Kaasot - töissä vai vieraana

Minulta toivottiin postausta kaasoista, heidän alistamisesta, kaasolahjoista sekä yleisesti heidän roolistaan meidän häissämme. Olen sivunnut aihetta aihemmin kertomalla siitä, kun kaasoni ja bestmanini suostuivat pitkin hampain tehtäväänsä sekä siitä, mitä aion pakottaa ne laittamaan päällensä minun juhliini. 

(Pexels)

Aloitetaan niistä kaasolahjoista. Taitavat olla aika suosittuja nykyisin ja sietävät kyllä ollakin, kun kuulee juttuja, minkälainen työleiri ystävän häät saattavat joskus kaasoille olla. Yhden ystävän häissä  saimme kaasojen kanssa morsmaikulta ihanat Urban Decayn luomiväripaletit, vaikka emme tehneet oikeastaan mitään häiden eteen. Meidän kyllä piti tehdä, mutta olimme vaan kaikki tosi paskoja kaasoina olemisessa. Sen jälkeen päätin, että jos joskus menen naimisiin, en edes yritä teettää kaasoilla mitään. Parempi antaa niiden vaan bilettää rauhassa. 

Lahjoja on kyllä aina mukava antaa, jos keksii jotain saajalleen sopivaa. En kyllä enää nykyisin kamalan helposti keksi. Kiinnostus kaikkeen materiaan on vähentynyt ja se kyllä latistaa intoa lahjojenkin valikoinnin suhteen. Ainoa järkevä ajatus on pyörinyt hotelliyön ympärillä. Haluaisin nimittäin mennä hotelliin häitä edeltäväksi yöksi, joten sinne voisin pakottaa ottaa halukkaat morsiustiimistäni mukaan ja maksaa sen lystin. Minusta hotelliyö on nimittäin aivan I H A N A lahja. Tässähän kaasot ja bestaman eivät toki pääse itse valitsemaan, kenen kanssa sen viettävät, mutta minä olen kyllä hyvää seuraa,vaikka olenkin hieman jäävi sanomaan. 

Tässä minä ja yksi kaasoistani hotelliaamiaisella hääaamuna.

Minulla on siis kolme kaasoa sekä yksi bestman. Minulla on monta kaveriporukkaa, joten tuntui luontevimmalta valita joka porukasta se paras jäsen häätiimiini. LOL. No ei, mutta minulla on paljon ihania kavereita ja ystäviäkin, mutta tämä kokoonpano on kuitenkin se kaikista läheisin valiojoukko. Ja juuri sen takia olenkin sitä mieltä (ainakin vielä tässä vaiheessa), että kaasoja ja bestamaneja ei laiteta meidän häissämme varsinaisesti töihin, vaan he ovat paikalla vieraina. Hehän ovat meidän parhaita ystäviämme, joten tottakai haluaisin, että he saisivat juhlia ja nauttia illasta. Erityisesti nyt, kun häidemme siirtymisen takia kukaan kaasoistani ei ole raskaana häiden aikaan. Mutta kerkeäähän tilanne toki vielä muuttua, osa heistä on nimittäin aika sikiävää sorttia.

Eivät he nyt kuitenkaan ihan ilmaiseksi sinne pääse viiniä lipittämään, vaan yksi kaasoista maksaa siitä kalliisti kollegoidensakin puolesta, sillä hänet on värvätty laulamaan kirkossa sekä juhlapaikalla. Toiveidensa mukaan juhlapaikan esiintyminen ajoitetaan heti pirskeiden alkupäähän, ettei hän nyt ihan kamalan tukevaan humalaan kerkeäisi päästä ennen esiintymistään. 

