tosissaan tykätään tai sitten vihataan. Esimerkiksi äitini kuulemma oikein inhoaa harmaita pukuja. 😃

Tämäkin homma pitäisi vaan polkaista käyntiin, ei se ole sen kummempaa. Uskon, että saamme porukan kanssa hommat sovittua aika kivuttomasti. Jos menee kyräilyksi, osaamme kyllä kaikki tehdä sen valtavan hienosti toistemme selän takana piilossa. 

Nämä olisivat kätevät, kun ei tarvitsisi miettiä frisyyrejä laisinkaan. (Unsplash)

Kertokaa ihmeessä omia fiiliksiä aiheesta! Päättääkö morsian, maksaako myös? Myös kaikki vinkit pukujen metsästykseen nettikauppalinkeistä lähtien ovat tervetulleita. 😊

Kaasot ja bestmanit

Tiivistelmä: minun kaasot ja bestman     ✓

                   Sulhiksen bestmanit             ✓

Voin kyllä ihan rehellisesti myöntää, että rakastan kaikkea jenkkiläistä hapatusta ja hömpötystä. Olen aika överi ihminen muutenkin, joten mitkään promposalit tai gender reveal partyt eivät ole minusta yhtään liioiteltuja. More is more, mutta kunpa joku hillitsisi minua hääsuunnittelun suhteen, etten tekisi mitään ihan kauhean outoja ratkaisuja…

(Unsplash)

Viime vuosina myös meillä Suomessa suosituksi jutuksi on noussut kaasojen ja bestmanien ”kosinta”. Nimikin sen jo kertoo, tarkoituksena on siis pyytää hääseuruetta tehtäväänsä esimerkiksi jonkun pienen lahjan kera. Olen nähnyt aivan ihania "kaasobokseja", joista voi löytyä esimerkiksi samppanjaa, suklaata, kauneudenhoitotuotteita tai hääsuunnitteluun liittyviä juttuja. Itse laatikon koristelu ja pakkaus ovat myös isossa roolissa. Tosi hauska idea minusta ja juuri tuollaisesta näpertelystä kyllä nautin. Päätin kuitenkin kosiskella kaasojani ja bestmaniani hieman pienieleisemmin, kun toisaalta tuo kaasoboksi on vähän turhaa. Tai no kuka nyt ei skumppaa ja kasvonaamioita tarvitsisi, mutta jotenkin tuntuu liian vaivalloiselta, kun pitäisi ympäri Suomea niitä lähetellä.

Tilasin kaasoilleni ja bestmanilleni netistä ihan pienet lahjat, jotka mahtuivat hyvin kirjekuoreen kosiokirjeeni mukaan. Minulla oli muuten yhteen aikaan IHAN JÄRKYTTÄVÄ Wish-sekoilukausi ja tilailin sieltä kaikenlaista paskaa. Esim. tämän tiskaushanskan. Siis mitä hittoa oikeasti?!

Nämä nyt tilaamani kosintalahjatkin joku pieni kiinalaistyttö on sormet verillä näpertänyt epäinhimillisissä oloissa työpaikallaan, jossa varmasti saa pomoltaan selkäänsä säännöllisin väliajoin ja joutuu hengittämään myrkkykaasuja ja altistuu kemikaaliroiskeille. Että olkaa hyvät vaan, kaasot ja bestman. Olen kyllä jo aika hyvin itseäni syyllistämällä ja aktiivisesti maapallon saastumista ajatellen saanut itseäni vieroitettua Wishin kaltaisista rojukaupoista. Mutta joku niissä vaan kiehtoo. Aina ulkomaillakin haluan kiertää kaikki krääsäkaupat. Jenkeissä Dollarshop sai minut lähtemään kaikista henkseleistäni. Ihan onnellinen lapsuus minulla oli, eikä ollut puutetta mistään, että kai tämä on sitten vain jotain syvemmältä kumpuavaa…

No mutta joka tapauksessa, lähetin lahjan ja askartelemani kortit kohteille. Kaasoille meni avainperät, joissa roikkui birthstone, nimikirjain ja sydän, jossa kaasoviittaus, bestmanille mustat sukat bestman-kirjailulla. Kaikilta neljältä sain myöntävän vastauksen! Bestman oikein lähetti vastauksensa takaisin minulle kirjepostilla. Mielestäni tuo kevyt uhkaus kosintakortissa oli siis toimiva ratkaisu. Jos voisin, tekisin ehdottomasti työkseni loukkaavia ja herjaavia onnittelukortteja sekä kortteja ihan muuten vain vittuilutarkoituksessa lähetettäviksi.

