Oletko sinäkin aina kerännyt rahaa väärin? Näin voit säästää häärahat kuin itsestään

...Hankkimalla miehen, joka huolehti suurimmaksi osaksi rahojen tienaamisesta. Ok, anteeksi, kokeilin nyt vain, miten iltapäivälehtien klikkiotsikko toimii blogissa.

Tiivistelmä: Häät maksaa aina hitokseen liikaa. // Disclaimer: Sisältää huumorin sävyttämää liioittelua  miehen rahoilla elämisestä eli lompakkoloisimisesta.

Saaramari kirjoitti juuri Sinä mun, minä sun -blogissaan ajatuksistaan liittyen hääsäästämiseen. Muutenkin nyt somessa on käynyt kova kuhina rahapuheen ympärillä. Siis sen jutun, josta ei yleensä saa puhua, eikä varsinkaa näyttää, jos sitä on. Ja toisaalta sitäkin enemmän pitää piilotella ja ymmärtää hävetä, jos sitä ei ole. No, meillä sitä ei ainakaan liikaa ole. Minulla on säästöjä, mutta Sulhiksella on säännölliset, ihan oikean aikuisen tulot, kun on röielämään jo "kerennyt". Toisin kuin nuoruuteensa epätoivoisesta takertunut morsiamensa, joka edelleen laahustaa opiskelijabileissä näin keski-iän kynnykselläkin (minulla on muuten huomenna syntymäpäivä, enkä nyt ihan neljääkymppiä vielä täytä, mutta kyllä tämä iästä vitsailu joku syvältä kumpuava defenssi varmasti on). Minun pitäisi saada tutkintoni kyllä kasaan ennen häitämme, mutta siihen asti tuloni koostuvat pääasiassa erään valtion laitoksen maksamasta, opiskelijoille suunnatusta 250 e:n kuukausirahasta. 😏 No, on minulla onneksi niitä säästöjä ja oikeasti minäkin työskentelen, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti toinen toistaan epämääräisemmissä hommissa. Sillä tavalla minulla on kuitenkin valtavan hyvä taloustilanne, että minun rahani ovat minun ja Sulhiksen rahat ovat yhteisiä. 

Näin kasvatan rahapuuta Sulhiksen palkalla.

Minäkin voisin vähän avata enemmän häiden rahapuolta. Ihan kylmiä faktoja hintalappuineen voisin kertoa vasta sitten häiden jälkeen. Silloin tiedän tarkemmin toteutuneet kulut, enkä muutenkaan halua, että vieraat katsovat häissä jokaista koristetuheroa, että "kuka hullu tommosesta sen ja sen verran maksaa". Ei niitä yksityiskohtia kukaan enää seuraavana päivänä muista, joten häiden jälkeen olemme turvallisemmilla vesillä. Mutta jos tietää mitään yleisimpien hääpalveluluiden hinnoista, esim. kuvaaja koko päiväksi keskimäärin 1500 e, bändille toinen mokoma, hääpuku usein samaa hintaluokkaa (ja joillakin niitäkin on jopa useampi.............). Näistä kertyy jo 4500 e, siihen päälle paikkavuokrat, sormukset, asusteet, morsiamen järeät restauroinnit, ne koristetuherot, kukat sekä isoin kuluerä eli ruokailu. Lisäksi meillä on siellä juhlasalillinen loppasuita paikalla, joten virvokkeita tulisi myös olla riittävästi. Ai niin, kai se Sulhiskin pitää vaatettaa. Se meinaa aina unohtua, kun mieluiten käyttäisin meidän rahojamme ainoastaan itseeni. No, näistä voi vähän saada jo osviittaa, että aika ison urakan saa tehdä säästämisen suhteen. 

Tämän ei ollut nyt tarkoitus kuulostaa valitukselta, kun ne hemmetin vieraat tulevat niin kalliiksi, vaikka siltähän se juuri kuulosti. Me ihan aidosti haluamme järjestää kunnon juhlat! Siihen nyt vaan menee rahaa, kun meillä sattuu olemaan sillä tavalla onnekas tilanne, että  ympärillämme on yli sata ihmistä, joiden kanssa haluamme juhlia avioliittomme solmimista. Meillä molempien vanhemmat ovat ilmoittaneet auttavansa kulujen kanssa, mutta olisihan se mukavaa pystyä maksamaan omat häänsä, kun tässä ei kuitenkaan nyt mitään juuri aikuisuuden kynnyksen ylittäneitä olla, vaikka Sulhis sellaiselta näyttääkin.

