perjantai 8. tammikuuta 2021

Parhaat vinkit joulupöytään

Tiivistelmä: Täältä ei oikeasti saa yhtään vinkkejä. Että jos et ole kiinnostunut seikkaperäisestä selvityksestä ventovieraiden jouluruokailusta, kannattaa skipata.

Innostuin kamalasti tuota joulupostausta tehdessäni muistelemaan, kuinka kertakaikkisen ihanat jouluruokailut meillä oli tänäkin vuonna. Olen siis kokenut jonkinlaisen heräämisen kokkaamisen suhteen kuluneen vuoden aikana. Että kyllä tämä 2020 olikin se mun vuosi, vaikka muu maailma sanoisi mitä. Minulla kävi nimittäin sellainen jännä juttu, että huomasinkin yhtäkkiä osaavani laittaa sitä ruokaa! Elelin tyytyväisenä lähes keski-ikäiseksi, enkä juurikaan kokkaillut, enkä ollut muutenkaan kiinnostunut aiheesta, mutta koronakevät made me do it. Olimme molemmat Sulhiksen kanssa etähommissa kotona ja huomasin, kuinka paljon Sulhis säästäisi MEIDÄN rahoja, jos tarjolla olisi enemmän kotiruokaa. Sulhis osaa itsekin tehdä jotain perusruokia, mutta häneltä puuttuu sellainen tietynlainen suunnitelmallisuus ja kävisikin mieluummin aina lounastamassa kaupungilla. Minusta kuulostaa aivan kamalalta tuhlaukselta käyttää joka päivä lounaaseen se vajaa kymppi vai mitä se keskimäärin onkaan lounasedun kanssa. Minä kun kätevänä pikkuemäntänä voin tehdä tuolla summalla  aika helvetin monta kasvispihviä tai makkarakeittoa, jossa ei toki ole juuri makkaraa, koska kunnollinen sellainen on kallista. 😏

Olin siis kertomassa, että olen vuosien mittaan innostunut hieman ruuanlaitosta ja nyt tänä keväänä puhkesin kukkaan ihan kunnolla. Toki teen sellaisia idioottivarmoja ruokia, enkä mitään ravintolatasoisia gourmet-annoksia, mutta olen huomannut, että hyvällä koristelulla monet yksinkertaisetkin ruuat näyttävät paljon monimutkaisemmilta kuin ovatkaan. 

Tämäkin näytti ihan kivalta ennen iskän käpälöimistä.

Olen nyt sen verran innostunut tästä ruoka-aiheesta, että kerron koko postauksen verran tarpeettoman yksityiskohtaisesti meidän perheen jouluruokaperinteistä. Se koko jouluruokailukin on noussut minulla aikuisuudessa aivan erilaiseen asemaan, sillä vielä joitakin vuosia sitten söin joulupöydässä vain perunaa, karjalanpaistin lientä, siis jumalauta sitä pelkkää lientä, sienisalaattia ja sillejä. Graavilohtakin olen oppinut rakastamaan vasta viimevuosina. Naurattaa nykyisin koko ajatus juhla-ateriastani, jossa kaikki seilasi lautasella lilluen siinä hemmetin liemessä. 😄

Yleensä meidän pirtistä saa tunnelmallisia kuvia, mutta tämä kattaus näytti nyt kyllä yhtä kalsakalta ja kylmäkiskoiselta kuin laittajansakin.

Jouluruokailut aloitetaan meillä aatonaaton illallisella, jossa tarjoillaan perinteisesti alkuruuaksi sienikeittoa, pääruuaksi blinejä kaikilla perusroippeilla. Jälkiruuaksi oli marenki-luumumoussekakkua. Luumu ei ole mikään kaunein raaka-aine yhtään mihinkään syötävään, mutta kyllä se veriripulilla täytetyn näköinen kakku kuitenkin ärjymäti nieltiin. Alkuun oli tarjolla keiton kylkeen leivänkänttyröitä voideltuina erilaisilla mähmöillä ja tahnoilla. Paras oli kapris-tapenade, jonka löysin yllättäen Lidlin Deluxe-sarjasta! Tein myös omia lemppareitani, paholaisen munia, joihin turautin sinappisen töräyksen. Ne menivät kuin kuumille kiville koko sakille!


