Budjetti(hää)matkavinkki: Sopot ja Gdansk, Puola

Tiivistelmä: Kävimme Puolassa; rantalomailua, paikallisia oluita ja hikisiä kirkkoja.

Kotiuduimme viikko sitten ihanalta kesälomalta Puolan Sopotista ja Gdanskista. Minä olin reissussa viikon, ensin porukoiden kanssa ja loppulomasta Sulhis liittyi seuraani pitkäksi viikonlopuksi, jonka aikana kerkesi ihan hyvin nähdä paikkoja. Tämä matka tuli niin älyttömän halvaksi ja oli kuitenkin ihan kunnon loma, joten haluan jakaa hieman kokemuksiani muillekin tarjoushaukoille.

Lensimme unkarilaisella halpalentoyhtiöllä, WizzAirilla, Turusta Gdanskiin ja takaisin. Ihan kelpo kone oli ja lentomme maksoivat vain 29,90e naamaa kohti! Siis edestakaisin! Tuohon halpaan lippuun kuului tosin vain yksi pieni matkatavara, jonka kokorajoitus taisi olla 40 x 30 x 20 cm, eli reppu. Sen lisäksi ei saanut siis olla edes käsilaukkua. Minä oikeastaan ihan innostuin tästä haasteesta ja oli niin tyydyttävää saada kaikki kamat mahtumaan. Meidän loma-asunnossamme oli tosin pyykkikone, joten ei se mahduttaminen loppujen lopuksi ollut edes kovin hankalaa. Kyseessä oli lähinnä rantaloma porukoiden ja Sulhiksen kanssa, joten en mitään erityisiä kamppeita edes tarvinnut. Ja koska itse henkilökohtaisesti rakastan listoja ja vinkkejä, jaan minusta aika kelvon varustukseni:

- t-paita x 2

- siisti pitkähihainen

- toppi x 2

- shortsit x 4 (näitä pitää olla erilaisia eri tilanteisiin, koska käytän noin 95 % toukokuun ja syyskuun välisestä ajasta shortseja, satoi tai paistoi, koska on KESÄ!)

- farkut

- urkkatrikoot (Ehdoton matkustusvaate!)

- biksut

- alusvaatteita

- tennarit

- ballerinat

- pitkä, musta neuletakki (Tämä on minun luottovaatteeni. Se on kauhean kätevä, vaikka kaverit tosi vitsikkäästi kyselevätkin, olenko matkalla Tylypahkaan, kun saavun paikalle helmat hulmuten. Varmaan melkein 10 vuotta olen kesäisin viilettänyt viitoissani, joita on pitänytkin haalia useampi kappale komeroon.)

Tällä setillä selvisin oikein mainiosti. Toista toppia en edes käyttänyt, joten karsimisen varaakin olisi ollut. 😃 Varmaan päivänselvä asia, mutta katsoin pakatessa, että kaikki osat sopivat keskenään yhteen ja muutenkin mietin värikoodausta, jotta pyykinpesukin olisi mahdollisimman tehokasta, eikä tarvitsisi pyörittää yhtä riepua kerrallaan.

WizzAirista ei ole juuri moitittavaa, mutta muistakaa TULOSTAA Turun kentälle boarding pass. Jos sitä ei ole, sen tulostus maksaa kentällä 30 e, sovelluksen sähköinen boarding pass ei siis myöskään käy siellä. Aivan käsittämätöntä tällainen kivikautinen sekoilu herran vuonna 2019, mutta näin se on. Käsittääkseni check-in pitää myös tehdä itse etukäteen tai se on vähintäänkin maksullista, jos ei jopa mahdotonta. Sähköinen check-in aukesi kaksi päivää ennen lähtöä ja sulkeutui kolme tuntia ennen lähtöä. Kannattaa ladata lentoyhtiön oma sovellus, jonka kautta check-in oli todella kätesy tehdä ja tallentaa myös se boarding pass tulostusta varten. Gdanskin päässä elettiin onneksi tätä päivää ja mobiiliversio boarding passista kelpasi.