Toisen kaason piti meikata minut, mutta vapautin hänet tästä nakista, kun häämme siirtyivät Ouluun.  Täällä kun niitä ostomeikkaajia on saatavilla, toisin kuin kotiseudullani, missä häiden alunperin piti olla. Meidän ei todellakaan kannata ottaa kontollemme yhtään enempää tehtäviä kuin on aivan pakko. Voin nimittäin hyvin kuvitella meikkaajakaason liimaamassa minulle ripsitupsuja vielä sakastissa, kun tuli taas vähän kiire. Parempi, että aikataulumme on mahdollisimman pitkälle riippuvainen ulkopuolisista palveluntarjoajista, sillä en luota sen asian suhteen kaasoihini tai bestmaniin, ja kaikista vähiten itseeni. No ok, kolmas kaasoni on tavallaan se järjen ääni, joka ehkä saisi pidettyä homman joten kuten kasassa. Mutta hän pitää aina kaikenlaisia asioita kasassa, joten olkoon vapaalla minun hääpäivänäni ja keskittyköön kerrankin juhlimiseen. Bestmanilleni en taas edes keksisi mitään järkevää vastuualuetta. Lupasin hänelle sitä paitsi heti alkuunsa, ettei hänen tarvitse osallistua mihinkään akkojen hapatuksiin, että hänet on oikeastaan valittu häidemme kiintiöhomoksi sekä näyttämään hyvältä alttarin reunalle.

Tässä minä matkalla kirkkoon vain puoliksi meikattuna kiireen yllätettyä. (Pexels)

Varsinaisia tehtäviä ja vastuualueita en heille siis ajatellut jakaa, mutta tottakai esimerkiksi piinaan heitä jatkuvasti whatsappeilla, joissa kysyn mielipiteitä asioihin, jotka olen oikeasti jo päättänyt. Toisaalta sitä tekisin, vaikka he eivät kaasoja tai bestamaneja olisikaan. Koko ajan ajatuksena on ollut, että valmistelut hoidetaan pitkälti Sulhiksen kanssa keskenämme. Eli valitaan helposti ympäriinsä nakeltavat koristeen, ei laiteta tienvarsikylttejä, otetaan pitopalvelu kaikilla mausteilla sekä pakotetaan Sulhiksen veli seremoniamestariksi (koska kyllähän sukulaisille voi nakittaa paskamaisia juttuja).

Eikä tässä nyt pelkästään ole kyse siitä, ettemme halua vaivata ketään. Isoin syy kaasojen ja bestmanien vapautukseen töistä on varmasti se, että teen yleensä asiat itse kaikista parhaiten. Että yhtäkään mämmikouraa en halua esimerkiksi pilaamaan kutsukortteja leikkaamalla kartongit vinoon. Omissa häissään voi tosin tulla vähän kiirus, jos meinaa itse pitää kaikki langat käsissään, joten onhan tässä nyt pari kysymysmerkkiä vielä. Kuka ohjaa vieraat oikeaan paikkaan, kuka huolehtii polaroid-kameran filmin vaihtamisesta, kuka pakottaa vieraat kirjoittamaan vieraskirjaan, kuka piilottaa kossupullon halkopinoon ja niin edelleen... Voikohan Oulussa palkata mistään jotain palvelijoita? Iso osa näistä kysymysmerkeistä liittyy vahvasti juhlan kulun sujuvuuteen, mikä on pääosin seremoniamestarin heiniä, mutta ei nyt ihan kaikkea voi sysätä Sulhiksen veljenkään harteille, vaikka ne leveät ovatkin.

Tässä meidän häiden tunnelma, kun kukaan ei muistanut kehottaa vieraita siirtymään juhlapaikalle vihkimisen jälkeen. (Pexels)

Meillä kaasojen ja bestmanien rooli on siis enemmän sellaisena henkisenä tukijana. Puheita rakastavana toivoisin tietenkin molempien häätiimien pitävän jonkinlaisen puheen, mutta ymmärrän toki (pitkin hampain), etteivät kaikki koe oloaan mukavaksi sellaisen esiintymisen suhteen. Heidän pakollisena tehtävänään on nyt ainakin fiilistellä hääasioita sekä esittää loputonta kiinnostusta esimerkiksi minun hääpukusekoiluani kohtaan. Voihan joku tietenkin kokea tuollaisen henkisen läsnäolon vaatimisen raskaana ja mieluummin paimentaisi sukulaisukkoja koko illan hääpaikalla, mutta en ainakaan vielä ole saanut kritiikkiä asianosaisilta. Kehityskeskustelut ovat toki vasta tuloillaan.

Mitä sinä olet mieltä? Mitä tehtäviä sinun kaasoillesi tai bestamaneillesi kuuluu? Oletko itse joutunut työleirille ystävän häissä? Olisiko yhtään mehevää kauhujuttua aiheeseen liittyen?