Vaikka pukua ei ole vielä löytynytkään, sovittelurumba on ollut minusta kauhean mukavaa. Suunnittelinkin tässä jo uutta Helsingin reissua heti vuoden alkuun, että josko kävisin vielä ihan vähän kiertelemässä. Ei se Tallinnakaan kovin kaukana olisi...
Olen käynyt yhteensä 13 kertaa sovittamassa pukuja, parissa liikkeessä kahteen kertaan. Eli olen siis jokaisen hääpukumyyjän kauhuasiakas, mutta lukijan näkökulmasta esimerkillinen blogisti, joka on tosissaan tehnyt taustatyötä. Rakastan listoja, vinkkejä ja hääpukuja, joten luonnollisesti kokosin tällaisen äärimmäisen tärkeän kuuden kohdan vinkkilistan itsestäänselvyyksistä hääpukujen sovitukseen liittyen. 😄
1. Laita ne nudet tai edes valkoiset (puhtaat) alusvaatteet sovitukseen. Minulla oli ihan ensimmäisessä sovituksessa mustat ja kaasolla meinasi silmät mennä sijoiltaan kaiken se pyörittelyn takia. On se kyllä kivempi, jos mustat, valtavan kokoiset Sloggit eivät paista puvun läpi.
2. Mene ajoissa, mutta älä liian ajoissa. Mielestäni liikkeeseen kannattaa mennä hieman etuajassa (sanoo ihminen, joka ei ole yleensä koskaan missään ajoissa), jolloin valikoimaa voi vähän katsella jo valmiiksi. Joissain liikkeissä tämä oli ok ja siihen kehotettiinkin. Joissain liikkeissä taas tuli itsellekin sellainen fiilis, että edellinen asiakas joutuu kiirehtimään, kun seuraava morsian siellä jo roikkuu sovituskopin verhossa. Pienissä, yhtä asiakasta kerrallaan palvelevissa, liikkeissä tuo tuntui tosiaan vähän kiusalliselta ja yritinkin kaikin mahdollisin tavoin viestiä elekielellä vielä vuorossa olevalle morsiamelle, että eeeeeeei mitään kiirettä! Välttelin myös voimakasta ekspiraatiota, ettei sitä vain tulkittaisiin turhautuneeksi huokailuksi.
3. Tutustu liikkeen valikoimaan etukäteen heidän nettisivuillaan tai somessa. Lähes kaikilla liikkeillä on nykyään aika hyvätkin ig-profiilit, joilla pukumalleja on esitelty. Erityismaininta Hääpukuliike Vienolle, joiden nettisivuiltaan näkee kaikki heidän myymänsä puvut. Näin se pitäisi olla jokaisella liikkeellä. Minusta helpottaa sovitusrumbaa huomattavasti, jos tietää jo etukäteen edes osan puvuista, joita haluaa sovittaa. Myyjäkin saa siinä heti hyvän kuvan siitä, mitä ollaan hakemassa.
4. Jos et kuitenkaan itsekään vielä tiedä, mitä olet hakemassa, sinuna aloittaisin sovittelun jostain mahdollisimman isosta liikkeestä. Helsingissä aloittaisin Niinattaresta, jossa oli todella monipuolinen valikoima. Hyvän myyjän kanssa kartoitatte kyllä nopeasti sinua miellyttävän mallin, minkä jälkeen on helpompi lähteä rajaamaan kriteerejä aina vaan tarkemmin.
5. Ota makutuomari tai älä. Minä kävin sovittelemassa sekä yksin että seurassa. Toisaalta oli mukava käydä yksin rauhassa ja muodostaa mielipiteet ihan itsenäisesti, mutta toisaalta oli ihana kokemus käydä myös hyvien ystävien ja rakkaan mamman kanssa. Ehkä hääpuvun sovitus mielletään myös sillä tavalla sosiaaliseksi tapahtumaksi, että se vähän kuin kuuluu asiaan käydä siellä akkaporukalla ihastelemassa.
6. Ota kuvia, jos vain lupa myönnetään. Jos on samanlainen sarjasovittaja kuin minä, niille puvuille hieman sokaistuu, eikä muista, mikä oli mikä. Tämän lisäksi on tosi kiva fiilistellä pukuja jälkikäteen ja esitelmöidä niistä jokaiselle, joka suostuu kuuntelemaan. Sulhiksen kohdalla pidättäydyin, mutta pari kuvaa näytin hänellekin sinnikkään ruikutuksen väsyttämänä. Ei hän kuitenkaan enää seuraavana päivänä muista mitään yksityiskohtia, joten ihan yhtä ennennäkemättömältä se puku hänestä sitten hääpäivänä näyttää, oli sitten nähnyt siitä kuvan näin reilu puolivuotta etukäteen tai ei.
Tässä sovittelu-urallani olen kiinnittänyt huomiota liikkeiden pukemiskäytäntöihin. Useimmissa liikkeissä myyjä tuli koppiin kiskomaan puvut komean pyrstöni yli, mutta parissa paikassa puku annettiin verhonraosta yksin puettavaksi ja myyjä auttoi vain vetskarin kanssa. Olen jollakin tapaa häveliäs ihminen alastomuuden kanssa, mutta jotenkin tuo hääpuvun sovituksen yhteydessä tapahtuva ähertäminen tissit paljaana myyjän kanssa (siis vain minä olin tissit paljaana, ei myyjä myös) siellä pienessä sovituskopissa ei ole yhtään kiusallista. Liikkeiden työntekijät ovat usein jotenkin niin ammattimaisia ja hoitavat pukemiset valtavan näppärästi, ettei siellä tarvitse kovin kauaa kekkuloida puolialastomana.