Juuri kerkesin kehua omia minimalistisia pakkaustaitojani, mutta Gdanskissa on hyviä kauppakeskuksia, joissa vähän innostuimme mamman kanssa, joten myöhemmin paikalle saapuva Sulhis pakotettiin lisäämään carry on -laukku lippuunsa. Sekään ei tosin maksanut kuin 12 e/suunta check-in:n yhteydessä. Paljon kalliimpi olisi ollut lippuja ostaessa. Samalla hän sai myös priority-edut kentälle. Eli pääsi Turun kentällä eksklusiiviseen, noin kahden neliömetrin kokoiseen priority-loungeen, joka oli muusta odotusaulasta rajattu pahviseinin.... 😂 Pääsi hän toki molemmissa päissä ensimmäisten joukossa koneeseen, joka on kyllä kaksimetriselle ukonroikaleelle kuulemma ihan hyvä, niin kerkeää rauhassa asetella pienen ihmisen pituisia jalkojansa sinne sillipurkkiin. Gdanskin kenttä oli uusi ja siisti. Pieni toki sekin, muttei nyt missään nimessä samaa kaliiberia kuin Turun tai Oulun kenttä. Tax free -myymäläkin oli ihan kohtalaisen kokoinen. Ruokapaikkoja olisi myös ollut, mutta me emme kerenneet syömään.

Ostoskeskukset

Gdanskissa tosiaan oli ihan kivat ostosmahdollisuudet, monta isoa ostoskeskusta. Gdansk Glowny -aseman lähellä oli pienin ja ehkä surkein City Forum, siellä ei ollut juuri mitään paitsi ihana kosmetiikka- ja kemikaalikauppa Natura. Suomesta puuttuu kokonaan tuon tyyppiset kaupat, jotka ovat täynnä vain meikkejä, hiusjuttuja ja kaikkea hygieniakampetta. Ja siis sellaista tavallisen hintaista, ei selektiivistä tai luksusmerkkejä, niitä voi sitten ostaa tax freesta. Minusta on niin ihanaa penkoa tuollaisia kauppoja, joissa minulle myös tuntemattomien, paikallisten kosmetiikkamerkkien tuotteita. Naturan myymälöitä oli kyllä useampia, mutta tämä kyseinen oli ainakin iso ja hyvä.

Muutaman sadan metrin päässä oli toinen kauppakeskus, Madison. Siellä kävimme aika nopsaa pyörähtämässä. Alimmassa kerroksessa oli ihana ja kunnollisen kokoinen ruokakauppa. Toinen lempparini ulkomailla on paikallinen perusmarketti. Voisin tuntikausia tutkia sikäläisiä  päivittäistuotteita! Harvoin vaan matkakumppanini suostuvat vetelehtimään tavallisissa ruokakaupoissa kuulemma "kohtuuttoman kauan", mutta nautin niistä aina niin paljon kuin kerkeän. En jaksa yhtään niitä pieniä kioskimaisia ruokakauppoja, joita useissa maissa tuntuu olevan joka nurkalla.

Ehdottomasti paras ja isoin ostoskeskus oli Galeria Baltycka Gdansk Wrzeszcz -aseman lähellä. Siellä oli varmasti kaikki kaupat, joita Gdanskilla oli tarjota, myös Sephora! Sielläkin kulutin ainakin tunnin (Sulhis aika tympääntyneenä istui meikkaustuolissa selaten puhelintaan).

Gdansk Wrzeszcz -aseman lähellä oli myös Manhattan, jonne menimme pelkästään kehutun Worldbox-tennarikaupan takia. Pettymys! En suhtaudu moniin asioihin intohimoisesti, mutta tennareita kyllä rakastan. Erityisesti Niken sellaisia, joita minulla on aika monta paria liikaa. Sulhis antaa välillä enteitä samanlaisesta holtittomasta lenkkarikäyttäytymisestä, mutta olen antanut hänelle vaivihkaa psykoterapiaa, jolla olen pyrkinyt kitkemään tuota ei-toivottua käytöstä. Siitä ei vaan tulisi mitään, jos Sulhis ostaisi niitä puolimetrisiä tennareitaan samaan tahtiin kuin minä... Mutta se tennarikauppa oli kyllä aika plääh. Innostun ehkä enemmän outlet-tyyppisistä lenkkarikaupoista, joissa on hyviä tarjouksia ja iso valikoima. Samassa kerroksessa oli kuitenkin myös CCC-kenkäkauppa, jossa oli todella laaja valikoima ihan kaikenlaisia kenkiä. Vähän Click Shoes'n tyylinen, mutta jotenkin laadukkaamman tuntuinen.

Julkinen liikenne

Julkinen liikenne oli todella toimivaa ja helppoa. Käytimme tosin pelkästään junaa, mutta vain sen takia, että se oli niin valtavan kätevää! Lentokentältä pääsee suoraan juna-asemalle. Passin tarkastuksen jälkeen lähdetään heti vasemmalle ja noustaan rullaportaita pitkin laiturille. Lattiassa taisi olla ohjeistustakin.