Sienikeitto on yksi lempikeitoistani ja teen sen kuten perussienikeitto nyt tehdään. Tuntuisi typerältä jakaa mitään reseptejä, kun kaikki voivat googlata sen perus-hiton-sienikeiton. Toisaalta tykkään henkilökohtaisesti lukea oikeiden ihmisten hyväksi kokemia vinkkejä. Toisaalta taas en itse noudata tarkkoja reseptejä enää nykyisin (kun olen niin erinomainen intuitiivinen kokki tätänykyä) ja monia asioita menee tutuissa ruokalajeissa sinne kattilaan vähän fiiliksen ja kaappien sisällön mukaan. 

Esimerkiksi se sienikeitto. No, teen sen sen mukaan, paljonko minulla on sieniä ja kermaa/juustoa. Suurustan Maizenalla, se on niin ihanan anteeksiantavainen tuote, kun sitä voi kaadella sekaan vaan niin kauan kunnes koostumus vaikuttaa sopivalta. Ja jos hulahtaa liikaa, lisää vain vähän vettä! Ei  ole mitään järkeä sotkea joillakin vehnäjauhoilla, kun saman asian voi tehdä tuhat kertaa helpomminkin. 

Teen sienikeittoni siis niin, että aluksi heitän kattilaan pieneen öljytilkkaan sienet. Yleensä siis teen tämän ihan mihin tahansa säilykeherkkusieniin tai Sauvon säilykesieniin, joissa on herkkareiden lisäksi jotain muitakin sieniä. Jos minulla joskus sattuu olemaan kuivattuja metsäsieniä (eli jos äiti tai joku muu on käynyt keräämässä ja kuivaamassa niitä), lisään ne valmiiseen keittoon lopussa. Sienten kanssa kattilaan menee alussa myös sipulikuutiot ja mausteita. Sitten niitä vähän siinä kuulloteltuani lisään vettä jonkin verran (juuri tällaisia nämä mun "reseptit" ovat, olkaa te hyvät). Jos käytän luottotuotettani eli Fond du Chef  -liemilimalöllyköitä (ei lisättyjä aromivahventeita tai säilöntäaineita), heittelen niitä sekaan tässä vaiheessa. Yleensä laitan kasvisliman, mutta mielestäni se kananmakuinen tuo myös kasviskeittoon hieman ekstramakua (tämä on sellaista vankkaan kokemukseen perustuvaa tietoa, jota minun lapsenlapset vielä kertovat omille lapsilleen). Lisään usein linssejä tässä vaiheessa parantamaan energiasisältöä. Kun vesi kiehuu, aloitan tanssinkaltaisen leikittelyn Maizenan kanssa. Lisäilen, sekoittelen ja tunnustelen, kunnes koostumus on sopiva. Minähän pidän lähes kiinteistä keitoista, joten miksikään juoksevaliemiseksi liruksi se ei jää. Sitten sulatan joukkoon mitä tahansa sulatejuustoa, lisään (useamman) lorauksen kermaa, ja annan vielä kiehahtaa. Juustoa ja kermaa ei tarvitse paljoa, mutta toki juhlakeittoon laitan niitä reippaammalla kädellä. Ne voisi varmasti korvata myös esimerkiksi creme fraichella tai tuorejuustoilla, jos sellaisia jämiä kaapista löytyy. Minun spesialiteettinihan on valmistaa ruokaa kaikista mahdollisimman vanhoista elintarvikkeista (tervetuloa syömään meille). Ilahdun kamalasti, jos saan käytettyä vanhan juustonkannikan keittoon. Vuolen vain homeen pois ja muutenkin noudatan sellaista "poissa silmistä, poissa mielestä" -mentaliteettia.  

Lusikka oli kattauksessa turha. Haarukkaa ja veistä piti käyttää, sen verran jämäkkää keittoa oli.

