Tylsä kuvaus sinulle ventovieraan ihmisen polttareista, ole hyvä

Tämä minun bloggaamiseni on nyt vähän tällaista laahustamista, kun eläminen vie niin kauheasti aikaa! Mutta alkuun taas tiivistelmä: olin polttareissa, oli mukavaa, kylpylä Järvisydän oli vähän paska, järvenrantahuvilamme Villa Finlandia Varkaudessa taas upea!

Kirjoitan muuten tätä postausta puhelimella bussin penkistä extempore matkalla Ilosaarirockiin... Kaikkeen sitä vanha ihminen suostuukin...  Tilanteeseen sopii hyvin kuva, jonka äitini lähetti minulle, kun viime kesänä kieltäydyin illalliskutsusta Qstockin aikaan.

No joka tapauksessa ajattelin kertoa muutaman sanan viime viikonlopun polttareista, joista olen juuri ja juuri toipunut. Vanha kaverini teinivuosilta 1900-luvun alusta menee elokuussa naimisiin ja olimme mukavalla akkaporukalla juhlimassa hänen polttareitaan Savon mualla.

Pääkaupunkiseudun joukkue yllätti morsmaikun lenkkipolulta perjantaiaamuna ja pakkasivat lounaan jälkeen hänet koristellulle pääpaikalle autoon. Morsiamelle ei kerrottu mitään infoa tulevasta, vaikka kuulemma olikin sinnikkäästi kysellyt koko monen tunnin matkan ajan määränpäätä, mitä siellä tehdään ja ketä siellä on.

Me pohjoisen tyäret ajelimme mestoille kolmella autolla ja olimme mökillä  aivan älyttömällä luksushuvilalla hyvissä ajoin ennen morsiamen seuruetta. Majoituimme Varkaudessa Villa Finlandiassa, johon mahtui oikein mukavasti 12 hengen seurueemme kolmeen kerrokseen. Huvila ja ympäristö oli ihan täydellinen ja kustansi viikonlopulle noin tonnin. Siihen hintaan olisi kyllä odottanut kuuluvaksi liinavaatteet ja pyyhkeet, mutta pitkin hampain kannoin omat kotoa mukaan. Tulo- ja lähtöaika olivat aika joustavat, mistä erityisplussa. Puitteet olivat jo itsessään upeat, mutta yksi vieraista oli koristellut huvilaa lisää tosi kivasti ja koonnut kaikille ihanat "cocktailit".

Morsian saapui alkuillasta huvilalle autuaan tietämättömänä, ketä paikan päällä odottaa. Kökimme paksujen persauksiemme kanssa piilossa, josta loikkasimme hirveän sulavasti esiin jokainen epämääräisesti jotain älähtäen... Olisi tietenkin voinut sopia etukäteen, mitä huudetaan.

Perjantai alkoi tutustelulla, polttariseurue nimittäin koostui muutamasta eri kaveriporukasta. Onneksi meillä oli mukana yksi toimintaterapeutti, joka luonnollisesti veti parit tutustumisleikit ja vuorovaikutusharjoitukset. Tosi hyvä tutustumisleikki oli "Ystävyyden verkko", jonka nimelle kyllä pyöräytin silmiäni kerran jos toisenkin. Leikin aloittaja saa käteensä lankakerän, hän kertoo jotain itsestään ja heittää lankakerän jollekin toiselle pitäen itse langan päästä kiinni. Näin jatketaan koko porukka läpi, kunnes kerä heitetään viimeisenä morsiamelle ja on muodostunut tämä maaginen ystävyyden verkko koko porukan kesken. Siitä langasta siis. Morsian alkaa sitten kerimään lankakerää kasaan käyden porukan läpi käänteisessä järjestyksessä ja muistelee, mitä kukin on sanonut. Tässä sai hyvät perustiedot uusista tuttavuuksista ja kauhean mukavaa porukkaa morsian olikin kyllä onnistunut haalimaan ympärilleen.

Perinteinen morsiussauna saunottiin ihanassa rantasaunassa. Menihän siinä joku tovi vihtoessa eksiä pois... Ilta päättyi viininhuuruiseen En ole koskaan -juomapeliin. Ihan tolkku ihminen olen, mutta jostain syystä tuo peli aiheuttaa minulle aina päänvaivaa. Hirveän kovasti pitää keskittyä, että pysyy kärryillä... Tällä kertaa peli meni kuitenkin aika kivuttomasti ja olin oikein ylpeä, etten mennyt sekaisin kovinkaan montaa kertaa. Eilen tosin yhtäkkiä tajusin, että yksi ns. voittavaksi väitteeksi luulemani väite ei suinkaan ollut voittava. Tiesin, ettei toistaiseksi kukaa porukasta ole kirjoittanut gradua, kuten en ole itsekään. Voitonriemuisesti julistin "EN OLE KOSKAAN KIRJOITTANUT GRADUA!" ja oikein hykertelin, kun yksi toisensa jälkeen sanoivat, etteivät hekään ole. En siis edes sinä tilanteessa tajunnut, että ei sitä peliä niin pelata. Meillä oli myös hieman löyhät säännöt siitä, milloin pitää saa juoda ja kuka juo milloinkin, niin siitäkään ei voinut mitään päätellä (ja se myös oli varmasti osasyy näihin aivopieruihin). Yhtäkkiä tuli tuo eilen mieleen. Että eipä se ihme olekaan, ettei ole tullut paljon graduja niitä kirjoiteltua, kun ajatuksenjuoksu on välillä tuota tasoa...

