Muiden kosintatarinat kiinnostavat minua ja oletan, etten ole
ainoa laatuani, joten tässä tuleekin meidän juttu. Jos et ole jaarittelun
ystävä, tässä sinulle pelkistetty versio; menimme uudeksi vuodeksi mökille,
Sulhis kosi, vastasin myöntävästi, sen pituinen se.
Lähdimme siis uuden vuoden alla
Saariselälle lautailemaan Sulhiksen kanssa. KAIKKI kaverit olivat
kuulemma arvanneet, että nyt on koira haudattuna, kun kahdestaan menimme,
emmekä millään rymyporukalla, kuten yleensä. Enitenhän se kertoo meistä, jos
kolmekymppinen pariskunta herättää kummastusta kahdenkeskisellä mökkireissulla.
:D Minä en kuitenkaan osannut aavistella mitään, koska Sulhis junaili koko
homman niin, että se oli oikeastaan minun ideani lähteä koko mökille, vaikka
Sulhis olikin suunnitellut jo kaiken etukäteen. En tiedä, miten hän sen ajatuksen minun mieleeni istutti, mutta vähän pelottaa, mihin kaikkeen hän
saakaan minut tulevaisuudessa manipuloitua...
Vietimme aivan ihanan miniloman
lautaillen, syöden hyvin (minä teen ruokaa oikeastaan vain lomalla) ja
vötkistellen, mutta koko homman kruunasi vuodenvaihde. Sulhiksen isä oli
ostanut meille raketteja mukaan, joten pakkohan niitä oli sarjatulella äkkiä
ampua pois alta, että pääsisi jo mielenkiintoisempien juttujen pariin, kuten avaamaan
yhden pitkään säästelemämme samppanjapullon. Sulhis kehotti minua ampumaan viimeisen
isoimman raketin ja dramaattisesti huokaillen suostuin. Kun käännyin takaisin, Sulhis oli
polvistuneena sormusrasian kanssa ja tiedusteli asialliseen tapaansa, että
alkaisinko hänelle vaimoksi. Sain vain karjaistua ihanan tyttömäisesti, että
"TOTTA HELVETISSÄ!" ja sitten me olimmekin jo kihloissa.
Sormus on I-HA-NA. Olemme
harrastaneet paljon näyteikkunashoppailua ja Sulhikselle on käynyt ihan selväksi tässä vuosien varrella, että haluaisin ohuen rivisormuksen ja hän olikin onnistunut valinnassaan todella hyvin. Himpun verran oli liian iso, mutta muuten nappivalinta. Somessani olen julkaissut muutamia hienovaraisia kuvia, joissa sormukseni saattaa vilahtaa...
Yksi kaveri paljasti jälkeenpäin, että Sulhis oli jo kesällä kertonut hänelle tilanneensa sormuksen. Kaveri ei ollut uskaltanut edes omalle miehelleen kertoa,
ettei salaisuus vain paljastuisi. Hyvin Sulhis kyllä piti itsensä
kasassa, olin aina luullut näkeväni hänestä heti, kun alkaa
suunnittelemaan jotain tällaista.
Sulhis oli soittanut vanhemmilleni tuolla mökkireissulla ja
kertonut, että tämmönen juttu olisi nyt tulossa. Luonnollisesti Sulhis vain
ilmoitti asian, eikä alkanut kyselemään isältäni keski-ikäisen tyttärensä
kättä... Ja äiti sen muutenkin sitä paitsi olisi päättänyt. Sulhis oli puhunut
molempien kanssa ja isäni oli vain vastannut, että ”Jos tosiaan olet sellaiseen
lopputulokseen päätynyt, niin anna mennä vaan”. Äitini taas oli suurin piirtein
siltä istumalta tilannut ihan hiton kalliit pariovet mittatilaustyönä lapsuudenkotini salonkiin, kun jos vaikka tulee kihlajaiset järjestettäväksi. Että pitäähän
ne uudet ovet olla?!
Sulhiksen alkuperäinen suunnitelma oli ollut ilmoittaa asiasta jouluna käydessään porukoillani, mutta olin kuulemma seurannut häntä kuin hai laivaa koko ajan. Yhden kerran olin kuulemma istunut vessassa kauemmin kuin 1,5 min, että siinä oli ollut hänen ainoa tilaisuutensa.
Sulhis ei ollut kertonut vanhempiani lukuun ottamatta kenellekään
aikeistaan. Lähetimme hänen perheensä chattiin yöllä tämän kuvan. Isänsä ei ilmeisesti huomannut sormessani kimaltelevaa timskuriviä ja vastasi, että ”No niin, johan sitä uutta vuotta toivoteltiin, nyt nukkumaan!”.
:D Tuleva appiukkoni on tosi ihana ja mukava, mutta toisinaan hieman
yksioikoinen.
Fiilistelimme
hetken asiaa sisällä kahdestaan, mutta sitten tulikin jo kiire ottamaan
kihlajaiskuvia! Niitä me sitten räpsimme lumihangessa keskellä yötä aasialaisten turistien ihmetellessä. Että kokonaisuudessaan ihan ok vuodenvaihde meillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti