Viimeisen sinkkuyön suunnitelmia

Tiivistelmä: Mihinä sitä päänsä kallistaas häitä ereltävänä ehtoona? 

Häihin kuuluu kauheasti vanhoja perinteitä ja uskomuksia, osa niistä vaivaannuttavampia kuin toiset. Yksi mukava perinne minusta on kuitenkin morsiusparin erillään viettämä yö ennen häitä. Tai no, ei tuo varmaan kauhean vanha perinne ole, kun eihän siitä ole kauaakaan, kun susiparina avoliittoilu oli ihan no-no-no Suomessakin ja morsiusparit viettivät yönsä muutenkin erillään. No, se on kuitenkin ainakin 20 vuotta vanha perinne täällä meillä ja aiomme sen ehdottomasti toteuttaa. Ei sen takia, että olisimme taikauskoisia ja pelkäisimme sitä huonoa onnea, jota mahdollisesti seuraa, kun sulhanen näkee morsmaikun jonkun täysin randomilla määritellyn aikaikkunan sisällä. Syynä on ennemminkin se, kuinka mukavaa se vain on yökyläillä parhaiden ystävien kanssa, laitella vähän kasvonaamioita, juoda lasi (tai kaksi) skumppaa ja yleisesti fiilistellä tulevaa pääpäivää. Minun tapauksessani se tosin tulee varmasti olemaan kauheassa kiireessä säntäilyä ja viimeisten tykötarpeiden metsästystä ympäri kaupunkia. Minulla on aivan käsittämättömän taito olla joka paikasta myöhässä ja hoitaa kaikki aivan viime tipassa. Juuri juhliin valmistautuminen on hyvä esimerkki siitä, miten se lopulta menee paniikissa juoksenteluksi ja Sulhikselle karjumiseksi, vaikka minulla olisi ollut koko päivä aikaa. Eikä se ainakaan ole Sulhis, joka on syypää siihen, että minulla  on vasta puolet tukastani  kiharrettuna, kun taksi kaartaa pihaan. Ajattelin sälyttää hääpäivän ja sitä edeltävän päivän aikataulutuksen jollekin kaasoistani, niin on sitten ainakin joku, jota syyttää, kun olen Siikajoen Salessa ostamassa sukkahousuja 2,5 minuuttia ennen vihkimistä.

Mutta sitä siis tulin kertomaan, että ehdottomasti haluamme Sulhiksen kanssa viettää edeltävän yön häätiimiemme kanssa erillään toisistamme. Komedioissa nämä päättyvät aina siihen, että sulhanen vetää perseet, eikä selviydy kirkkoon ajoissa, ja yhdessä leffassa morsian kaasoineen taisi tappaa miehen häitä edeltävänä iltana.... Että sitähän voi sattua mitä vaan! Sulhis on onneksi kuitenkin niin tunnollinen, että hänen kaljoittelujaan ennen tärkeää tapahtumaa minun ei tarvitse pelätä, mutta niistä minun kaasoistani pitäisi ehkä enemmän olla huolissaan. Niistä kun herra yksin tietää, mitä ne saavat päähänsä. Ehkä on paras, että menemme vaan suoraan minun lapsuudenkotiini yöksi, jotta äitini voi vähän vahtia.

Ihan potentiaalinen vaihtoehto voisi oikeasti olla minun lapsuudenkotini, joka sijaitsee muutamien kymmenien kilometrien päässä juhlapaikasta. Aiemmin olen kertonut niistä lukuisista kesähuoneista, joita äitini on tuunaillut, joten yöpaikkojen suhteen ei ainakaan tarvitsisi olla huolissaan. Rantasaunan terassilla voisi olla aika mukava hengailla ystävien kanssa (ainakin toistaiseksi) viimeisenä iltanaan neitinä. 

Jos päädymme tähän vaihtoehtoon, otan kampaajankin kotikylältäni. Vaikka maalla kampaajat ovat yleensä järkiään iäkkäämpiä Terttuja tai Marja-Terttuja, joiden näkemys rennosta hääkampauksesta voi poiketa omastani, vanhalla kotikylälläni on yksi nuori kampaaja, joka voitti kansallisen kampauskilpailunkin kerran. Ei siis yhtään huono vaihtoehto, eikä tarvitsisi käydä Oulussa hääpäivän aamuna. Tuollainen vajaan tunnin matka suuntaansa on juuri oivallinen lähtölaukaus sille kuvailemalleni kiirepaniikille... 

