keskiviikko 28. elokuuta 2019

Mekkokriisi ja 1,5-kertainen hääkeho

Tiivistelmä: HELP ME!

Häihin on reilu 10 kuukautta ja joka toinen tuttu kysyy, onko mekko jo hankittu. NO EI! Ymmärrän, että tilausmekon saapumisessa saattaa kestää jopa kahdeksankin kuukautta ja siihen päälle pitäisi vielä jättää aikaa mahdollisia korjauksia varten. Vähitellen pitäisi siis alkaa vääntäytymään kohti morsiusliikkeitä, mutta ei jotenkin yhtään tämän hetkisen vantteran varteni kanssa innosta. Koko kesä meni juhliessa, enkä edes oikeastaan enää muista, missä se mun salikaan on, joten tilanne on aika paha.

Toiveissa olisi tietenkin tiivistyä häihin mennessä, kuten varmaan suurimmalla osalla morsmaikuista, mutta toisaalta tiedän tasan tarkkaan oman saamattomuuteni... Havahduin varmaan viisi vuotta sitten, että en ole enää hoikka. Enkä ole ollut hoikka enää sen havahtumisen jälkeenkään, vaikka olen lukuisia kertoja sitä suunnitellut. Mun kameran rulla on oikeastaan kuvasarja minusta lihomassa, kun olen ottanut lukuisia "before"-kuvia, mutta en sitten ole muistanut laihduttaa. 😂 

(Unsplash)

Kihlauksen jälkeen arvoimme, rykäisemmekö häät jo tälle kesää, "vaikka tulee kyllä vähän kiire laihtua". Kaasoni sanoi silloin viisaasti, että häät kannattaa pitää mahdollisimman pian, koska emme tule tästä enää koskaan laihtumaan, mutta lihomaan ehdottomasti. Että mieluummin tänä kesänä, kun painoa kerkeää tulla ehkä vain 5 kg lisää, kun ensi kesänä sitä saattaa jo olla 15 lisäkiloa. Aivan helvetin totta, mutta päätimme kuitenkin ottaa riskin. 😃 Viittaan tässä "meillä" itseeni ja tähän kyseiseen kaasooni, Sulhis on ihan normaalivartaloinen ja muutenkin muodollisesti pätevä.

Minä nautin kyllä liikunnasta, eikä se suinkaan ole minulle mitään pakkopullaa, jos on vain aikaa käydä siellä jumpalla. Kuten kaikki tiedämme, se liikunta (siis varsinkaan sellainen tavoitteeton hupiliikunta, jota itse harrastan) ei vaan riitä, jos ruokailutottumukset ovat  aivan perseestä revittyjä. Ja kaiken lisäksi inhoan koko ruuanlaittoa. Olen raivoisan kateellinen kokkaamisesta pitäville ihmisille, kun helppohan niiden on pysyä hoikkina, kun mielellään vaan kokkailevat niitä järkeviä ruokia päivät pääksytysten! Jotenkin koen ruuanlaiton äärimmäisen vaivalloisena ja se on ehdottomasti minun inhokkikotityöni, eikä meillä juuri koskaan olekaan mitään oikeaa ruokaa kotona. Molemmat syövät lounaan koulussa tai töissä, mutta se päivällinen on usein jotain epämääräistä särpimistä. Sulhiskaan ei nyt mikään kaksinen kokki ole, mutta huomattavasti pitkäpinnaisempi keittiössä kuin minä. Hän tosin tekee todella usein lasagnea, jossa ei ole juuri yhtään lasagnelevyjä, vaan oikeastaan pelkkää jauhelihaa sekä oliiveja ja fetaa "väriksi". Mielestäni minä teen kyllä maukkaampaa ruokaa kuin hän, mutta koko homman aloittaminen on aivan kauhean henkisen taistelun takana. Kauppareissusta nyt puhumattakaan!

Me molemmat kyllä tiedämme, miten pitäisi syödä, mutta ääh... Olen vielä niin kauhean pihikin, että jos pakotan itseni keittiöön, teen sitten kerralla ison satsin jotain edullista ruokaa, kuten keittoja. Niiden ravintosisällöt eivät sitten ole kaikista parhaimpia, kun olen jatkanut niitä jollain sahanpuruilla ja lihaliemellä. 😏 Mutta ei tämä kroppakriisi suinkaan nyt ruuan vähyydestä tai ravinneköyhyydestä ole syntynyt, kyllä aika isossa roolissa ovat viininhuuruiset illanistujaiset, darramätöt ja yleensäkin epäsäännöllisyys elämässä ja ruokailuissa. En kestä, kun ihmiset sanovat, että "Laihduin 17 kg, kun jätin leivän pois/kun jätin jokailtaisen sixpackin juomatta/kun en syö enää joka kahvikupin kanssa  pullaa/kun lopetin perunan syönnin!!" Jooh, olisipa itselläkin joku tuollainen yksi täsmäteko, jonka voisi karsia, mutta ei. Minä laihdun 17 kg, jos muutan elämäntyylini täysin, rakennan itselleni uuden persoonallisuuden ja mahdollisesti vaihdan myös miestä............