Jos muuhun ei olisi varaa, panostaisin kaikenlaiseen ihanaan silppuun noutopöydässä. (Unsplash)

Menimme kihloihin uutena vuotena 2019. Meille oli selvää, että häät ovat mahdollisimman pian, joten myös säästäminen häätilille alkoi välittömästi. Hääpäiväksi valikoitui noin 47 muutoksen ja useamman kiusallisen tilanteen jälkeen lopulta 4.7.2020 eli meillä oli yli puolitoista vuotta aikaa säästää. Olisimme saaneetkin aika lailla tarvittavan summan säästöön, mutta maaliskuussa, kun päätimme siirtää häät koronan vuoksi, aloimme hieman lipsumaan säästökuurista, kun säästämiseen tuli kerran se yksi ekstravuosi. Sitten olikin jo kesä, joka on meillä rahantuhlaamisen kulta-aikaa. Kävimme reilun viikon reissun Norjassa, humputtelimme muutenkin tarpeettoman paljon ja sitten lähinnä minä hassasin aivan liikaa esim. Marimekon t-patoihin. Minusta vaan on niin vitsikästä, jos meillä on samanlaisia vaatteita! Ne iänikuiset vitsit samanlaisista tuulipuvuista ovat minusta kuluneita ja oikeastaan loukkaavia. Se on meidän elämäntyylimme!!!!

Tässä minä aina, kun saan rahaa. (Unsplash)

No mutta kuitenkin, kevään ja kesän hassailut ovat jo takana päin. Nyt pitäisi palata takaisin ruotuun, jotta saamme puuttuvat eurot kasaan. Sen ei pitäisi olla enää homma, eikä mikään, jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti, eikä esimerkiksi tule mitään uusia, isoja kulueriä. Siksi klikkaankin joka päivä etuovi.com:n auki pelonsekaisin tuntein. Meillä on edelleen graavi talokuume, mutta kuitenkin toivon joka kerta sydämeni pohjasta, ettei sieltä löytyisi mitään ihanaa, jonka lainanlyhennykset sotkisivat hääsäästämisemme totaalisesti. 

Onnistumisen avaimet menestyksekkääseen säästämiseemme ovatkin olleet halpa asuminen ja meidän molempien ajoittainen säästäväisyys. Oikeasti minä olen meistä se säästäväisempi jokapäiväisessä arjessa, mutta sitten välillä tuhlaan ihan holtittomasti ja ainakin Sulhiksen mielestä turhiin asioihin. Ok, Sulhis ei ehkä koskaan klikkaile pää punaisena hullareiden nettikuvastoa yön pimeinä tunteina, mutta hän puolestaan mielellään tuhlaisi ruokaan aivan älyttömästi. Minä piheilen juuri kotitalousasioissa, enkä missään nimessä voi ymmärtää jatkuvaa Woltittamista. Varsinkin kun asumme kävelymatkan päässä kaikista ruokapaikoista, jolloin voisi edes kuljetusmaksut säästää, jos on pakko saada jotain muuta kuin kotiruokaa. Asia on ratkaistu niin, että minä olen opetellut tekemään ruokaa, jolloin Sulhiksen ei tarvitse ihan jokaiseen nälkäänsä tilata pizzaa. 

Sulhis menossa syömään salaa ostamaansa pizzaa pimeälle kujalle. (Unsplash)

Voisihan se ukko tietenkin itsekin ruokansa tehdä, mutta se ostaisi kuitenkin liian kalliita raaka-aineita. Jotain tippukiviluolassa kypsytettyjä juustoja ja valkokarvaisen vuoden maitoa, joka on lypsetty kuun ensimmäisenä sunnuntaina keskiyöllä seitsemän neitsyen toimesta. Jotain tuollaisia järjettömyyksiä se ketale kuitenkin ostaisi! Alkoi jo suututtamaan pelkkä ajatuskin! Eli Sulhis ei saa ostaa neitsytmaitoa, ja minäkin yritän nyt rajoittaa kaikkea ei-elintärkeää ostamista häihin asti. No, tähän vähän niin kuin liittyisi nyt yksi iso ostos, josta en edes kehtaa vielä kertoa täällä. En ainakaan tässä säästämispaatoksen yhteydessä. Palataan siihen sitten, kun pöly on vähän laskeutunut... 

