tiistai 3. maaliskuuta 2020

Elonmerkkejä

Moi!

Tiedän, olen maailman surkein blogisti jo muutenkin ja nyt minulla oli vielä tämä reilun kuukauden mittainen totaalinen häämasennus. Tai oikeastaan hääinho, kun ei ole kiinnostanut koko pirskeet tippaakaan. Olen ollut nyt melkein neljä (4) helvetin viikkoa enemmän ja vähemmän sairaana, mikä on myös vienyt parhaimman terän ihan yleisesti elämänilostani. Hääinhon ja sairastelun lisäksi oli vielä se asuntokuumekiima, joka oli kyllä viimeinen naula arkkuun, eikä minulla ole ollut energiaa muuhun kuin niiden talojen selailuun. Olen sellainen "kaikki tai ei mitään" -ihminen, mikä on varmasti valtavan "virkistävää" kanssaeläjilleni.

No, mutta se pahin talovimma on nyt jo vähän laantunut, sillä saimme hyvän lainatarjouksen. Nyt, kun tiedän, että meillä on mahdollista ostaa kiva kämppä, kun se tulee vastaan, ei ole jotenkin  enää sellainen kovin paha hepuli päällä. Alkaa oikeastaan ne talotkin jo vähän kyllästyttää. 😄 Häät puolestaan vaikuttavat taas kiinnostavan, sillä käytin viime yön siihen, että viimeistelin vihdoin hääkutsumme sekä laitoin ne tilaukseen. Selasin myös KOKO internetin läpi, kun tajusin, että mehän tarvitsemme ehdottomasti kustomoidun hääsinetin. Koska kuka nyt ei sellaista tarvitsisi?!

Tämä yöeläminen korostuu aina, kun olen yksin kotona. Nytkin olen saanut yli viikon ajan nauttia omasta rauhasta, kun Sulhis on ollut työreissussa. Vaikka sillä tavalla ihan tykkään myös Sulhiksen seurasta, niin kyllä tämä yksinolo on toisinaan aivan parasta. Voin vain kuvitella, kuinka ihania nämä jaksot Sulhikselle ovat, kun hän saa viettää vapaa-aikansa HOTELLEISSA, minä kuitenkin olen vaan kotona...

Yleensä möllötänkin kämpillä yksin ja nautin joka hetkestä, mutta tällä kertaa yksi kaasoistani oli luonani viikonlopun. Ja vähän päälle. Hänen piti lähteä jo sunnuntaina, mutta jäi vielä ekstrayöksi, kun meillä oli niin mukavaa. 😃 En edes muista, milloin viimeksi olen ollut lauantai-illan kotona ja katsonut telkkaria! Siis me makasimme vaan sohvalla, katsoimme Putousta ja SuomiLovea ihan niin kuin ei oltaisikaan ja SE OLI IHANAA! Ensimmäiseksi yöksi ystäväni tuli yksin, että voisimme rauhassa lipittää viiniä, ja hän noin 17 lapsen kotiäitinä saisi vähän relata. No, lasilliset saimme juoduiksi, eli hukkaan meni sekin vapaailta hänellä.... Lauantaina haimme ystäväni kuopuksen eli minun kummitypyni joukon jatkoksi. Olipa mukavaa hoitaa kilttiä ja söpöä vauvaa ihan sydämensä kyllyydestä pari päivää. Minä luonnollisesti noukin vain rusinat pullasta ja sylittelin päivisin hyvätuulista vauvaa, ja ystäväni hoiti ne pirulliset yöheräilyt. En minä tosin niihin vauvan kätinöihin edes herännyt, koska minulta ilmeisesti puuttuu se hoivavietti TÄYSIN. Että en sitten tiedä, kuka sen meidän pershedelmän öisin hoitaa, jos joskus vauvantekotalkoisiin erehdymme Sulhiksen kanssa, Sulhis nimittäin on vielä sikeämpi nukkuja kuin minä...

Nyt minun pitää oikeastaan jo mennä. Akkain viikonlopusta jäi yli puoli pulloa viiniä ja Sulhis tulee kotiin ensi yönä, joten nyt on viimeinen mahdollisuus taas hetkeen nauttia omasta rauhasta. Sulhiksellekin mukava yllätys, kun kotona on vastassa arki-iltana hiprakassa toikkaroiva kotijuokale. ❤ 

Palataan asiaan!

Tässä minä lasillisen ääressä ollessani yksin kotona. (Unsplash)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Oletko jo lukenut?

Päähenkilöiden esittely

Minusta on luontevaa kertoa tähän alkuun hieman meistä tyypeistä tämän blogin takana. Itseäni ainakin kiinnostaa aina blogeja lukiessani,...