sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Tarvitseeko keski-ikäinen saattajaa matkallaan miehelään

Terppa!

Tuo Mikkos-Ina -postaus poiki hyvää keskustelua hääperinteistä sekä hääkulttuurin vanhanaikaisista rakenteista erääseen Facebookin hääryhmään. Osalle naimisiin menijöistä esimerkiksi alunperin patriarkaaliset perinteet ovat ehdoton no-no, kun osa taas on sitä mieltä, että ne yksinkertaisesti kuuluvat suomalaisiin häihin ollen nykyisin enemmänkin sellaista leikkimielistä hupsuttelua ilman, että historiallista taustaa edes muisteltaisiin. 

Häätapoihin perehtynyt mediatutkimuksen professori, Susanna Paasonen, Turun yliopistosta kertoi YLE:n artikkelissa, etteivät häät ole ole perinteisesti mikään romanttisen rakkauden tai kahden ihmisen juhla, vaan sukuun ja omaisuuteen liittyvä siirtymäriitti. Häissä morsian on vaihtanut sukua ja niihin on liittynyt kaikenlaisia taloudellisia järjestelyitä. Tausta on tämä, mutta väitän valtaosan  esimerkiksi suomalaisista mieltävän häät nykyisin kahden aikuisen väliseksi rakkauden juhlaksi ja se määritelmä sopii myös minulle. Avaan nyt kuitenkin hieman omia ajatuksiani liittyen hääperinteisiin, mutta mitään kauhean pohdiskelevaa syväanalisointia [sic] ei ole luvassa, sillä haluan pitää tämän blogin kevyenä höttönä ja säästää kaikki rasittavimmat paasaukseni vain lähimmäisilleni. ❤ 


1. Morsiamen "luovutus"
Ärsyttää tuo sanavalinta, luovutus, anna minun kaikki kestää. Alunperin tapa on siis saanut alkunsa siitä, kun isä luovutti tyttärensä miehelään. Nykyisin taitaa kyse olla enemmän siitä, että tyttären saattaminen isänsä toimesta mielletään vaan kauniiksi tavaksi. Tai en minä ainakaan ole kavereitani katsonut heidän astellessaan isänsä käsipuolessa kohti alttaria, että "voi voi, siinä taas yksi emakko vaihtaa omistajaansa"....... Mutta en silti tiedä, haluanko sitä omiin häihini. Kahdestaan Sulhiksen kanssa alttarille laahustaminen tuntuu jotenkin mukavan modernilta. Minun isälleni taitaa myös olla ihan ok, vaikka ei "saisi" keski-ikäistä tytärtään sinne miehelään taluttaakaan.

2. Tölkit ja kengät auton perässä
Turhaa minusta. En henkilökohtaisesti jaksa yhtään nähdä vaivaa sellaisten asioiden, joilla ei ole mitään varsinaista funktiota, eteen. Sillä metelöinnillä on alunperin ollut tarkoitus häätää pahoja henkiä, mutta äh, tulkoon, jos on tullakseen.

En muuten voi sietää hääautoissa tekstiä "Vasta vihityt, kauan naineet". 😔

3. Hääparin eristäminen muusta juhlaväestä omaan pöytäänsä
Tässä taustalla ei ilmeisesti ole sen syvällisempää tarkoitusta. Tarkoituksena on kai vaan, että kaikki näkevät hääparin hyvin ja heitä on helppo mennä tervehtimään. Me haluaisimme ehdottomasti yhteisen pöydän vaikka kaasojen ja besujen sekä heidän puolisoidensa kanssa, jos sellaisen pöydän sijoittaminen onnistuu järkevästi juhlapaikalla. Toisaalta taas esimerkiksi minun kaasoni ja bestmanini ovat kaikki eri kaveriporukoista, joten se ei olisi heille se mieluisin pöytä. 

Emme myöskään aio olla vieraina omissa häissämme, joten olemme äänessä varmasti enemmän kuin moni toivoisi. 