Lipun voi ostaa asemien automaateista käteisellä tai kortilla. En aivan päässyt selvyyteen, että toimivatko liput samalla tavoin kuin Suomessa, että lippu on voimassa esim. 90 min oston jälkeen ja sillä saa reissata sydämensä kyllyydestä. Automaatti nimittäin sanoi lipun ostettua, että lippu käy seuraavaan junaan. Teimmekin niin, että laitoimme automaattiin päätepysäkkimme, jolloin se luki lipussa ja päättelimme, että tällöin voimme huoletta mennä samalla lipulla, vaikka pitäisi vaihtaa junaa. Lentokentän ja Sopotin välillä ei tainnut mennä suoria yhteyksiä, tai ainakaan sellaisia ei sattunut meidän kohdallemme. Netistä pystyi todella kätevästi katsomaan aikatauluja ja hakemaan reittejä. Vaihdot, laiturit (peron) ja raiteet (tor) esitetään reittiohjeissa hirveän selvästi. Junalippu tosiaan maksoi vain reilu 3 zlotya eli alle euron, ja mielestäni aikataulut pitivät hyvin kutinsa sekä muutenkin liikenne oli sujuvaa. Jos lippua ei saanut  aseman automaatista, sen pystyi ostamaan myös junan ensimmäisestä vaunusta. Junan lähtiessä liikkeelle sieltä avautui pieni luukku, josta usein vilkuili tympääntyneen oloinen, mutta topakka puolalainen nainen, joka ei luonnollisesti puhu sanaakaan englantia, mutta kyllä se osto aina jotenkin onnistui. Puolankieliset sanat ilman turhia vokaaleja ovat ainakin minulle aivan mahdottomia ääntää, joten jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa vaikka näyttää puhelimelta, minne on menossa. Esimerkiksi se Gdansk Wrzeszcz....... Sanoin lipunmyyjälle "wrrrzrrs something", onneksi ymmärsi. 

Päärautatieasema

Gdańsk Główny - Päärautatieasema Gdanskin keskustassa

Gdańsk Wrzeszcz - Yleinen vaihtoasema muutama pysäkki Gdanskista Sopotiin päin

Gdańsk Port Lotniczy - Lentokentän asema

Sopot - Sopotin pääasema keskustassa 

Sopot Wyścigi - Pieni asema Sopotin Gdanskin puoleisella reunalla 

Yleistä lomakäppäilyä

Gdanskin ydinkeskusta oli ihana. Se on siis aivan lähellä päärautatieasemaa, suunnista kohti Główne Miastoa. Kauppahallin (Hala Targowa) läheisyydessä oli katukaupalla kojuja, joissa myytiin esim. meripihkakoruja, villajuttuja, nahkatuotteita, puisia leluja ja muuta turistikrääsää. Oli myös yksi ihana joulukoristekoju! Hirveästi oli myös ravintoloita, joissa oluen litkiminen oli aivan naurettavan halpaa. Menimme Sulhiksen kanssa pitämään hääpaltsua yhtenä iltana erään ravintolan patiolle ja joimme yhteensä kuusi paikallista 0,5 l tuoppia ja loppulasku oli vain noin 12 e! Suosittelen maistamaan Książęcen venhäolutta, jos päädyt kaljalle Puolaan.

Sulhis kaljalla

Meidän majapaikkamme oli Airbnb-kämppä Sopotissa, pikkukaupungissa aivan Gdanskin kyljessä, jonne matkasi junalla noin 15 minuutissa. Sopot oli tosi söpö rantakaupunki ja enemmän biitsikohde. Siellä oli kilometrikaupalla hiekkarantaa, joka oli aivan täynnä ihmisiä joka päivä. Toki Itämeren vesi on vähän kökköä ja ruskeaa ja epämääräistä, että mitään valkoisia hiekkarantoja turkoosilla vedellä ei ole luvassa, mutta mielestäni ihan pätevät rannat vain reilun tunnin lennon päässä Suomesta.