Olisin kovasti halunnut kirjoittaa postauksen, jossa olisi listattu vinkkejä säästämiseen (koska rakastan listoja ja vielä enemmän vinkkejä), mutta en keksinyt mitään muita kuin tuon, että ei kannata ostaa  taloa, kun yrität säästää häihin. Se kuulostaa ihan samalta kuin Susanna Kosken muutaman vuoden takaiset vinkit köyhille rikastumiseen. Nehän olivat suurin piirtein, että laita toinen asuntosi vuokralle, äläkä käytä taksia siirtymisiin ihan joka kerta. 😏

Kerropa sinä parhaat säästövinkkisi. Kaikki keskustelu häiden budjetoinnista on tervetullutta!

Kuva ois kiva

Tiivistelmä: Samat jorinat valokuvaajan valitsemisen vaikeudesta, kuin silloin vuosi sitten suunnitellessani ensimmäisiä häitäni.

Hääsuunnittelut etenevät erittäin hitaasti ja epävarmasti. Tällä hetkellä isoimpana kysymysmerkkinä on valokuvaaja. Huvittavaa, että lähes kaikki oli valmiina ja päätettynä vielä reilu puoli vuotta sitten, mutta sitten tässä oli vähän kaikkea ja suurin osa suunnitelmista meni uusiksi... Ja jälleen olemme lähtöruudussa. 

Me meidän hääkuvassa, jos näitä häitä lykätään yhtään enempää. (Unsplash)

Aiemmin ajattelin, että kuvaaja voisi aivan hyvin olla kuka tahansa kansalaisopiston kurssin käynyt harrastelija, että ei se kuvien otto nyt niiiiiiin vaikeaa ole. Nyt tässä tämän loputtomalta tuntuvan häähössötyksen keskellä on tullut katseltua aika monet hääkuvat, joten oma silmäkin alkaa harjaantua sen verran, että huomaan, kuinka törkeästi olenkaan aliarvioinut yhden ammattiryhmän ammattitaidon vaatimukset. (Ammatti)kuvaajissakin on kamalasti eroja. Toinen voi olla teknisesti taitava kuvaaja, mutta muokkaustyyli on minusta sietämätön. Toinen taas osaa muokata, mutta tyyli ei muuten kohtaa omia toivomuksiani. Ja sitten tietenkin ne kuvaajat, joiden kanssa kaikki tuntuu natsaavan, mutta hintalapussa on tonni tai kaksi liikaa. Tai eihän se varsinaisesti liikaa ole kuin meille köyhille. 

Tässä on vähän sellaista tyyliä, jota en ensimmäisenä ole hakemassa. (Unsplash)

Tilanne  on siis se, että kriteerit valokuvaajan suhteen ovat vain kiristyneet, mutta budjetti pysynyt samana, eli toisin sanoen olemme kusessa kiipelissä. Lisämausteensa tähän soppaan toi uusi päähänpinttymäni siitä, että kuvaajan tulisi ehdottomasti olla nainen. Varmaan tämä lasketaan  seksistiseksi vihapuheeksi tähän maailman aikaan, mutta yksi kaveri pohti ääneen, osaakohan naiskuvaaja ottaa paremmin huomioon asioita morsiamen kannalta, joten siitä tuli nyt sitten ainoa totuus minun mielessäni. Tuntuu vähän rikolliselta edes kirjoittaa tällaista heteronormatiivista paatosta, mutta ihan oikeasti mietin, älyääkö mieskuvaaja ottaa minusta sellaisia kuvia, joissa näytän mahdollisimman hoikalta ja mahdollisimman vähän itseltäni. Hoksaako se mieskuvaaja kuvia muokatessan valita sävyt siten, että rusketukseni olisi parhaimmillaan? Toki valokuvaaja on alansa ammattilainen sukupuoleen katsomatta, mutta oman kokemukseni mukaan naiset ihan yleisesti kiinnittävät enemmän huomiota esteettisiin yksityiskohtiin esimerkiksi juuri morsiamen lookissa. Vaikka kuvaaja olisi teknisesti supertaitava, mutta jos hiustuherot eivät kiinnosta, tuleeko niiden edukseen esiitymistä kuvissa edes huomioitua? Voisiko joku kertoa, että olen naurettava ja vanhanaikainen sukupuolistereotypioihin  jumittautunut juntti, niin helpottuisi tämä kuvaajan löytäminen vaihtoehtojen tuplaantuessa. 