Paholaisen munat ovat naurettavan helppo tehdä, mutta kuten olen todennut, mikä tahansa näyttää  pursotettuna hienommalta kuin onkaan. Keitä munat, halkaise ne pituussuunnassa, poista keltuaiset pienellä hopealusikalla. Jos ei löydy hopealusikkaa, myös tavallinen köyhien lusikka käy. Sitten vain teet mähmän niistä keltuaisista, Dijon-sinapista (tai varmaan mistä tahansa voimakkaasta sinapista), sipulisilpusta ja esimerkiksi majoneesista tai vaihtoehtoisesti vaikka smetanan, creme fraichen ja kermaviilin sekoituksesta, jos majoneesi ällöttää. Mausteeksi vähän cayannepippuria ja suolaa. Suhteista sen verran, että sinappia tulee huomattavasti vähemmän kuin majoneesia/vastaavaa, ehkä 1/8 majoneesin määrästä. Vähitellen lisäämällä ja maistelemalla onnistut, mutta tässä hyvä perusohje, jota voit soveltaa riippuen munamäärästä. Tämäkin on vähän sellainen juttu, että ei sitä oikein voi edes pilata, jos vain pitää munista ja sinapista. Sitten se valmis mähmä pursotetaan munan puolikkaisiin. Päälle taas mitä tahansa heinää koristeeksi.

Leivänkänttyröiden valmistamista ei varmaan tarvitse avata sen enempää, kuin että osta/valmista jotain hyviä tahnoja ja laita niitä leivän päälle. Muista heinät! Minä voitelin paahdetun leivän päälle sitä kapris-tapenadea, toisiin maa-artisokkatahnaa. Pesto tai joku lohimössö olisi varmasti myös varma valinta. Meillä ei nyt kamalasti ollut vaihtoehtoja, sillä nämä känttyrät tehtiin aika ex tempore ylijäämäpaahtoleivästä (jes!!!). Koristeeksi marinoitua punasipulia ja sitä vihreää, mitä nyt sattui olemaan, eli tällä kertaa lehtipersiljaa. Herneenverso on minusta ehdottomasti kaunein koriste, ja se onkin pelastanut aika monta tekemääni säälittävää köpöstystä.

Meillä on yksi keliaakikko perheessä vastuksena, joten blinit tein gluteenittomina. Pelkistä tattarijauhoistapa ne taitavat kyllä useimmiten muutenkin olla. Käytin tätä Myllyn parhaan ohjetta ja siitä sitä lämpimän nesteen versiota, jossa taikinan piti tekeytyä vain muutama tunti, koska yllättäen meillä oli kiire. Ikäväkseni emme olleet kauppareissulla valmistautuneet laisinkaan blinien tekoon, vaikka kaikille oli päivänselvää, että niitä taas tehdään. Isänikään ei suostunut enää lähtemään ties monettako kertaa kauppaan sinä päivänä, joten jouduin vähän käyttämään mielikuvistustani. Se on oikeastaan meidän perheen tapa, että emme ikinä osta kaikkea kerralla kaupasta, vaan vanha isä lähetetään sinne sitten hakemaan yksitellen uupuvia asioita. Hän usein esittää toiveen, josko voisimme nyt vain miettiä kaikki asiat kerralla, mutta ei me yleensä voida. No, joka tapauksessa meiltä puuttui bulgarianjogurtti, joten tein smetanasta, maitorahkasta, maidosta ja  päiväysvanhasta kermaviilistä (JES!!!) jogurtin koostumusta muistuttavan liemen. Hyvin onnistui! Tuolla käyttämälläni ohjeella olisi pitänyt ilmeisesti tulla 10 isoa bliniä, mutta sain siitä aikaiseksi miljoona pientä (halkaisija about 10 cm). Se oli vähän sellainen "kaksi kalaa ja viisi leipää" -tyyppinen tilanne. Onnistuivat kyllä hyvin. Tai en siitä mausta nyt sen enempää osaa sanoa, taitaa olla melkein ihan sama, mikä lätty kaiken sen mädin, smetanan, sipulin ja suolakurkun alla on.

Vain amatööri unohtaa muovipurkin taustalle. Unohdettiin kattaa smetana, enkä saanut siirtää sitä enää  lasikulhoon, kun muut syöjät karjuivat nälkäisinä pöydässä haarukat tanassa.

