keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Kosinta

Muiden kosintatarinat kiinnostavat minua ja oletan, etten ole ainoa laatuani, joten tässä tuleekin meidän juttu. Jos et ole jaarittelun ystävä, tässä sinulle pelkistetty versio; menimme uudeksi vuodeksi mökille, Sulhis kosi, vastasin myöntävästi, sen pituinen se. 

Lähdimme siis uuden vuoden alla Saariselälle lautailemaan Sulhiksen kanssa. KAIKKI kaverit olivat kuulemma arvanneet, että nyt on koira haudattuna, kun kahdestaan menimme, emmekä millään rymyporukalla, kuten yleensä. Enitenhän se kertoo meistä, jos kolmekymppinen pariskunta herättää kummastusta kahdenkeskisellä mökkireissulla. :D Minä en kuitenkaan osannut aavistella mitään, koska Sulhis junaili koko homman niin, että se oli oikeastaan minun ideani lähteä koko mökille, vaikka Sulhis olikin suunnitellut jo kaiken etukäteen. En tiedä, miten hän sen ajatuksen minun mieleeni istutti, mutta vähän pelottaa, mihin kaikkeen hän saakaan minut tulevaisuudessa manipuloitua...

Vietimme aivan ihanan miniloman lautaillen, syöden hyvin (minä teen ruokaa oikeastaan vain lomalla) ja vötkistellen, mutta koko homman kruunasi vuodenvaihde. Sulhiksen isä oli ostanut meille raketteja mukaan, joten pakkohan niitä oli sarjatulella äkkiä ampua pois alta, että pääsisi jo mielenkiintoisempien juttujen pariin, kuten avaamaan yhden pitkään  säästelemämme samppanjapullon. Sulhis kehotti minua ampumaan viimeisen isoimman raketin ja dramaattisesti huokaillen suostuin. Kun käännyin takaisin, Sulhis oli polvistuneena sormusrasian kanssa ja tiedusteli asialliseen tapaansa, että alkaisinko hänelle vaimoksi. Sain vain karjaistua ihanan tyttömäisesti, että "TOTTA HELVETISSÄ!" ja sitten me olimmekin jo kihloissa. 

Sormus on I-HA-NA. Olemme harrastaneet paljon näyteikkunashoppailua ja Sulhikselle on käynyt ihan selväksi tässä vuosien varrella, että haluaisin ohuen rivisormuksen ja hän olikin onnistunut valinnassaan todella hyvin. Himpun verran oli liian iso, mutta muuten nappivalinta. Somessani olen julkaissut muutamia hienovaraisia kuvia, joissa sormukseni saattaa vilahtaa...



Yksi kaveri paljasti jälkeenpäin, että Sulhis oli jo kesällä kertonut hänelle tilanneensa sormuksen. Kaveri ei ollut uskaltanut edes omalle miehelleen kertoa, ettei salaisuus vain paljastuisi. Hyvin Sulhis kyllä piti itsensä kasassa, olin aina luullut näkeväni hänestä heti, kun alkaa suunnittelemaan jotain tällaista. 

Sulhis oli soittanut vanhemmilleni tuolla mökkireissulla ja kertonut, että tämmönen juttu olisi nyt tulossa. Luonnollisesti Sulhis vain ilmoitti asian, eikä alkanut kyselemään isältäni keski-ikäisen tyttärensä kättä... Ja äiti sen muutenkin sitä paitsi olisi päättänyt. Sulhis oli puhunut molempien kanssa ja isäni oli vain vastannut, että ”Jos tosiaan olet sellaiseen lopputulokseen päätynyt, niin anna mennä vaan”. Äitini taas oli suurin piirtein siltä istumalta tilannut ihan hiton kalliit pariovet mittatilaustyönä lapsuudenkotini salonkiin, kun jos vaikka tulee kihlajaiset järjestettäväksi. Että pitäähän ne uudet ovet olla?!

Sulhiksen alkuperäinen suunnitelma oli ollut ilmoittaa asiasta jouluna käydessään porukoillani, mutta olin kuulemma seurannut häntä kuin hai laivaa koko ajan. Yhden kerran olin kuulemma istunut vessassa kauemmin kuin 1,5 min, että siinä oli ollut hänen ainoa tilaisuutensa.

Sulhis ei ollut kertonut vanhempiani lukuun ottamatta kenellekään aikeistaan. Lähetimme hänen perheensä chattiin yöllä tämän kuvan. Isänsä ei ilmeisesti huomannut sormessani kimaltelevaa timskuriviä ja vastasi, että ”No niin, johan sitä uutta vuotta toivoteltiin, nyt nukkumaan!”. :D Tuleva appiukkoni on tosi ihana ja mukava, mutta toisinaan hieman yksioikoinen.





Fiilistelimme hetken asiaa sisällä kahdestaan, mutta sitten tulikin jo kiire ottamaan kihlajaiskuvia! Niitä me sitten räpsimme lumihangessa keskellä yötä aasialaisten turistien ihmetellessä. Että kokonaisuudessaan ihan ok vuodenvaihde meillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oletko jo lukenut?

Päähenkilöiden esittely

Minusta on luontevaa kertoa tähän alkuun hieman meistä tyypeistä tämän blogin takana. Itseäni ainakin kiinnostaa aina blogeja lukiessani,...