perjantai 29. tammikuuta 2021

Liian paksu morsiameksi

(Pahoittelen provosoivaa otsikkoa. Sen ainoa tarkoitus oli johtaa teitä harhaan ja houkutella paikalle. En siis koe olevani liian paksu morsiameksi. Eikä varmaan kukaan sitä voi edes olla, sillä käsittääkseni ei ole mitään maistraatin määrittelemää painorajaa vihkimiselle. Kirkon kannasta en mene takuuseen!!!)

Iira kirjoitteli Ei ihan tyttö enää -blogissaan mielenkiintoisesta aiheesta ja pyysi samalla itselleen laihdutusrauhaa. Iira oikeastaan sanoi tekstissään jo kaiken, enkä tule antamaan mitään lisäarvoa tähän keskusteluun, mutta olenko muka joskus malttanut olla hiljaa...

Koko juttu lähti siis Ylen Takaisin Pasilaan -podcastin jaksosta, jossa kliinisen metabolian professori Kirsi Pietiläinen kertoo päivitetystä lihavuuden Käypä hoito -suosituksesta. Siinä ylipainon perinteisten hoitokeinojen kylkeen on lisätty (pun intended) kehopositiivisen ajatusmaailman elementtejä. Tarkoitus on luoda hyväksyvää asennetta lihavuuteen, mutta yhtä aikaa tarjota apua ja tukea laadukkaalla  asiantuntijatiimillä potilasta kunnioittaen ja ilman syyllistämistä. Pietiläinen avasi haastattelussa muutenkin laihdutuksen psykologista puolta ja korosti esimerkiksi lasten ja nuorten kehorauhan tärkeyttä. Hyvä haastattelu.

Toimittajat ja toinen haastateltava, "läskiaktivisti" Tytti Shemeikka, tuntuivat kuitenkin puhuvan eri asiasta. Kuten Iirakin tekstissään totesi, heidän suussaan laihdutus yhdistettiin suoraan  pikalaihdutuskuureihin. Asenne oli se, että laihduttava ihminen on sellainen vähän säälittävä naisihminen, joka innostuu joka vuosi tammikuun ensimmäisenä päivänä naistenlehdestä bongaamastaan uudesta, järjettömästä laihdutuskuurista, jossa syödään esimerkiksi seitsemän  kuorittua viinirypälettä puolen yön aikaan ja muuten juodaan vain kaarnasta ja lehtikaalista tehtyä smoothieta, johon on sekoitettu kolme tippaa Maria Nordinin hikeä. No, ei siellä ihan noin sanottu, mutta tunnelma oli sellainen alentuvan naureskeleva. 

Minä ja Sulhis rypälekuurilla. (Pexels)

Minusta ihminen voi laihduttaa järkevästi ja minusta laihduttaminen itsessään joissain tapauksissa myös on järkevää. Podcastissa kuitenkin heiteltiin voitonriemuisina ilmoille prosentteja siitä, kuinka moni laihduttaja lihoo takaisin, ja jalomielisesti valaistiin aivottomia laihduttajia siitä, kuinka laihdutuskuurit vain itse asiassa lihottavat. Eikö se nyt ole päivänselvää, ettei kukaan voi loppuelämänsä ajan hallita painoaan millään keskiyön rypäleillä, mutta entä jos laihduttaa järkevästi? Siis sillä tavalla järkevästi, että pyrkii kohti normaaleja elintapoja. Esimerkiksi omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, että olen nyt opettelemassa syömään säännöllisesti iltapainotteisen mättämisen sijaan. Tämän ei ole tarkoitus kuulostaa ylimieliseltä kehotukselta, että jokainen lihava voisi nyt vain ottaa itseään niskasta kiinni ja syödä vähemmän, kuten minäkin olen tehnyt. Minun kohdallani isoin ongelma nyt kuitenkin on ollut epäsäännöllinen elämä (ja sipsit).