Sulhis ei mitään erityisiä temppuja jaksanut bestmanien kysymisen eteen tehdä. Hänelle tulee kolme bestmania ja oli ”kosinut” heitä suurin piirtein näin:

”Nii meillä on ne häät sitte 2020, nii tuukko bestmaniksi?”

”Joo, kaipa.”

”Ookke.”

Sulhis on kyllä ehdottomasti sitten sellainen less is more –ihminen.  Mutta mitäpä sitä turhaan keppuroimaan, jos vähempikin riittää. Sulhis valitsi bestmaneikseen:

1) parhaan ystävänsä, jonka on tuntenut vauvasta asti, olivat perheineen naapureina pitkään,

2) hyvän ystävänsä ja samalla entisen kämppiksensä, johon alunperin tutustui alakouluikäisenä yhteisen koripalloharrastuksen parissa, 

3) isoveljensä, joka on supliikki ja muodollisestikin ihan pätevä, ja hänelle heilahtikin nakki toimia häiden seremoniamestarina, johon erehtyi jo lupautumaan.

Hääseurue on siis valittu ja värvätty onnistuneesti. Yritämme kuitenkin hoitaa nämä häät sillä tavalla, että Sulhiksen kanssa kahdestaan hoidamme järjestelyt ja paskartelut, koska emme halua muiden kyllästyvän meidän bileisiin, ennen kuin ne kerkeävät edes olla. Enkä sitä paitsi edes luottaisi muiden taitoihin esim. askartelun suhteen, olen sillä tavalla rasittava perfektionisti, että riita siitä vaan saataisiin aikaiseksi. Muutenkin olemme sitä mieltä, että hääpari saa ihan keskenään stressata järjestelyistä ja pyrimme siihen, että hääseurue saisi ihan rauhassa nauttia juhlasta. Paitsi tietenkin seremoniamestari, mutta juuri siksi se homma sysättiinkin perheenjäsenelle, eikä kavereille. Sori Sulhiksen veli. 😄 Hän onneksi otti tehtävän reippaasti vastaan, hän kun on innokas ja todella luonteva esiintyjä.

Edellisessä postauksessa mainitsinkin, että yritämme pitää koristelut mahdollisimman minimissä, ettei se mene siihen, että yötä myöten olemme kaasojen kanssa koristelemassa hääpaikkaa ja kiukkuan sitten loppuelämän, kun en näytä hääkuvissa yhtään säteilevältä ja hehkuvalta. En myöskään halua, että kaasot ja bestmanit joutuvat siivoilemaan koristeita pois seuraavana päivänä. Varsinaiset siivoukset kuuluvat paikkavuokraan ja mietin, että hankkisin sellaisia koristeita, jotka juhlapaikka voisi mahdollisesti haluta itselleen, jolloin niitä ei tarvitsisi siivoilla kenenkään meistä. Lähinnä siis mietin kukkamaljakoita ja esim. viirejä.

Kaasot ja bestmanit ovatkin siis lähinnä vaan muodon vuoksi, eikä heillä ole mitään suurempia vastuualueita, paitsi tietenkin polttareiden järjestäminen, mikä kyllä tulee onnistumaan käden käänteessä, mitä molempien kavereita tunnen. Toki hääpäivänä jonkun pitää vähän katsoa lahjapöydän perään, vaihdella filmiä polaroid-kameraan ja nostella minun helmaani, että pääsen seurapiirirakkoni kanssa pöntölle noin 20 minuutin välein, että kyllä heille pieniä jobeja valitettavasti on sälytettävä. Plus yksi kaaso saa laulaa, yksi meikata minut ja jotain pieniä puheitakin toivoisin kaasojen ja bestmanien toimesta... Että oikeastaan tarkemmin mietittynä se hääseurueen rento ilta juhlasta nauttien saattaakin jäädä vain ajatuksen tasolle. 😏