Häiden keväällä siirtyessä laitoimme kaiken tauolle, emmekä pitäneet mitään kiirettä yhtään minkään kanssa, mutta nyt tilanne on taas se, että suurin osa meitä miellyttävistä sekä sopivan hintaisista kuvaajista on varattuja. Sulhiskin sai jo kerran bannit Facebookin häävalokuvausryhmään, että ei meillä kauhean hyvin mene. 

Tässä voitaisiin olla me, jos olisimme nuoria, kauniita sekä riittävän varakkaita tällaisiin puitteisiin. (Unsplash)

Sitä videokuvaajaa emme ole saattaneet edes miettiä. Ihan kamala show olisi alkaa sitäkin metsästämään. Tavallaan kyllä haluaisimme myös videokuvauksen, mutta emme näköjään millään jaksaisi nähdä vaivaa myös sen kilpailutuksessa. Lopulta käynee niin, ettemme kerkeä varata ketään tai sitten kehitän pakkomielteen asiasta, ja joudumme maksamaan videoinnista moninkertaisen hinnan alkuperäiseen budjettiimme verrattuna. TAI jos ratkaisemme asian DIY-henkisesti jalustalla ja omalla videokameralla, se kamera unohtuu heti alkuunsa ulos ja kuvaa koko päivän tyhjää pihaa, kuten eräälle kaverilleni kävi omissa häissään. 😄 Ja entä se videokuvauksen luonne? Tunnelmatrailerit ovat ihania, mutta jotenkin kuitenkin turhia kaltaisillemme käytännönläheisille tolkun ihmisille. Ehkä ennemminkin jonkinlainen kooste vihkimisestä, esityksistä sekä puheista olisi ennemmin mieleemme, jotta ne hetket voisi fiilistellä uudelleen rauhassa kotisohvalla. Olen maininnut jo aiemminkin, mutta en voi liikaa korostaa, että yhtäkään kaveria tai sukulaista ei sitten pakoteta myöhemmin katsomaan mitään 10 tunnin koostetta meidän hääpäivästämme, jonka joku sukulaisukko on kuvannut tärisevällä käsikameralla yskien taustalla säännöllisin väliajoin. Ei meillä kyllä edes ole mitään rykiviä sukulaisukkoja, mutta tuohan se mielikuva on, jos ei ole ammattilainen kuvaamassa...

Löytyisikö kuvaajasuosituksia? Entä ajatuksia videokuvauksesta? Kannattaisiko siihen satsata vai pärjääkö pelkillä kuvilla? 

 

Meillä on bändi!!!

Tiivistelmä: Lue otsikko.

Moi!

Meidän hääsuunnittelumme ottivat ison harppauksen, kun vihdoin saimme lyötyä lukkoon edes jotain. Olemme kauheita jahkailijoita molemmat, joten jokainen tehty päätös on juhlimisen arvoinen juttu. Me muuten olemmekin todella taitavia kippistämään asioille. Ai, tentti läpi, kippis! Ihana kesäilta, kippis! Kohta on joulu, kippis! Vau, miten puhtaaksi sain tämän paistinpannun pohjan, kippis! Lomaan enää 43 päivää, kippis ehdottomasti! Bändi buukattu vihdoin, SUPERKIPPIS!

Emme lopulta päätyneetkään siihen meidän alkuperäiseen ykkössuokkariin, vaan oikeastaan toiseen yhtä hyvään vaihtoehtoon, Rubiinin kuutioon Jyväskylästä. Edellisessä bändiruikutuspostauksessa kyseinen bändi oli se "Bändi 2". 