Jälkiruokana oli se marenki-luumumoussekerroskakku, jonka luulin keksineeni itse, mutta jälkeen päin googlattuna tuo oli vain yksi variaatio lukuisista jouluisista britakakuista. Siinä siis vain läiskittiin marenkia ja luumusoseesta, kermavaahdosta ja maitorahkasta tehtyä moussea vuorotellen kerroksiin. Päällimmäiseksi pursottelin erilaisilla tyllilla erivahvuisia (eli siten siis "tosi" erivärisiä) luumumousseja koristeeksi, mutta ei oikein tullut häävi. Juuri aiemmin kehuskelin, että pursottamalla saa pelastettua monet asiat, mutta jo muutenkin epäilyttävän näköinen luumumousse ei pursottamalla kummene. Hyvä ja makea jälkiruoka tämä kuitenkin on ja paranee vain yön aikana, kun marenki hieman pehmenee. 

Jouluaaton juhlaillallinen on meillä aika perinteinen joulupöytä, jota on hieman tuunattu uusilla jutuilla. Meillä joulupöytään on kautta aikain kuulunut sillit, graavikalat, mäti, itsetehty sienisalaatti, punajuurisalaatti, rosolli (jota kukaan ei koskaan syö, paitsi äiti lusikallisen näön vuoksi), karjalanpaisti, maksa- ja lanttulaatikko sekä kinkku tai kalkkuna. Nyt olemme ottaneet mukaan aiemmin mainitsemani punajuuri-homejuusto- sekä chili-bataattilaatikot, koska ne ovat hyviä toisin kuin lanttu- tai varsinkaan se maksalaatikko. Aika kaikkiruokainen olen, mutta maksalaatikkoa en kertakaikkiaan PYSTY syömään. Se maksan haju inhottaa. Äiti vielä tekee laatikot itse, että haju varmasti leijailisi kodin joka sopukkaan. 😡

Tänä jouluna tein myös jouluaaton illalliselle niitä leivänkänttyröitä sekä paholaisen munia, kun niistä niin tykättiin. Haluan mainita aina, kun mahdollista, että ruokailu on yksinkertaisesti sitä parempi, mitä enemmän erilaisia pikkujuttuja erityisesti kylmissä ruuissa on. Samassa yhteydessä mainitsen myös joka kerta, että toivottavasti meidän häissämme on myös mahdollisimman runsas alkuruokapöytä täynnä kaikenlaista erilaista silppua ja sörsseliä pääruuan ollessa oikeastaan ihan yhdentekevä. Mutta toki sekin pitää olla, ettei kukaan pyörittele päätään ja muistele jälkeenpäin, kun ei tarjottu mitään "KUNNOLLISTA RUOKAA".

Tuosta sienisalaatista voisin vielä sen verran mainita, että kannattaa koklata tehdä itse. Ihan erilaista kuin kaupan valmissalaatti. Me laitamme siihen niitä sieniä, mitä nyt sattuu olemaan, tänä vuonna oli  kangas- ja haaparouskuja sekä niitä basic herkkareita. Sekaan kuutioidaan sipulia, omenaa ja suolakurkkua. Soosiksi tulee smetanaa, craime fraichea, kermavaahtoa ja kermaviiliä, jota halusin  välttämättä laittaa mukaan "raikastamaan" äidin vastusteluista huolimatta. Se menikin sillä hieman liian vetiseksi ja äiti pääsi sanomaan "No mitä mää sannoin". 😒 Maustetaan suolalla ja pippurilla. Kannattaa antaa tekeytyä jääkaapissa yön yli. Tämän säilyvyydestä en osaa tarkemmin sanoa, mutta söin itse sitä vielä hieman yli viikon päästä valmistamisesta, eikä peräpäästä kuulunut vastalauseita. 

Aikamoista mättämistä tämä jouluaika meillä siis aina on, mutta kuulunee asiaan... Olen koko syksyn opetellut syömään kuten normaalit ihmiset eli säännöllisesti, eikä esim. parin vuorokauden energiamäärää kerran päivässä klo 23.30 ja opinkin tavoille ihan kohtalaisesti. Tämä loma syömisineen ja valvomisineen on kuitenkin saanut minut taas palaamaan vanhoihin tapoihini epäsäännöllisen ruokailun suhteen. Juhlapyhät ovat siinä mielessä ekstrapaha ajanjakso, kun ruokailu ei pelkästään ole epäsäännöllistä, vaan sitä tehdään aivan liian usein ja aivan liian isoilla määrillä, päälle vielä kaikki viinittelyt ja erikoisherkut. Vaivalla sain mahalaukkuani hieman pienennettyä syksyn mittaan, mutta se on kyllä taas venytetty semmoseksi säkiksi, että jos sen kääntäisi ympäri, mahtuisin sinne itsekin. Sulhiskin ehkä. Mielenkiinnolla odotan sunnuntaita, kun "pääsen" kotiin vaa'alle. Sulhis sanoo koko ajan, että kotona keretään sitten taas kevennellä, ja samalla työntää suuhunsa konvehteja, joita ostimme SÄÄSTÖMIELESSÄ Ivalon S-marketista, kun rasiasta sai ainakin 20 senttiä alennusta.

