Ketä kutsutaan

Tässä taas jaarittelua kaihtaville se lyhyt versio; jos massia ja tilaa olisi rajattomasti, me kutsuisimme KAIKKI, mutta kun ei ole. Tämänhetkisen vieraslistan jakauma: 
- molempien perheet   ~ 11%
- sukulaiset                    ~ 19%
- perhetutut                   ~ 13%
- kaverit                         ~ 57%

Tot. 106 vierasta

Vieraslistan kokoaminen tuntuu olevan juhlissa kuin juhlissa se ikuinen murheenkryyni. Mielestäni koko hääsuunnittelun olisi loogisinta lähteä vieraslistasta, jotta saadaan kartoitettua, millaista juhlapaikkaa pitäisi etsiä. Meillä tosin kävi niin, että paikka on ollut jo vuosia tiedossa ja, LUOJAN KIITOS, sinne mahtuu (melkein) kaikki pientä rajausta lukuun ottamatta. 

Me teimme heti alussa päätöksen, että ensimmäisenä karsimme sukulaisista, jos jostain on pakko. Molemmilla on ihan mukava suku, mutta tuntuu tärkeimmältä kutsua ne ystävät ja kaverit, joiden kanssa oikeasti olemme jatkuvasti tekemisissä. Kumpikaan meistä ei ole omien setien, tätien tai enojen kanssa tekemisissä mitenkään erityisen tiiviisti, mutta siinä mielessä koemme heidät läheisiksi sukulaisiksi, että on itsestäänselvyys, että heidät kutsutaan kaikki. Minulla heitä on 6 ja Sulhiksella 4, puolisoineen heitä on yhteensä alle 20, joten ei mikään mahdoton porukka.

Serkuista puolisoineen minun puoleltani tulisi noin 30, Sulhiksen puolelta noin 10, ja suurimman osan kanssa olemme huomattavan paljon vähemmän tekemisissä kuin heidän vanhempiensa (eli setiemme/tätiemme/enojemme), emme ole edes tavanneet kaikkia toistemme serkkuja. Päädyimmekin rajaamaan serkut pois vieraslistalta. Toisaalta olisi kyllä kiva nähdä kaikkia pitkästä aikaa, mutta toisaalta, jos vieraita on 150, niin eihän siinä oikeasti kerkeä kaikkien kanssa jutskailla. Lisäksi 40 henkilöä lisää vaatii aika paljon sitä tilaa ja ahtaiden pöytärivien välissä lyllertäminen ison mekon kanssa on ainakin minulle kauhistus. Inhoan myös vieraana sitä, jos omalle paikalle kulkeminen on kuin joku esterata, josta pitää suurin piirtein uida ja vuorikiipeillä, että pääsee vessaan.

Sukulaisista kutsulistalla on myös ainoa toistaiseksi hengissä oleva isovanhempi (minun pappani) sekä 94-vuotias isotätini, jonka kanssa asumme samassa rapussa. Olen hänen kanssaan päivittäin tekemisissä, joten luonnollisesti myös hän saa kutsun. En tosin usko hetkeäkään, että hän tulee paikalle.  Hän kokee olevansa jo toinen jalka haudassa, vaikka on terävämpi kuin moni muu vuosikymmeniä nuorempi. Hän on jo vuosikaudet vastannut jokaiseen ehdotukseeni esim. seuraavan päivän kauppareissusta, että ”Voooooi kuule, en minä ole hengissä enää silloin!”. Hirveän vitsikäs mummeli omalla tavallaan.  

Kavereista kutsumme ensinnäkin ne, joiden kanssa olemme jatkuvasti tekemisissä. Siitä porukasta löytyy lapsuudenystäviä, koulukavereita alakoulusta yliopistoon, työkavereita ja harrastuskavereita. Lisäksi kutsumme joitakin pitempiaikaisia kavereita, joiden kanssa emme välttämättä kuitenkaan enää ole arjessa niin säännöllisesti tekemisissä, mutta jotka ovat kuitenkin kulkeneet mukana kaikki nämä vuodet, tiedätte kyllä tämän kaverikategorian.