Ainoa syy, miksi tätä kokoonpanoa ei valittu heti, oli se, että sen ykkössuokkarimme biisilistalla oli neljä (4) hyvää biisiä enemmän kuin heillä. 😂 Hintaero oli kuitenkin 400 e (eli esim. Sulhiksen puvun verran), joten oli tottakai järkevintä kääntyä tähän hieman edullisempaan, mutta kuitenkin yhtä lahjakkaaseen sakkiin. Alla oleva pätkä heidän keikaltaan antaa hieman osviittaa. Todella taitava laulaja ja sellainen reippaan oloinen. Ilmeisesti arvotan ihmisiä kuten entisaikainen keskikoulun opettaja, kun minusta nimenomaan reippaus on kauhean tavoiteltava piirre ihmisessä. 😁 No, mutta kattokeepa ite.

Bändin yhteyshenkilönä on toiminut juuri tämä reipas naissolisti, hän on ollut todella miellyttävä ja avulias koko jahkailumme ajan. Kärsivällisesti vastaili kysymyksiimme, eikä kertaakaan esimerkiksi käskenyt painua helvettiin tai tekemään päätöksiä nopeampaa. Kertoi myös, että neljä biisitoivettamme ovat toteutettavissa ja aikoivat ottaa 60- ja 70-lukulaisen musiikkimakumme huomioon, kun valitsevat uusia kappaleita repertuaariinsa keväällä. 

Kun tässä nyt vauhtiin päästiin, heti seuraavaksi valitsemme sen kuvaajan! Eli voitte odottaa päätöstämme tehdyksi noin puolen vuoden kuluessa.......... 😏 Pukuasiaakin olen jo ajatuksen tasolla laittanut eteenpäin. Lähden marraskuun alussa Helsinkiin koulutusmatkalle (eli pyörähdän messuilla muutamilla luennoilla ja muun ajan lipitän yhden kaasoni nurkissa viiniä) ja tähän reissuun yhdistän pari sovituskeikkaa morsiusliikkeissä. Katselen myös koko ajan aktiivisesti hääkirppiksiä sekä Tori.fi:tä, josko saisin sovittua myös muutaman kotisovituksen yksityishenkilöiden kanssa. 

Nyt kuitenkin kulttuurin pariin, Love Island alkaa!  

Hei ja kerro ihmeessä kokemuksesi, jos meidän hääbändimme on tuttu! 

Ensimmäiset koristehankinnat ja pari sometilivinkkiä

Moi!

Minähän päätin hääsuunnittelujen alkaessa, että mitään hääkoristeita en kyllä ala sitten hamstraamaan, että mahdollisimman simppelillä ilmeellä mennään. Vähitellen kuitenkin ahdistuin siitä, että niitä koristeita ei ole vielä yhtään ostettuna ja HÄÄT OVAT IHAN NURKAN TAKANA... Seurailen monia kivoja hääaiheisia instoja sekä blogeja ja niissä törmää usein ihaniin ja luoviin ideoihin, joista itsekin innostuu aivan uudella tavalla. Erityisesti Hashtag Häät -tilillä käsitellään erilaisia häätrendejä ja sieltä olen nähnyt monet inspiroivat postaukset koristeluista ja jopa kukista, jotka eivät minua aluksi kiinnostaneet yhtään. Nyt kuitenkin päälinjaus koristeluiden suhteen tulee varmastikin olemaan nimenomaan niissä kukissa, ja kas vain, olen taas kehittänyt yhden uuden rahareiän häiden suhteen, kiitos ko. tilin (manipuloivien) postausten... 😂

Juhlakukat.fi:n instaa onkin tullut nyt seurailtua asian tiimoilta entistä tiiviimmin. Sen tarkemmin en ole vielä kukkien tilaamisen käytönnön toteutukseen perehtynyt, mutta Juhlakukat.fi toimittaa kukkia ympäri Suomea "edulliseen kukkakauppiashintaan". Tällainen ns. tukkuvaihtoehto kiinnostaa kovasti, mutta toisaalta ajattelimme myös paikallisen kukkakauppiaan käyttämistä. No, tätä kerkeää vielä miettiä. 