Maanantaina sitten alkaa uusi elämä, kuten aina.  

Loppuun totuus kaikkien kauniiden (ja feikattujen) ruokakuvien takana.

Sanoin aiemmin, että sitten, kun menen Tinderiin, käytän avauslainina kysymystä jouluruokaperinteistä. No, tällä menolla en ihan heti ole sinne Tinderiin pääsemässä, joten kerro sää teidän jouluruokailusta. Oliko meidän setissä jotain, mikä ei todellakaan sinne kuulu, tai puuttuiko joku oleellinen, jota ilman joulu on pilalla?

8 kommenttia:

  1. Lukisin ehdottomasti enemmän ruokapostauksia, jos ne olis useemmin tämän tyylisiä. Mainio teksti! 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti kovin moni ei vaan tule tänne hakemaan oikeita vinkkejä ja reseptejä... 🤭

      Poista
  2. Hei kiitti uusista ideoista!😊 Paholaisen munat ja itse tehty sienisalaatti täytyy laittaa testiin.

    Meidän jouluun kuuluu poronkäristys pääruokana. Lisäksi aurajuustopunajuuret uunissa tehtynä. Mukana myös omenaa, mausteita ja jotain nestettä. Itse käytän vettä, kun täyttyy liian nopeasti kerma jne. tuhdimmista vaihtoehdoista eikä jaksa syödä niin paljon kuin tahtois.

    Toinen, mitä teillä ei ollut, on itse tehty punajuurisalaatti sipulilla tai ilman. Soosiksi voi soveltaa maitotuotteista, mitä kaapista löytyy, kuten jo ansiokkaasti olet tehnyt useamman ruokalajin kohdalla.

    Kaloista on kans graavilohta ja lisäksi kylmäsavulohta ja savusiikaa. Siian ruodot kyllä hiukkasen latistaa intoa syödä sitä.

    Glögiluumut on kans hyviä ja etenkin vaivattomia (se on minun kokkailun ykkösprioriteetti), jos niistä mauista sattuu tykkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ennen kuullutkaan, että poronkäristys olisi osa joulupöytää, mutta miksei! Nuo kaikki sun ehdotukset kuulostaa just munkin maun mukaisilta, erityisesti punissalaatin voisi tosiaan tehdä myös itse!

      Ihan sillain neutraalisti pidän kyllä siitä glögistä, mutta ärsyynnyn, kun glögin makua yhdistellään jouluna vaikka mihin älyttömään ihan vain sen takia, kun glögi kuuluu jouluun. Mutta voisin kokeilla glögiluumuja, sillä luulen, että rakkauteni luumuihin riittäisi kumoamaan tuon ärsytyksen. Eikö kuulosta ihan loogiselta... 🤭

      Poista
  3. Oivaltavaa, hauskaa ja älykästä tekstiä. Voisi luulla, että kirjoitat työksesi, jos ei tietäisi.

    VastaaPoista
  4. Meidän häissä oli käytännössä vain alkupaloja ja alkuruokia, sekä tietysti jälkiruokia,joita tarjoiltiin vuorotellen, mutta mitään "kunnollista ruokaa" sai vain lapsivieraat :D Ei tainnut silti nälkä jäädä kellekään.

    VastaaPoista
  5. Sitten vielä skumppaa sopiviin väleihin, niin kuulostaa täydelliseltä! 😁

    VastaaPoista

Oletko jo lukenut?

Päähenkilöiden esittely

Minusta on luontevaa kertoa tähän alkuun hieman meistä tyypeistä tämän blogin takana. Itseäni ainakin kiinnostaa aina blogeja lukiessani,...