Toisaalta taas olisi hauska olla kaasojen ja bestmanin kanssa hotellissa yötä, koska minä rakastan hotelleja! Olimme juuri viime viikonloppuna yhden kaasoni kanssa viettämässä hänen postpartum-babyshoweriaan (ehdottomasti järkevämpi konsepti perinteisen vauvasuihkun rinnalle ja luonnollisesti kahdestaan toteutettuna) hotellissa Oulun keskustassa. Siis muutaman sadan metrin päässä kotoa. 😄 Ja se oli aivan ihanaa! Harmiksemme olimme vain jossain nuoruutta haikailevassa puuskassamme ostaneet liput JVG:n keikalle ja sipsinsyönti hotellin puhtaissa, valkoisissa lakanoissa oli pakko keskeyttää hetkeksi. 

Otin tämän kuvan n. klo 4.30, minkä jälkeen huutokuiskasin respan virkailijalle hyvät yöt. 

Eräs tuttuni työskentelee kyseisessä hotellissa ja oli varannut huoneeseen kylmän skumpan odottamaan meitä. Ajatelkaa! Olimme todella otettuja tuosta ystävällisestä eleestä. Mikään ei piristä kahta keski-ikäistä naista yhtä paljon kuin pullo kuohuvaa! ❤ Aamupalassa ei myöskään ollut moitteen sijaa. Tai no, jos on AIVAN PAKKO keksiä jotain, niin se on erikoiskahvien puuttuminen. Minähän en siis tiedä kahveista yhtään mitään, mutta kyllä  se cappuccino tuo jotenkin hieman lisää luksusta jo muutenkin ylelliseen hotelliaamupalaan. Sulhis epäili aiemmista fiilistelyistäni, että aamupala taitaa olla koko reissun kohokohta, eikä se arvaus nyt kovin pieleen mennytkään. Ihana istua rauhassa runsaaseen aamupalapöytään, kun normaalisti arjessa en kerkeä koskaan syömään yhtään mitään aamuisin. Tässä pätee myös se sama aikataulutusongelma kuin juhliin valmistautumisessa. Ihan sama, vaikka heräisin tuntia aiemmin joka aamu, aamupala jäisi silti syömättä ja ihan yhtä kiireessä juoksisin rapussa samalla kiskoen viimeisiä vaatekappaleita päälleni. 

Taas minä heittäydyin rönsyilemään, mutta Sokos Hotel Arina antoi totisesti hyvän kuvan itsestään ja se voisikin olla hyvä vaihtoehto häitä edeltävälle yölle. (Tämä ei muuten ole maksettu mainos, kun en  ole vieläkään tullut kaapista ulos tutuilleni tästä koko blogista... 😆) Kerran kaasona ollessani olenkin viettänyt siellä häitä edeltävän yön, mutta ihanista puitteista huolimatta se homma oli sitten vähän farssi. Saimme kerta kaikkiaan räjäytettyä sen huoneen ihan hirveään kuntoon illan aikana, kun teimme viime hetken valmisteluita. Aamulla yllättäen tuli kiire, emmekä kerenneet siivota huonetta ja morsiuspari tuli sinne viettämään hääyötään. 😄 Eihän hotellisiivooja voinut tietenkään meidän henkilökohtaisia tavaroita alkaa pakkailemaan, mutta sen kaiken kaaoksen keskellä heitäkin oli odottanut talon tarjoama skumppapullo. Kaveri sanoi, että oli melkein jo koominen näky se ympäriinsä nakeltujen pikkuhousujen ja meikkien keskellä töröttävä ylväs kuohuviinipullo. Tuosta tapauksesta oppineena muistan sälyttää sen aikataulutuksen jollekin muulle. Suunnittelin jo kevään projektiksi ajankäytön hallinnan opettelun lisäksi pari testivisiittiä Oulun kivoimpiin hotelleihin. Tekisin ikäänkuin taustatutkimusta, kun eihän sitä häihin liittyvissä asioissa kannata yhtään hutkia, kuulkaa! 😏😏

Söpöjä yksityiskohtia hotellin aamupalasalissa.

Kolmas vaihtoehto voisi olla hääpaikalle majoittuminen. Sulhiksen possekin voisi tulla sinne yöksi ja voitaisiin illalla nostattaa jonkinlaiset kevyet perheriidat "leikkimielisillä" team briden ja team groomin välisillä kisailuilla ja visailuilla. Katsotaan! 

Miten te olitte järjestäneet häitä edeltävän yön? Tai mitä olette siihen suunnitelleet, jos se on vielä edessä? Myös kokemukset Oulun hotelleista kiinnostaa, mikä on ehdoton ykkönen? 😊