Alunperin ajatus koristeiden minimoinnin taustalla oli se, ettei kenenkään tarvitsisi mitään silppua levitellä yötä myöten juhlapaikalla ja ennen kaikkea sitten siivoilla sitä pois "juhlien jälkitunnelmissa" seuraavana aamuna. Olen kuitenkin itse henkeen ja vereen DIY-ihminen ja vähän jopa jo houkuttelisi viherköynnösten paskartelu ihan itse. Tämä hullu(?) päähänpisto olisi varmasti taloudellisin ja muutenkin järkevin toteuttaa käyttämällä juurikin näitä tukkukukkia. Toisaalta taas hirvittää, että hääaamu menee kauheaksi kiireessä suhaamiseksi kukkia asetellessa kaiken muun tekemisen lisäksi. Mikä olisi vaivattomin ratkaisu pöydillä rehottavien runsaiden viherköynnösten toteuttamiseen heinäkuussa? Tässä tämä minun kukkaideani alkaa vähän tökkiä, kun en ole yhtään kukkaihminen, enkä siten tiedä niistä MITÄÄN. Meillä ei ole kotonakaan viherkasveja lukuun ottamatta Sulhiksen mukanaan tuomaa peukalon kokoista kaktusta, joka aina törkätään keittiössä jonnekin hyllyn reunalle pois tieltä. Tuo kuiva käppyrä on kulkenut Sulhiksen mukana 10 vuotta, että eihän sitä kyllä raaski roskiinkaan laittaa. Ilmeisesti kaktuksia ei tarvitse kastella KOSKAAN, koska minä en ole sitä kertaakaan kastellut, eikä Sulhiskaan muista tehneensä sitä ikinä. Tai saattaahan tuo olla kuollutkin, vaikea sanoa tällä tietämyksellä. 

No ok, kyllä tuo aika kuolleelta näyttää...

Enempää asiaan perehtymättä olen ihastellut erilaisia köynnöksiä eucalyptuksesta, muratista ja ruskuksesta tehtyinä. Se on toki sitten eri juttu, minkälainen saatavuus näillä kasveilla on heinäkuussa, miten ne kestävät ja ennen kaikkea, paljonko maksavat. Eucalyptusta olen kyllä nähnyt käytettävän paljon kattauksissa koristeena, mutta onko niissä niin voimakas tuoksu, että hajuherkät ovat siellä sitten pöytien alla taju kankaalla? Olisiko kokemuksia? 

Mutta se ensimmäinen koristehankinta! Seuraan myös maalaishaat2020-tiliä, jonka pitäjä on aivan mestari kirppisbongailija! Hän esittelee tilillään juuri niitä löytöjään ja muutenkin postailee omia hääsuunnitelmiaan upeiden inspiskuvien saattelemana. Hän on tehnyt niin monet upeat löydöt hääkirppareilta ja Kontista, että myös meikämandoliini on innostunut katselemaan tarjontaa. Solminkin vastikään ensimmäiset hääkauppani erään viime kesän morsiamen kanssa satsista messinkisiä kynttilänjalkoja. 

Messinkinen kynttilänjalka poikineen

Juhlapaikallamme on toinen lähes samanlainen satsi, joten kynttilöitä ainakin riittää. Tämä oli toinen juttu, joka ei normaalisti kiinnosta minua laisinkaan. Aiemmassa postauksessa mainitsinkin, etten koskaa polta kynttilöitä kotona huvin vuoksi, enkä ole yhtään sellainen tunnelmafiilistelijä, vaikka haluaisin kyllä. Edelleen kuitenkin mietin, ovatko kynttilät ihan ääliömäisiä keskellä valoisinta kesää? Näin kuvan juhlapaikaltamme eräistä kesähäistä, joiden kattauksissa oli käytetty kynttilöitä ja se kyllä näytti tosi kauniilta, mutta jotenkin kuitenkin yhdistän kynttilät enemmän syksyyn ja talveen. Varmaankin siksi, että kuulemani mukaan kunnon vaimoihmisten kotona varma syksyn merkki on, kun alkaa se jokailtainen kynttilätunnelmointi. Pitää kyllä alkaa petraamaan näiden vaimoiluasioiden suhteen... 

Näiden tyylien jonkinlainen välimuoto olisi  I H A N A! (Kuvat: Unsplash)

Tiivistelmä: Hääkoristeiden kulmakiviksi on nyt muotoutunut messinkisten kynttilänjalkojen, runsaiden, vihreiden kasviasioiden sekä valkoisten liinojen pyhä kolminaisuus. Tätä tyyliä olen jo pitempään pyöritellyt ja nyt se sitten on sinetöity ensimmäisen kirppislöytöni myötä. Aamen!