Private beach

Sopotissa on myös Euroopan pisin puulaituri, Molo. Luulin, että tulisin repimään tuosta huumoria enemmänkin, mutta porukat kävivät siellä ja kertoivat, että se on vain pitkä puinen laituri, joten en edes jaksanut sitten vääntäytyä paikan päälle. Muutaman euron olisi maksanut se isolla Mololla huvittelu. (No tulihan se sieltä! 😁 ) Sopotin keskusta oli oikeastaan Monte Cassino -kadun varsi. Siellä oli todella paljon ravintoloita ja joitakin kauppoja. Sopotin yhdeksi suosituksi nähtävyydeksi mainitaan Crooked House (Krzywy Domek) Monte Cassinolla. Se oli sellainen erikoisen arkkitehtuurin tuotos, jossa taisi toimia joku ketjukahvila. Se oli siis nähty 30 sekunnissa. En jaksanut edes kuvaa siitä ottaa, mutta katso se täältä, jolloin säästät sen 30 sekuntia käydessäsi Sopotissa.

Tunnin bussimatkan päässä olisi ollut Stutthofin keskitysleiri, joka on nykyisin museo. Se jäi näkemättä ja vähän harmittaa. Gdansk-Sopot-akselilla on kuitenkin hirveän monta kirkkoa ja ne kyllä nuohottiin porukoiden kanssa huolellisesti... Gdanskissa on myös toisen maailmansodan museo, suosittelen!

Sopotissa olisi ollut paljon kauniita puistoja ja hienoja rakennuksia, mutta olimme iltaisin niin poikki, ettemme juurikaan jaksaneet lähteä ihan vain katselemalla katselemaan mestoja. Muuten täydellinen kämppämme oli ehkä himpun verran liian kaukana. Ensi kerralla ottaisin asunnon aivan Sopotin ytimestä. Mutta muuten voin kyllä suositella meidän asuntoamme. Se oli juuri lattiasta kattoon rempattu tilava kaksio muuten aivan pommista talosta. Ympäristö vaikutti olevan aika siistiä aluetta, tosin meidän sisäpiha oli kuin Chernobylista. 😃 Asunto oli myös 5. kerroksessa hissittömässä talossa, mutta portaissa ravaaminen tekee ihan hyvää minun lomailutyylilläni.... Kämpältä oli 10 min kävelymatka junalle ja keskustaan, 5 min kävelymatka rannalle ja ruokakauppa (eli ärsyttävä Alepan kokoinen kioski, jollaisia meillä Oulussa ei edes ole) nurkan takana. 

Jokaperjantaiset torihulinat Sopot Wyscigi -aseman kupeessa

Kämpän lähellä oli hyvä lounaspaikka, Bar Bursztyn. Siis ihan oikeasti sellainen lounasruokala, ei mikään kiva ravintola. Sellainen, josta ostettiin linjastolta ruoka. Mutta siis, jos ei nyt jokaista ateriaa halua syödä viinin kera kunnollisessa ravintolassa, tuo oli tosi hyvä nopsaan lounaaseen päivällä. Söin itse pinaattilohta perunoilla ja salaatilla, maksoi varmaan 4 e ja oli oikeasti maukasta, tavallista ruokaa jättimäinen annos. Joka ilta kävimme kyllä ulkona syömässä, mutta ei sattunut kohdalle oikeastaan yhtään todella huippua ravintolaa, jota jaksaisin edes suositella. Ihan perushyvää ruokaa saimme kyllä joka kerta. Tai no paras oli ehkä Sopotin McDonald's, jonne minäkin vihdoin pääsin, kun porukat lähtivät kotiin ja Sulhis tuli mestoille. 😂

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että Gdansk ja Sopot ovat aika kivoja budjettimatkailukohteita ihan vaikka häämatkaksikin. Tosi kaunista arkkitehtuuria, puistoja, paljon ravintoloita ja se pitkä hiekkaranta. Gdanskin keskustasta löytyy myös kaupunkilomafiilistä. Se on sopivan pieni, mutta kuitenkin tarpeeksi iso luomaan sellaista kansainvälistä tunnelmaa. Itse olen ehdottomasti enemmän rantalomailija ja rakastan sitä, kun ei tarvitse pukea oikeita vaatteita koko lomalla muualle  kuin ehkä pitkin hampain ravintolaan. Nykyään kuitenkin haluan tehdä lomillani muutakin kuin maata pelkästään arskanotossa, joten tämä oli oikein mainio kohde minulle. Eikä Puolan matkan tarvitse missään nimessä olla budjettimatka, jos ei halua köyhäillä! Etsiessäni meille majapaikkaa törmäsin Sopotin rantahotelleihin, joissa viikon hinnaksi kolmelle aikuiselle olisi tullut vajaa 2000 e, että saa sinne rahaakin syydettyä, jos niin toivoo. Kaikille jotain!

Gdansk, Glowne Miasto