Äänestys käynnissä täällä


4. Polkaisu hääkakkua leikatessa
Tällä leikkimielisesti määritetään, kumpi määrää talossa. Ajattelimme ensin, että turhaa, ei jaksa, mutta toisaalta en halua missään nimessä tulla yhdistetyksi niihin, jotka jättävät tämän ohjlemanumeron välistä alleviivatakseen, että "kyllä meillä on aivan tasa-arvoinen parisuhde!!!!!!!!!". Kuka helvetti nyt oikeasti ajattelisi, että hääpari  siinä kakunleikkauksen ohessa jollain varvashipalla päättää tulevan avioliittonsa sisäisen dynamiikan?! (Ja sitä paitsi, harvoin siitä tarvitsee kisailla, kyllä se meillä ainakin on ollut alusta asti päivänselvää, kuka sen kaapin paikan määrää. 😏) Mun ykkösinhokki ihmisryhmistä onkin TOSIKOT! Toisena on etuajassa juhliin tulijat. Tiedoksi vaan häävieraille. 

5. Morsiamen ryöstö
Tämän tausta on minulle hieman epäselvä. Siis onko ollut tarkoitus, että mies todistaa miehuutensa voittamalla morsiamen takaisin vai polveutuuko tämä jotenkin siitä tavasta, että mies kirjaimellisesti ryöstää itselleen morsiamen. Siis jonkun random naisen itselleen vaimoksi. Jos luotamme Wikipediaan (ja miksi emme luottaisi), tämä on ihan oikea asia: 
Bride kidnapping, also known as bridenapping, marriage by abduction or marriage by capture, is a practice in which a man abducts the woman he wishes to marry. Bride kidnapping has been practiced around the world and throughout history. It continues to occur in countries in Central Asia, the Caucasus region, and parts of Africa, and among peoples as diverse as the Hmong in Southeast Asia, the Tzeltal in Mexico, and the Romani in Europe.
 ...
In most nations, bride kidnapping is considered a sex crime rather than a valid form of marriage. (Aijjaa???)
Naisten voimaantumisen jälkeen tästä ohjelmanumerosta on toki kehitetty versio, jossa sulhanen ryöstetään, mutta ihan yhtä vaivaannuttavaa sekin on. Meidän häihin ei tätä tule, sillä ketään ei ihan oikeasti kiinnosta kuunnella kummankaan meidän tekemää räppiä tai runoa, jolla puolisoa kalastellaan takaisin. Enkä minä halua tuhlata hääpäivästä aikaa tuollaiseen muka hauskaan hupailuun. Ja tämä ei ole sitä parjattua tosikkomaisuutta, vaan hyvän huumorin suosimista. 

6. Morsiamen isän puhe
Eräs kanssamorsian nosti esiin sen seikan, että hääpuheet ovat perinteisesti aika miesvetoisia. Isän ja bestmanin puhe on ihan vakiintunut juttu. Itse en tätä edes ollut ajatellut, sillä minä olen tottunut juhlissa siihen, että se puhuu, joka osaa tai ainakin haluaa. Meille on ihan päivänselvää, että häissämme saavat puhua äidit ja kaasot ihan siinä missä miehetkin. Tuntuu ihan naurettavalta edes ajatella, että miesten puheita jotenkin pidettäisiin etusijalla. Kyllä meidän häissä toki myös morsiamen isä puhuu, mutta äiti se vasta puhuukin, tai vetää jonkun performanssin. 