Onko sinulla suunnitelmissa askarrella itse pöytäkukkahässäköitä? Tai onko joku jo kenties suorittanut (onnistuneesti) tämän rastin?

Bändiasian loputonta vatvomista

Tiivistelmä: Bändiasia etenee todella hitaasti ja äärimmäisen epävarmasti.

Terppa!

Luojan kiitos, välillä on tenttejä, joihin valmistautumista välttelen äärimmäisen tehokkaasti ja silloin saankin aina hyvin hääasioita eteenpäin. Tulevan perjantain tentin ansiosta sain vihdoin tehtyä muutamat excelit meille sopivimmista bändiehdokkaista, ja tässä pientä yhteenvetoa. Kaikilta olemme pyytäneet tarjouksen 3 x 45 min musisointiin.

Bändi 1:

- 1400 e

- neljä toivetta

- 14 tosi hyvää kappaletta biisilistalla

- nopea vastaus selkeän tarjouksen kera

- taitava laulaja, mutta jotenkin vähän hissukka

Bändi 2:

- 1600 e

- neljä toivetta

- 22 tosi hyvää kappaletta biisilistalla

- helppoa viestinvaihtoa, todella mukava ja avulias yhteyshenkilö

- ihana ja energinen naissolisti, mutta ei lahjakkain ehdokkaistamme

Bändi 3:

- 1550 e

- neljä toivetta

- 16 tosi hyvää kappaletta biisilistalla

- ehkä jotenkin liian rauhallinen tyyli meidän makuun

Bändi 4:

- 2000 e (APUA, HERRANJUMALA!!)

- neljä toivetta

- 26 tosi hyvää kappaletta biisilistalla

- todella lahjakas ja energinen naissolisti

- mukava yhteyshenkilö, joka kärsivällisesti ja ystävällisesti vastaa jokaiseen kysymykseeni

Luonnollisesti ykkössuosikkimme on tuo kallein. Tottakai..... 😒 Sulhanen bongasi kyseisen bändin jo aiemmin, mutta hylkäsimme sen (hetkeksi) korkean hinnan vuoksi. Tottakai siitä sitten tuli pakkomielle ja bändi pääsi takaisin kisaan mukaan.

Haluamme ehdottomasti sellaisen reippaan ja rempseän naissolistin. Ei mitään herkkää tulkitsijaa, joka kuiskaillen ammentaa sisintään, vaan sellainen energinen (ja tokkiisa taitava) esiintyjä, joka saa omalla lavapresenssillään nostatettua juhlatunnelmaa. Tällä viimeisellä bändillä on hyvä fiilis näytepätkissään ja esiintyminen on kaikin puolin luontevaa koko sakilla. Sellainen vaivaantunut, muka rento hytkyminen on sietämätöntä! Heidän biisilistallaan oli todella paljon meidän lempparibiisejämme, jopa meidän biisimme, Ain't no mountain high enough. Onko se joku merkki? Eikö se vähän ole? Muutenkin biisilista oli meidän tyylisemme, eikä inhokkibiisejä juurikaan löytynyt. Mutta tuo hinta........... On aika reipas korotus venyttää bändibudjettia reilu 30 % alkuperäisestä. MUTTA toisaalta bändiin olemme halunneet alusta asti panostaa, emme vain tajunneet, kuinka paljon ne maksavat. 😂 Me nyt ensisijaisesti haluamme hyvät bileet kavereille, joten bändi on siinä yhtälössä aika merkittävässä asemassa. Huomaatte varmaan, että olemme jo tehneet päätöksen syvällä sisällämme, mutta tarvitsemme jonkinlaisen julkisen hyväksynnän tälle kauhealle rahan syytämiselle. Minä kyllä katselin eilen käytettyjä hääpukuja tositarkoituksella, joten siinähän säästyisi rahaa......

Anna vertaistukea ja kerro bändivalinnastanne erityisesti siinä tapauksessa, että se oli vielä kalliimpi kuin meidän ykkössuosikkimme.

Ps. Tjäreborg ei näköjään kaatunutkaan ja matkavarauksemme on siten edelleen voimassa. Mutta eipä nyt intoilla vielä liikaa. Annan itseni tuntea ensimmäisen lämpimän ajatuksen vasta, kun istun koneessa se naurettavan ylihintainen viinilasillinen kourassani.