Alkukankeutta

Ihan hitsin jännittävää tämä blogin avaaminen! 

Viimeksi jännitti tällä tavalla, kun järjestin elämäni ensimmäistä pariskuntailtaa ja jouduin pelkäämään koko päivän, olenko mahdollisesti saanut noroviruksen, ja milloin se antaisi kuulua itsestään. 

(Hyvä, kun kysyit, tottakai kerron enemmän!) Isäni oli sinä aamuna käväissyt luonani samalla, kun kuljetti siskoni jonnekin.  Myöhemmin samana päivänä kävi ilmi siskoni molemmista päistä, että hänellä oli norovirus. Suhtauduin siihen aikaan aika neuroottisesti basiliskoihin, joiksi iäkäs sukulaiseni kaikkia mikrobeja nimittää, ja olin aivan varma, että siskoni oli pärskinyt autoon norohiutaleita, jotka olivat tarttuneet isääni ja kulkeutuneet taas hänen mukanaan minun asuntooni. No, kävin kaiken, johon isäni mahdollisesti koski visiittinsä aikana, läpi desinfiointiaineella, mutta pelkäsin kuitenkin, että olin jo kerennyt nielaista noron elimistööni muhimaan ja odottamaan sopivaa hetkeä laittaakseen suolensisältöni uuteen järjestykseen. Siskollani se noron ilmeneminen oli tullut kuin salama kirkkaalta taivaalta, joten uumoilin itselleni samanlaista taudinkuvaa ja ravasinkin vessassa koko illan ns. varastoon.

Sisuskaluja kylmäävässä pelossa meni se ilta, mutta ilman noroa! Huono puoli tässä oli vaan se, että ollessani vakuuttunut siitä, että jossain vaiheessa iltaa mahani sisältö tulee ruumiini ulkopuolelle jommallakummalla luonnollisella tyhjentymistavallaan (joskin tavanomaista huomattavasti suuremmalla paineella), en uskaltanut syödä mitään. Skumppa kuitenkin luonnollisesti maistui normaalilla tahdilla, joten lopputuloksen voitte vain kuvitella, suomalainen nainen kun ei ole kaunis humalassa... No, joka tapauksessa, tästä voitte päätellä, kuinka paljon blogin avaaminen minua jännittää.

Makaabereista alkusanoista huolimatta tämä blogi tulee käsittelemään kaikkea naimakauppoihin liittyvää ihanaa häähömppää, joihin ei todellakaan liity ulosteet tai muut eritteet. Sen verran on kai kuitenkin reilua varoittaa, että morsmaikun huumorintaju on joskus roisia ja tolkkujen aikuisten mielestä usein mautonta, mutta hääblogissa kun ollaan, kaikki alaluokkaiset vitsit on kiedottu pitsiin, tylliin ja hallaharsoon. Tämän blogin tarkoitus on siis kanavoida pohjatonta hääinnostustani ja säästää siten läheisteni hermoja. Tästä ei todellakaan tule sellaista blogia, josta löytää niitä hyödyllisiä ja informatiivisia postauksia häiden suunnittelun avuksi. Haluaisin kyllä kovasti olla sellainen bloggaaja, mutta ei minulla riitä kärsivällisyys tai taidot sellaiseen taustatyötä vaativaan kirjoittamiseen näin harrastuksena. Tämä blogi tulee olemaan lähinnä tuntojeni oksentelua sanalliseen muotoon sekä jaarittelua aiheesta ja aika paljon sen vierestä.

Rakastan juhlien järjestämistä ja häitänikin olen suunnitellut jo pitkään ennen kuin edes tapasin sulhaseni. Rakastan myös törkyisiä tosi-tv-juttuja ja sekopäiset häärealityt ovat ehdottomasti parasta, mitä televisiossa on tarjolla! En varsinaisesti ole kovinkaan romanttinen ihminen tai muutenkaan tunteikas ja herkkä, mutta häissä nyt vain on oma taikansa. Ihanaa jauhaa häistä ihan luvan kanssa ja tänne tulenkin kirjoittelemaan päiväkirjamaisesti fiiliksiäni ja suunnitelmiani. Tai siis meidän suunnitelmiamme… Sulhaseni tosin on onnekseni ihanan luottavainen ja antaa minun kyllä tolskata aika pitkälle ihan itsekseni. Hän kyllä fiilistelee häitä ja on niistä innostunut, mutta, luojan kiitos, minun ei tarvitse riidellä hänen kanssaan, laitetaanko pöytiin valkoisia vai vaaleanpunaisia neilikoita tai onko kaiken maailman hääsilpun tilaileminen netistä jo nyt tarpeellista. Hän on luvannut kertoa tarvittaessa mielipiteensä, ilmaantua paikalle, toimia maksumiehenä ja rakastaa minua elämänsä loppuun asti, että ihan kohtalainen diili minusta! Häitämme siis juhlitaan maalaishenkeen Oulun liepeillä heinäkuussa 2020, joten taitaa olla jo korkea aika aloittaa hääsekoilu ihan virallisesti. 

Palataan asiaan!