Lauantaina heräsimme aika freeseinä valmistelemaan brunssia, minkä aikana osa porukasta lähti lenkittämään Morsianta minun perintöpuvussani. Olen ostanut tuon ihanan 80-luvun jumppa-asun kirpparilta toisiin fuksiaisiini aikoinaan ja se on ollut päälläni aina sopivan tilaisuuden tullen. Joskus myös epäsopivissa tilanteissa.

Kuohuviinibrunssi oli ihana ja hyvin oli kaikki  pilkottu. Olen niin epäluotettava tapaus keittiössä, että minun vastuulleni annetaan perinteisesti erinäisten asioiden pilkkominen.... Tulevana vaimona puolustukseni on pakko sanoa, että epäluotettavuus ei pelkästään ole osaamattomuutta tai kyvyttömyyttä, vaan suureksi osaksi haluttomuutta. Tätä pitäisi jotenkin työstää... No niiden pilkottujen asioiden nauttimisen jälkeen lähdimme kylpylä Järvisydämeen Rantasalmelle, jossa morsian pääsi ensin johonkin hoitoon, jossa hänet valeltiin turpeella ja sammalella ja käärittiin elmukelmuun. Oli kuulemma ihanan rentouttava. Rentoutuneena hän sitten liittyi seuraamme kylpylän puolelle lillustamaan. Pahan atooppisen ihoni takia arvoin pitkään, lähdenkö klooriveteen itseäni liottamaan, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että se paikka on koettava, kun sitä niin kauheasti hehkutetaan. Jooh, no eipä olisi kannattanut. Tavallaan ihan siisti paikka, mutta kaikkien hehkutusten takia taisin odottaa jotain aivan tajunnanräjäyttävää. Kylpylä oli myös yllättävän pieni. Himosaunoja varmasti tykkää, siellä oli nimittäin miljoona erilaista löylyhuonetta, mutta minä pilasin muidenkin nautintoa roikkumalla saunan kahvoissa kahden minuutin "saunomisen" jälkeen, että "mennään jo". 

Kylpylässä oli kyllä hienot puitteet ja siistejä yksityiskohtia, mutta en voi kuin ihmetellä pukkaria. Kauhean pieni ja ahdas, eikä mitään kunnon tilaa meikata. Kylpylä on vielä aikuisille suunnattu, niin jotenkin olisi luullut, että laittautumiselle olisi varattu edes sen verran tilaa kuin tavallisessa uimahallissa. 

Ehkä tähän minun negatiivissävytteiseen  kokemukseeni vaikuttaa myös se, että se kloorivesi tosiaan liuotti kaiken rasvan iholtani ja olin monta päivää pölisevä ihmisraunio. Loin nahkani todellakin uudestaan mm. sänkyyn, töihin, salille ja vähän joka paikkaan. Yäk ja anteeksi. 

No mutta ehkä siellä Järvisydämessä kannattaa käydä, jos sattuu olemaan siinä sen pihassa. Ja uimapuku valmiiksi päällä... Kahden tunnin kylpylälippu oli 19,90 e opiskelijalta ja 29,90 e oikealta ihmiseltä. Hintaan kuului pyyhe ja pääsy pienelle napostelualeelle, jossa oli veloituksetta tarjolla makuvesiä, pähkinöitä, hedelmiä ja teetä. Näkyi olevan myös alkoholia ostettavaksi. Respasta olisi myös voinut vuokrata kylpytakkeja ja tohveleita, mutta me ei jaksettu hifistellä. Morsmaikun 45 minuutin turvehoito maksoi noin 60 e, se oli Mielestäni ihan kohtuullinen. Myös ystävällisestä henkilökunnasta plussaa!

Kauhean pitkä tämä kirjoitus jo, yritän tiivistää... No kylpylästä kurvasimme huvilalle syömään. Sitten oli yhteinen kuntopiiri hauskoine lämmittelyhippoineen. Tämä oli kiva ohjelmanumero, vaikkakin olisin varmasti saanut itsestäni enenmmän tehoja irti selvinpäin.  Jumppailujen jälkeen porukka taas saunoi (sitä oikeasti tehtiin varmaan 70 % ajasta). Minä en saunonut kuin Järvisydämessä, mutta siinäkin oli enemmän kuin monena vuonna yhteensä. Ilta huipentui yhden  vieraan vetämään tietokilpailuun, jossa aika lennokkaiden aasinsiltojen kautta päästiin esimerkiksi  morsiamesta isokuovin painoon. Yksi joukkue muuten arvasi 7 kg. En kestä näitä sympaattisia kaupunkilaisia. :D 

Loppuillan istuskelimme nuotiolla ja keskustelimme minun mieliksi. Erehdyin ekana iltana ehdottomaan, että istutaan alas ja keskustellaan, tarkoitin siis ihan tavallista hengailua, mutta siitä nyt sitten kehittyi tuollainen yhteinen vitsi.

Ilta venyi, mutta suitsait sukkelaan siivosimme aamulla tilukset 12 hengen porukallamme. Loppusiivous olisi maksanut 250e, jota tälläiset näppärät emännät eivät todellakaan maksa ihan periaatesyistä. Se ollut kuin yksi kullinluikaus ja olimme hyvissä ajoin lähtövalmiita kotimatkalle, vaikka itse huvila oli varmasti reilu 200 m2, siihen vielä jättikokoiset patiot, rantasauna ja piha. Puitteet olivat siis todellakin kohdallaan ja morsiankin vaikutti ihan tyytyväiseltä. Innolla jään odottamaan elokuista häitä. :) 

PS. Olisi voinut tehdä sellaisen postauksen, jossa olisi käynyt polttaritärppejä läpi "do's and don'ts" -tyylisesti, mutta ei jaksa ja sitä paitsi olen ihan juuri Joensuussa.