Laihdutushan nyt jo sanana on nykyisin vanhanaikainen ja juntti, mutta toisaalta elämäntapamuutoskin kuulosti saavan negatiivisen sävyn Shemeikan haastattelussa. Että ne parempaa terveyttä tavoittelevatkin ovat todellisuudessa ihan samalaisia ulkonäkökeskeisiä läskivihaajia kuin kaikki laihduttajat. Shemeikka ei nimittäin usko, että kukaan tekisi terveytensä eteen mitään, jos ei samalla laihtuisi tai ulkonäkö ei muuttuisi. Kuunnelkaapa muutkin edes tuo Shemeikan haastattelu podcastin loppupuolelta, että ymmärsinkö minä kaiken aivan väärin. Olen nimittäin todella eri mieltä tuosta, etteivätkö ihmiset nykyisin haluaisi edistää terveyttään myös ilman, että se välttämättä liittyisi suoraan painonpudotukseen. Nythän on vielä kaiken lisäksi trendikästä noudattaa kaikinpuolin terveellistä elämäntapaa, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että nuorisotupakointi on vähentynyt huomattavasti niistä ajoista, kun minä olin teini.

Kyllä minä ainakin haluan olla terve. Jos viinin lipittämisen ja sipsien syömisen vähentäminen ennen kaikkea edistää sitä terveyttäni, mutta samalla pudottaa myös kiloja, niin mahtavaa! Itse en näe mitään ristiriitaa ihmisoikeuksien kannattamisen (kehopositiivisuus on ihmisoikeuskysymys) suhteen, jos ilahdun huomatessani, että luontaisesti kookas peräkonttini mahtuu paremmin vaatteisiin. (Tähän terveysnäkökulmaan voitaisiin nyt tietenkin vetää mukaan se vakioargumentti, että joku ylipainoinen voi olla terveempi kuin joku normaalipainoinen. Kyllä, tottakai voi, mutta se ei liity tähän mitenkään.) 

Minä kuvaamassa jonkun toisen terveellistä annosta someen oman sipsikulhoni sijaan. (Pexels)

Ira peräänkuulutti laihdutusrauhaa. Ymmärrän täysin, mistä hän puhuu. Jos kehtaat tähän maailmanaikaan ääneen sanoa laihduttavasi tai edes haaveilevasi siitä, olet joko pinnallinen tyhjäpää tai vihaaja, joka arvottaa ihmiset painoindeksin mukaan. Hääpiireissä kehorauha nousi tapetille viime keväänä, jolloin oli paljon (paheksuvaa) puhetta häädieeteistä ja hääkehoista. Olen ollut aina turhan  mustavalkoinen ihminen ja näin vanhemmiten olen yrittänyt alkaa näkemään myös harmaan eri sävyjä, mutta en vain kerta kaikkiaan ymmärrä, mitä väärää siinä on, jos ihminen haluaa pudottaa painoa, sitä kautta näyttää paremmalta omasta mielestään sekä tuntea olonsa mukavammaksi? Tai vaikka edistää sitä terveyttään. Eihän se liity toisiin ihmisiin tai heidän arvostamiseen millään tavalla. Minulle on, jumalauta, aivan yksi lysti, mitä muut ihmiset painavat, ja vaikka itse haluaisin olla hoikka, en edellytä sitä muilta. Vai tuenko hoikkuuden ihailullani tahattomasti ylipainoisten mahdollisesti kokemaa syrjintää ja eriarvoistamista? Onko "läskiaktivismin" taustalla ajatus, että niin kauan kuin vallitseva länsimainen kauneusihanne on voimissaan missään muodossa, ylipainoisilla ei ole toivoakaan saavuttaa aidosti kehorauhaa tässä maailmassa?  

Kertokaapa fiksummat, mistä on kyse, kun minusta tuntuu, että ymmärrän nyt jotain väärin. Entä mitä ajatuksia nousee muuten aiheeseen liittyen? 

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista pohdintaa! Itse ajattelen niin, että on tärkeä erottaa mahdollisesti haitalliset rakenteet ja toisaalta juuri tuo yksilön rauha tehdä mitä haluaa. Haitallista on mielestäni mm. ne asenteet ja rakenteet, että vain tietynlaiset (=laihat) kehot saisivat näkyä. Tämän ulkopuolella sitten taas yksilönhän tulisi saada tehdä mitä lystää: remontoida elämäntapoja, pyrkiä laihduttamaan, olla ylpeästi lihava, mennä kauneusleikkaukseen, kasvattaa lihaksia, mitä vaan. Eli huomio tulisi kiinnittää rakenteisiin, ei syyllistää yksilöitä laihduttamisesta/lihomisesta/mistä vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Mutta ehkä ajatellaan, että se yksilön toive omasta hoikkuudesta pönkittää koko ajan sitä vallalla olevaa (hoikkaa) kauneusihannetta ja siksi laihduttaminen on jollain tavalla demonisoitu boddyposi-piireissä. 🤷‍♀️