(Unsplash)

Minusta ei ole tullut pelkästään paksukainen, vaan lisäksi olen näköjään aika hyvä itsesäälissä rypijä... Ihan itse nämä kilot on hankittu syömällä ja juomalla, tiedetään. Enkä minä edes sairaalloisen ylipainoinen ole, mutta sellainen juureva ja persevä, tanakka pötikkä, jonka tilanne olisi kuitenkin vielä pelastettavissa tai ainakin hieman parannettavissa. Antakaa nyt kaikki vinkkinne, vetäkää motivaatiopuheenvuoronne tai edes haukkukaa vähän, että saisin kunnon raivon päälle tämän asian suhteen. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ihan terveyden säilyttämisenkin takia, joskin ne häiden aiheuttamat ulkonäköpaineet taitavat olla minulle huomattavasti isompi kannustin tällä hetkellä. (Tai en tiedä, voiko sitä kannustimeksi sanoa, jos asialle ei oikeasti kuitenkaan tee mitään. 😆 Mutta ainakin isompi stressinaiheuttaja!) Hävettää olla näin pinnallinen, mutta aion sanoa kaikille muille paitsi teille, että 2. tyypin diabetes minua pelottaa, eikä suinkaan hääkuvissa näkyvät kainalomakkarat. 

Palaan nyt vielä tämän kilometriruikutuksen päätteeksi siihen alkuperäiseen aiheeseen eli mekkokriisiin... En oikein tiedä, mitä sen asian kanssa tekisin. Että menenkö nyt sovittelemaan ja sanon myyjälle tiivistymishaaveistani, joille myyjä pyörittelee silmiään, että "joopa joo, not gonna happen, senkin saamaton vätys". Vai tilaanko mekon pessimistinä realistina nykyisessä koossani, MUTTA jotakin käsittämätöntä tapahtuukin ja laihdun hieman, milloin puvusta tulee lopulta tuplahintainen korjausompeluineen. 

Mitä sinä tekisit, jos olisit kaltaiseni itseensä tyytymätön, laiska vetelys? ❤





2 kommenttia:

  1. Olipa hauska päätyä sun blogin pariin, tosi hauskalla tyylillä kirjoitettuja tekstejä! :) Oon myös ensi kesän tuleva morsian ja painin ihan saman asian kanssa, mekko pitäisi löytää ja samalla päästä eroon about kymmenenstä liikakilosta. Oon jo 17kg saanut pudotettua, mutta ne ovat tippuneet pikkuhiljaa viimeisen 4 vuoden aikana, eikä mulla ole nyt aikaa odotella :D Häät ovat elokuussa -20 ja mekon lisäksi moni muukin asia on vielä täysin suunnitteluasteella. Pappi, hääpaikka, pitopalvelu ja valokuvaaja ovat varattuina, muuten ei olla saatu aikaiseksi mitään konkreettista. Millainen menu, entäs vieraslista, istumapaikat, ohjelma...kaikki on päättämättä. Pitäis varmaan ryhdistaytyä! Valokuvaajaksi löydettiin sellainen kuin Heta Photography (hinnat olivat mielestäni ihan ok moneen muuhun verrattuna, esim. 12h kuvaus muistaakseni 1000e), en tiiä tekeekö keikkaa muuallakin Suomessa. Tsempppiä häävalmisteluihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiitos kivasta kommentistasi. Sullahan on upea urakka jo takana painonpudotuksen suhteen! Nyt vaan höyryä lisää joku 400%, niin pääset tavoitteeseesi. 😅 Mutta kyllä ne vieraat meidät armahtaa hääpäivänämme, vaikka muutama liikakilo oiskin.. 😉

      Teidän kuvaaja on superedullinen! Harmi, että näkyy kuvaavan vain Seinäjoen seudulla. Meillä etsintä jatkuu... Tsemppiä ja iloa teille suunnitteluun. Ja tervetuloa toistenkin!

      Poista

Oletko jo lukenut?

Päähenkilöiden esittely

Minusta on luontevaa kertoa tähän alkuun hieman meistä tyypeistä tämän blogin takana. Itseäni ainakin kiinnostaa aina blogeja lukiessani,...