(Unsplash)

Ehkä isoin ongelma vieraslistan tekemisessä on ne kavereiden avecit. Kenen tyttökaveri kutsutaan, kenen ei, kuka loukkaantuu jne. Etiketin mukaan pitäisi varmasti kutsua pitempiaikaiset kumppanit ja vähintään avopuolisot. Päätimme kuitenkin noudattaa sellaista ohjenuoraa, että kutsumme ne kumppanit, jotka ovat myös meille tuttuja. Ketään emme tietenkään pakota tulemaan yksin juhliin, vaan katsomme vähän tilanteen mukaan. Jos vieras kuuluu johonkin porukkaan, niin mielestäni ei ole paha, vaikka emme hänen sen hetkistä seurustelukumppania kutsukaan, jos hänellä on muuten tuttuja ja ystäviä häissä. Esimerkiksi yhden kaverini häissä hänen joukkuekaverinsa oli kutsuttu ilman puolisoita ja hauskaa näkyi tällä porukalla olevan ihan keskenäänkin. Itsekin viihdyn juhlissa aivan mainiosti ilman Sulhista, jos minulla on kavereita ympärilläni.

Sukulaisten ja kavereiden lisäksi kutsumme muutaman vanhemman pariskunnan, tähän kategoriaan kuuluu esimerkiksi kummivanhempia ja parhaiden ystävien vanhempia.

Entäs sitten ne lapset? Lapsettomat häät tuntuvat nostattavan paskamyrskyjä aika helposti, mitä nyt yleistä keskustelua olen seurannut. Meillä ei itsellämme ole pershedelmiä (tämä upea synonyymi lapsille on bongattu vauva.fin Aihe vapaa –palstalta), eikä myöskään esimerkiksi sisaruksillamme, joten oli aika helppo päätös, että häistämme tulee pääosin lapsettomat. Ainoat kutsutut lapset tulevat olemaan kummipoikani sekä hänen veljensä, koska he ovat ainoat lapset, joiden elämässä olemme oikeasti mukana. He toki  lähtevät hoitoon alkuillasta, jolloin jatkamme juhlimista aikuisten kesken.

Monilla kavereillamme kyllä on lapsia, ja tänä keväänä ovat käynnissä varsinaiset vauvantekotalkoot, kun kaveriporukkaamme syntyy neljä uutta vauvaa! ❤ Kyse ei siis ole mistään lapsivihasta, vaan tähänkin päätökseen vaikuttavat myös ne raha- ja tilaseikat. Tissillä olevat ihmispennut tietenkin tulevat, eikä voi kyllä tietää, kuinka monta vauvaa kerkeääkään häihimme mennessä syntyä. Nämäkin neljä pariskuntaa kerkeävät juuri sopivasti aloittaa uuden kierroksen, kunhan nämä kaikki kevään tulokkaat saadaan maailmaan.    

Lapsettomat häät eivät ainakaan vielä vaikuta koituvan ongelmaksi meidän kohdalla, monet kaverit nimittäin ilmoittivat heti kättelyssä, etteivät kyllä ota lapsia mukaan, vaikka ne kutsuttaisiinkin. Joku voi tietenkin kokea häät pakollisena menona, johon tuhlautuu yksi kesäviikonloppu perheen yhteisestä ajasta, mutta uskon myös, että monet ajattelevat häät ihan mukavana iltana kavereiden kanssa. Toivoisin tietenkin, että kaverit kehtaisivat ottaa meidän kanssa puheeksi, jos häät meinaavat jäädä välistä sen takia, ettei löydy tai ei haluta ottaa lapsenvahtia.  Emme halua ehdottomia olla missään asiassa, ettei käy pian niin, että saamme ihan keskenämme viettää häitämme. :D

Eiväthän kaikki tietenkään koskaan pääse, mutta aiomme tehdä hyvissä ajoin Facebookiin Save the date –eventin, jotta mahdollisimman moni kerkeäisi halutessaan varata tuon viikonlopun meidän pirskeille. Monet onnistuneet juhlat emännöineenä sanon, että kyllä ne vieraat tekevät juhlan. Se on niin kulunut klisee, mutta totisinta totta! 

(Unsplash)