Itsekkään morsiamen koronakiukku

Tiivistelmä: HELVETIN KORONA!

Voi, te lepakkoja nuolevat kiinalaiset, minkä teitte... Koronahysteria on Suomessa varmasti nyt huipussaan, ihmiset pelkäävät tartuntaa kuollakseen, tekevät pyhiinvaelluksia Prismaan, eikä sitä hemmetin vessapaperia saa enää mistään! Kaiken tämän yleisen sekoilun keskellä ajatukset ovat siirtyneet itsekkäästi myös omiin häihin. Ensin olin harmissani, kun tajusin, ettemme varmaankaan voi toteuttaa unelmiemme häämatkaa, jonka oli tarkoitus suuntautua pääasiassa Italiaan. Kun sen pettymyksen yli päästiin, paska olikin jo housuissa, ja korona mellasti menemään jo täällä Oulussakin asti. 

En millään jaksa kirjoittaa sitä samaa löpinää, jota voi kuulla joka tuutista, mutta pestään niitä käsiä, otetaan fyysistä läheisyyttä ja henkistä etäisyyttä tai jotain sinne päin. No, sen verran vielä sanon, että ollaan ihan coolisti, pidetään huoli hygieniasta ja saikutetaan pienemmällä kynnyksellä. Tuntuuhan tuo herkästi leviävän, mutta kuolleisuus on pientä perusterveiden joukossa. Vältetään saastuttamasta niitä riskiryhmiä, joilla nyt menee muutenkin ihan päin helvettiä ihan minkä tahansa infektion kanssa. No, siinä ne peruslöpinät nyt sitten kuitenkin tulivat.

Haluaisin vähän jauhaa aiheesta myös näin tulevan kesän morsiamen näkökulmasta. Mitä olen hääryhmiä ja muita blogeja seurannut, taidan olla ainoa morsian, joka ei ajattele, että tärkeintä on, että pääsisi vaan naimisiin ja että onneksi  meillä on kuitenkin toisemme, tuli sitten juhlia tai ei. Mitä hittoa!? Jos se avioliitto itsessään olisi se pääasia, niin toki voisimme mennä milloin tahansa lounastauolla sinne maistraattiin ja rysäyttää avioliiton auvoiseen satamaan aika vähällä vaivalla. Älkää ymmärtäkö väärin, tottakai tämä koko hääjuttu lähti siitä, että tykkäämme Sulhiksen kanssa toisistamme, olemme olleet  pitkään yhdessä ja näemme avioliiton luonnollisena jatkumona, mutta ennen kaikkea haluamme mennä naimisiin ja toivomme pysyvämme yhdessä, "kunnes kuolema meidät erottaa". Mutta itse häissä pääpointti on kyllä niissä kunnon pirskeissä, joissa saamme juhlistaa meidän juttuamme kaikista rakkaimpiemme ympäröiminä. Että kyllä, kyllä ottaa niin jumalattomasti aivoon, jos häät pitää perua. 

Näin iloisia kaikki olisivat, jos koronaan kehitettäisiin pian rokote. (Unsplash)

Ymmärrän kuitenkin asian isommassa mittakaavassa, eikä meidän häistämme kyllä tehdä ikimuistoista iltaa siinä mielessä, että siellä viimeistään lämittäisiin ne basiliskot vanhusten naamoihin, jos eivät vielä muualta olleet kerenneet tartuntaa saada. Minunkin lähipiirissäni on riskiryhmään kuuluvia, joten on päivänselvää, etten halua heitä altistaa, mutta en myöskään missään nimessä halua juhlia häitäni ilman heidän läsnäoloaan. Jos tilanne koronan suhteen leviää ihan totaalisesti käsiin, yksien häiden siirto luonnollisesti on pienimpiä murheita siinä vaiheessa. Kyllä se kuitenkin ottaisi aivoon. Tai ei minua se häiden siirtäminen niinkään edes haittaisi, halusimmehan alunperin muutenkin syyshäät, mutta pitkän häämatkan mahdollistamiseksi oli pakko valita ajankohdaksi keskikesä. Mutta jos häiden siirtämisestä aiheutuisi kohtuuttoman paljon lisäkustannuksia, se saa kaltaiseni kitupiikin repimään pelihousunsa. Tuntuuhan se muutenkin todella raskaalta ajatukselta alkaa sovittamaan uudestaan kaikkea yhteen, että saisimme ne valitsemamme palveluntarjoajat osaksi myös uutta hääpäivää. 

Olen kuitenkin optimistisin (pakko)ajatuksin väsännyt kutsujamme, ja aiomme laittaa ne pian postiin. Ei tässä tilanteessa taida auttaa muu kuin pitää pää kylmänä ja toivoa parasta. Varminta olisi toki varmasti siirtää häät suosiolla, mutta entä jos tilanne onkin menneen talven lumia kesään mennessä (heh) ja siirrämme häät turhaan ja samalla romutamme unelmamme lähteä suoraan häistä häämatkalle... Se voisi sitten ärsyttää minua vieläkin enemmän, jolloin purkaisin kaiken kiukkuni Sulhikseen, ja avioerohan siitä tulisi ennen ensimmäistä hääpäivää. Toisaalta huomaan kyllä himmailevani järjestelyiden kanssa. Minulla ei esimerkiksi ole vieläkään kampaajaa, enkä viitsi käyttää sen etsimiseen nyt edes energiaa. Mieluummin seuraan nyt hetken tätä tilannetta ja mietin asiaa myöhemmin. Eli en lopulta saa kampaajaa ja joudun tekemään frisyyrini itse ja valitettavasti ainoa tapa, jolla osaan laittaa tukkani, on ponnari, joka on aivan liian korkea kaltaiselleni pyöreänaamaiselle keski-ikäiselle. 

Vaikka tämä postaus olikin tällainen negatiivinen itkuvirsi, häiden siirtyminen ei oikeasti olisi mikään maailmanloppu. Toki haukkuisin Sulhista kohtuulliseksi katsomani ajan siitä, kun ei voinut kosia minua vuotta aiemmin, ja soimaisin myös itseäni (mutta huomattavasti lyhyemmän ajan) siitä, etten pitänyt päätäni ja järjestänyt häitä jo viime kesänä. Positiivista häiden siirtämisessä toisaalta olisi se, että saisimme mahdollisesti ne tunnelmalliset syyshäät, voisin lykätä "häädieettini" aloitusta vieläkin pitempään, sekä kerkeäisimme säästää enemmän rahaa heitettäväksi taivaan tuuliin yhden päivän takia. Että sitä voi miettiä, onko se lasi sittenkin puoliksi täynnä vai onko sama tilata jo toinen samanlainen ja vetää ehkä päälle vielä shottiralli, kun kerran alettiin... Näihin runollisiin vertauskuviin lopetan tämän ajankohtaiskatsauksen häiden ja koronan yhdistämisestä. 

Moikka! Pysykää terveinä ja yskikää hihaan (omaan)!