      Poista
  2. Hyvin jatkettu! Ja kiva huomata, että sama asia tai samat kommentit ovat nostaneet jonkun toisenkin verenpainetta. Välillä kun sitä miettii, että onko nyt tullut vähän liian helposti provosoiduttua. Laidutetaan me vaan ihan rauhassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin usein ongelmallista tunnistaa, onko kyseessä järkevä ajatus vai ylireagoinko. 😁

      Tämä oli kyllä mielenkiintoinen juttu, harmi ettei blogien kommenttikentissä synny enää nykyisin juurikaan keskustelua.

      Poista
  3. Tää on tosi mielenkiintoinen aihe. Joillakin on todella paljon mielipiteitä muiden vartaloista ja ruokavaliosta. Ja ihan pyytämättä sen myös kertovat.

    Itse uskon kultaiseen keskitiehen, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan julkaisemiin ravitsemussuosituksiin ja säännölliseen liikuntaan. Vaikka ”vaan” sitten kävelylenkkejä. En ite lähtis noudattamaan jonkun some persoonan erikoista ruokavaliota (tyylin että voi syödä ainoastaan hedelmiä) että se on se ruokavalio mitä jokaisen tulisi noudattaa. Ihmiset on erilaisia ja jos jollekulle sopii esim. ketoilu tai pätkäpaasto niin siitä vaan. Ainahan sitä voi kokeilla olisko se oma juttu. Mutta extremeihin ruokavalioihin ei kannata lähteä mukaan.

    Mielestäni on kieroutunutta että lapset ja nuoretkin laihduttaa ollakseen laihoja. Ne on kasvavassa iässä, joten pitäisi syödä kunnollista ruokaa ja monipuolisesti. Toinen kieroutunut homma mielestäni on erilaiset täytteet ja ruiskeet naamaan ja vartaloon täyttääkseen kulloisiakin kauneusihanteita oman terveyden mahdollisen vaarantumisen uhalla.

    Itse olen urheilullisesta perheestä ja kun esim. sulhon vanhempia katsoo jotka ovat huonokuntoisia ja ylipainoisia niin … no, itse haluan olla eläkkeelläkin toimintakykyinen ja terve niin sekin kannustaa urheilemaan ja syömään terveellisesti. Nyt ikää on 38 ja etenkin viime vuonna huomasin että jos tuli enemmän juotua alkoholia niin oli pari päivää aika jumissa ja kamala krapula. Joten nyt mun uuden vuoden lupaus oli että alkoholia vain 1 vkl/kk ja silloinkin hyvin maltillisesti. Ei sillä että mikään juoppo olisin ollut. On oikeasti energisempi olo kun nyt on harrastanut enemmän hikiliikuntaa ja ei ole viikonloppuna ottanut sitä muutamaa lasia punaviiniä tai paria drinksua. Mutta toisinaan se punkku ja pizza ja sipsit on paikallaan, ei itselleen pidä asettaa liian tiukkoja raameja jota rikkoessaan tuntee hirveetä syyllisyyttä.

    Ja kun tässä on nyt aihepiirinä häät niin olen katsonut joskus myös sitä Hääpukuja kurvikkaille –ohjelmaa ja joillakin on aikamoisia komplekseja ulkonäöstään mutta kun saa oikeanlaisen puvun päälle niin näyttää upealta.

    Eli, terveys ensin ja ei tarvitse muiden vartaloita arvostella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, hyviä pointteja. Nyt, kun omat vanhemmat lähestyvät eläkeikää, on alkanut enemmän kiinnittämään huomiota terveelliseen elämäntyyliin. Pelkään koko ajan, että he sairastuvat johonkin elintasosairauteen ja sitä kautta ajatusmaailma omasta kuolemattomuudestakin on muuttunut. En minäkään enää ole nuori ihminen, joka voisi mättää epäterveellistä ruokaa ja riekkua baareissa joka viikonloppu ilman seuraamuksia. Luojan kiitos tuli tämä pandemia. :D

      Poista

Oletko jo lukenut?

Päähenkilöiden esittely

Minusta on luontevaa kertoa tähän alkuun hieman meistä tyypeistä tämän blogin takana. Itseäni ainakin kiinnostaa aina blogeja lukiessani,...