Sovituksissa sain myös huomata hääpukujen taianomaisen vaikutuksen omakuvaan. Yleensä aina vaatekaupoilla tuskailen jotain vartaloni epäkohtaa, mutta yllätyksekseni olin aika tyytyväinen näkemääni suurimmassa osassa puvuista! Tai en nyt välttämättä tyytyväinen-TYYTYVÄINEN, mutta en ajatellut ainakaan, että herranjumala, mikä näky. Että kyllä niissä jotain hämärää on... Se on joku sellainen morsiamen mielentila, johon vajotaan aika ajoin, kun ollaan tarpeeksi vahvan hääkentän vaikutuspiirissä. Oletteko huomanneet saman? Se on kyllä ihan mukava mielentila, jonka toivoisi jokaisen morsion saavuttavan viimeistään hääpäivänään. ❤
2. Mene ajoissa, mutta älä liian ajoissa. Mielestäni liikkeeseen kannattaa mennä hieman etuajassa (sanoo ihminen, joka ei ole yleensä koskaan missään ajoissa), jolloin valikoimaa voi vähän katsella jo valmiiksi. Joissain liikkeissä tämä oli ok ja siihen kehotettiinkin. Joissain liikkeissä taas tuli itsellekin sellainen fiilis, että edellinen asiakas joutuu kiirehtimään, kun seuraava morsian siellä jo roikkuu sovituskopin verhossa. Pienissä, yhtä asiakasta kerrallaan palvelevissa, liikkeissä tuo tuntui tosiaan vähän kiusalliselta ja yritinkin kaikin mahdollisin tavoin viestiä elekielellä vielä vuorossa olevalle morsiamelle, että eeeeeeei mitään kiirettä! Välttelin myös voimakasta ekspiraatiota, ettei sitä vain tulkittaisiin turhautuneeksi huokailuksi.
3. Tutustu liikkeen valikoimaan etukäteen heidän nettisivuillaan tai somessa. Lähes kaikilla liikkeillä on nykyään aika hyvätkin ig-profiilit, joilla pukumalleja on esitelty. Erityismaininta Hääpukuliike Vienolle, joiden nettisivuiltaan näkee kaikki heidän myymänsä puvut. Näin se pitäisi olla jokaisella liikkeellä. Minusta helpottaa sovitusrumbaa huomattavasti, jos tietää jo etukäteen edes osan puvuista, joita haluaa sovittaa. Myyjäkin saa siinä heti hyvän kuvan siitä, mitä ollaan hakemassa.
4. Jos et kuitenkaan itsekään vielä tiedä, mitä olet hakemassa, sinuna aloittaisin sovittelun jostain mahdollisimman isosta liikkeestä. Helsingissä aloittaisin Niinattaresta, jossa oli todella monipuolinen valikoima. Hyvän myyjän kanssa kartoitatte kyllä nopeasti sinua miellyttävän mallin, minkä jälkeen on helpompi lähteä rajaamaan kriteerejä aina vaan tarkemmin.
5. Ota makutuomari tai älä. Minä kävin sovittelemassa sekä yksin että seurassa. Toisaalta oli mukava käydä yksin rauhassa ja muodostaa mielipiteet ihan itsenäisesti, mutta toisaalta oli ihana kokemus käydä myös hyvien ystävien ja rakkaan mamman kanssa. Ehkä hääpuvun sovitus mielletään myös sillä tavalla sosiaaliseksi tapahtumaksi, että se vähän kuin kuuluu asiaan käydä siellä akkaporukalla ihastelemassa.
6. Ota kuvia, jos vain lupa myönnetään. Jos on samanlainen sarjasovittaja kuin minä, niille puvuille hieman sokaistuu, eikä muista, mikä oli mikä. Tämän lisäksi on tosi kiva fiilistellä pukuja jälkikäteen ja esitelmöidä niistä jokaiselle, joka suostuu kuuntelemaan. Sulhiksen kohdalla pidättäydyin, mutta pari kuvaa näytin hänellekin sinnikkään ruikutuksen väsyttämänä. Ei hän kuitenkaan enää seuraavana päivänä muista mitään yksityiskohtia, joten ihan yhtä ennennäkemättömältä se puku hänestä sitten hääpäivänä näyttää, oli sitten nähnyt siitä kuvan näin reilu puolivuotta etukäteen tai ei.
 |
| (Pixabay) |
Sovituksissa sain myös huomata hääpukujen taianomaisen vaikutuksen omakuvaan. Yleensä aina vaatekaupoilla tuskailen jotain vartaloni epäkohtaa, mutta yllätyksekseni olin aika tyytyväinen näkemääni suurimmassa osassa puvuista! Tai en nyt välttämättä tyytyväinen-TYYTYVÄINEN, mutta en ajatellut ainakaan, että herranjumala, mikä näky. Että kyllä niissä jotain hämärää on... Se on joku sellainen morsiamen mielentila, johon vajotaan aika ajoin, kun ollaan tarpeeksi vahvan hääkentän vaikutuspiirissä. Oletteko huomanneet saman? Se on kyllä ihan mukava mielentila, jonka toivoisi jokaisen morsion saavuttavan viimeistään hääpäivänään. ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti