Hyvää 7-vuotispäivää meille!

Tiivistelmä: Lue otsikko. 

Terppa!

Tapasimme Sulhiksen kanssa silloin aikoinaan itsenäisyyspäivänä baarissa, jossa olin viettämässä, ties monettako päivää putkeen, pikkujouluja kavereideni kanssa. Elin tuohon maailmanaikaan aika railakasta sinkku- ja opiskelijaelämää. Ja onneksi vietinkin, että tuli lähdettyä vielä tuona iltana rimpsalle, ja törmäsin Sulhikseen. Olen kertonut tapaamisestamme tarkemmin aiemmassa postauksessa.

Tapaamisestamme "itsenäisyyspäivän juhlissa" (kuten muotoilemme myöhäisillan humalaisen  baarikohtaamisemme, jos emme halua paljastaa keskustelukumppanille todellisia luontojamme) on nyt jo seitsemän (7) vuotta. Se kuulostaa aivan kauhean pitkältä ajalta, mutta toisaalta tuntuu, että vastahan me alettiin. Toki normaaliparien mittapuulla olemme seurustelleet ehkä maksimissaan kolme vuotta, kun ennen yhteenmuuttoamme tapasimme niin harvoin. 😃

Joka tapauksessa useampi vuosi tässä on nyt hengailtu ja alamme kai olla jo kohtalaisen vakavissamme... 😏 Vuosipäivää juhlistimme sulkapallomatsilla, joka luonnollisesti johti verenmaku suussa riuhtomiseen ja mailojen paiskomiseen. Olen aika aivan helvetin kilpailuhenkinen ja kyllä se vaan aina ikävästi kolahtaa, kun häviää. En tosin tiedä, miten kuvittelen olevan olemassa vaihtoehtoisia lopputulemia, kun pyylevä ja persjalkainen keski-ikäinen naisimmeinen haastaa kaksimetrisen, urheilullinen nuorukaisen sulkapallomatsiin. Lajiin, jota ko. nuorukainen pelaa säännöllisen epäsäännöllisesti muutaman kerran kuukaudessa, siinä kun minä pelaan sitä noin nolla kertaa. Noh, sain ainakin ihan hyvän aerobisen treenin, kun taas Sulhikselle ei kerennyt tulla edes hiki. Melkein jopa voitin yhden pelin, kun Sulhis pelasi väärällä kädellä, mutta en kuitenkaan. 😄

Illalla teimme "yhdessä" (ks. yllä)  ruokaa ja korkkasimme samppanjan vuosipäivämme sekä 102-vuotiaan Suomen kunniaksi. Sitten makoilimme sohvalla ja katsoimme mm. Harry Potter ja Liekehtivä pikari. Ilta kuitenkin huipentui siihen, kun löysin jääkaapista vanhaksi menneen jogurttitölkin, josta innostuneena päätin pyöräyttää seuraavana päivänä pannarin. Teen pannukakkua jostain syystä aina vain, kun jostakin on menossa päiväys umpeen. Tai on mennyt aikaa sitten.. Kesällä käytin sokeria, jonka pussi oli niin vanha, etten sellaista ole nähnyt enää vuosiin kaupoissa. Se vaan on niin tyydyttävää saada esimerkiksi vanhaksi mennyt maitolitra vielä hyötykäyttöön! Että joo, aika kauas on totisesti tultu niistä itsaripäivän meiningeistä, joita harrastimme seurustelumme alkuaikoina.

Minun uudenvuodenlupaukseni voisi vaikka olla, että yrittäisin muistaa joskus ottaa niitä sieviä blogikuvia. En vaan koskaan muista olevani nykyään BLOGISTI!

Meillä oli mukava juhlapäivä yhdessä, mutta sitä jäimme miettimään, kun sanotaan, että parisuhteen isoimmat kriisit tulevat seitsemän vuoden välein. Olemmeko me nyt siis selättäneet sen vaikean vuoden vai alkaako se vasta nyt? Ärsyttävää, jos ongelmat ovat vasta edessä, kun meillä olisi ne häätkin tulossa ja kaikkea.....

No, saa nähdä. Palataan astioille!