7. Sukkanauhan heitto
Morsiuskimpun ja sukkanauhan heittäminen 1500-luvulla Euroopassa uskottiin, että hääpuvun palan saaminen tuottaa onnea. Vieraat kirjaimellisesti repivät paloja morsiamen puvusta juhlan aikana. Tästä johtuen morsiamet alkoivat itse heittää häävieraille onnea tuottavaksi uskottuja palasia asustaan, joista yhtenä oli sukkanauha. Myöhemmin 1500-luvulla tavaksi tuli, että sulhanen poistaa sukkanauhan morsiamen päältä ja heittää sen miesvieraille, sillä juopuneet miesvieraat saattoivat malttamattomina yrittää itse ryöstää sukkanauhan morsiamen päältä. Tämän muutoksen myötä morsian alkoi heittämään morsiuskimppunsa naimaikäisille naisvieraille. (Lähde)
Juopuneiden miesvieraiden suorittama malttamaton kopelointi sukkanauhan toivossa kuulostaa tavallisilta kotibileiltä 2000-luvun alun Ruukissa, mutta ei siitä sen enempää. En kyllä osaa sanoa, missä vaiheessa ja MIKSI tuo hääperinne on mennyt siihen, että se sukkanauha pitää riisua suoraan  morsiamen päältä ja vielä hampailla. En minä nyt kauhean estynyt ole, mutta tuo ohjelmanumero on jotenkin vähän jännä. Mutta kaipa se Sulhis saa penkoa sen hautuneen narun sieltä hikisen reiteni ympäriltä, kun emme ole törmänneet vielä parempaankaan vaihtoehtoon. Ja jos minä heitän kimpun, toki Sulhiksenkin pitää tehdä oma vastineensa. Tuo sukkanauhan heitto on vaan usein kiusallista seurattavaa, jos sinkkumiehet eivät yhtään lähde leikkiin mukaan. Kaikki seisovat innottomina kädet taskuissaan ja sukkanauha saa aivan rauhassa pudota maahan kaikkien eteen. Sitten joku pitkin hampain noukkii sen siitä, että päästään nyt tästäkin. 😄

EDIT//7.1.2021//
Tässä vuoden aikana mieli on muuttunut kimpunheiton suhteen. En halua heittää sitä. Meidän vieraissa ei kauhean montaa sinkkua edes ole, joten tuntuu tyhmältä molemmat heitot, että ne kaksi naimatonta pakotetaan kilpailemaan, että kumpi nyt seuraavana pääsisi siitä "naimattomuuden kamalasta ikeestä". 😁  Toimii ehkä paremmin hauskana ohjelmanumerona nuorempien häissä, joissa on enemmän sinkkuja. 

8. Morsiamen pukeutumiseen liittyvät perinteet
Alunperin valkoinen puku on symboloinut puhtautta ja ollut merkkinä neitsyydestä. No, se juna meni jo. Mutta niin se on tainnut mennä valtaosalla länsimaisista morsioista, ja tuo merkitys on jo menneen talven lumia. Hunnun taas oli tarkoitus taas suojata niiltä pahoilta hengiltä. Niitä pahoja henkiä on ennen ollut ihan helvetisti enemmän kuin nykyisin, kun joka toinen hääperinne liittyi niiltä suojautumiseen. Jos minulle tulee huntu, niin ainoastaan sen takia, että se näyttää kuvissa upealta. Ja jos se nyt samalla pari pirulaista blokkaa, niin ei kai siitä tietenkään haittaakaan ole!


Kerropa oma hääperinneinhokkisi. Onko joku, joka ehdottomasti tulee (tuli) tai ei tule (tullut) teidän häihin?

7 kommenttia:

  1. Luettelit hienosti samat inhokit mitä itsellänikin :D Sulhanen sano että jos mut ryöstetään niin saan kuulemma mennä, samaa sanoin minäki. Ei oikein innostuta... Mut yksi vähän niskakarvoja pystyyn nostattava hääperinneleikki on se hemmetin kenkäleikki. Ei. Ei. Ei. Mikään ei ole niin vaivaannuttavaa kun porukka yrittää keksiä hassun hauskoja kysymyksiä että kumpi pesee vessan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis minä tykkään kenkäleikistä!!! Tosi monet kaverit saa siitä inhonväristyksiä, mutta musta on just hauskaa kattoa sitä häissä! Minä myös rakastan lukea kaikkia ystävänkirjatyylisiä haasteita ja listauksia, joten voi olla, että olen vain keskimääräistä uteliaampi.... Ps. Upea nimimerkki sulla, nauratti jotenkin. :D

      Poista
  2. "Niitä pahoja henkiä on ennen ollut ihan helvetisti enemmän kuin nykyisin, kun joka toinen hääperinne liittyi niiltä suojautumiseen." Repesin :D Kiitos taas! :)

    VastaaPoista
  3. "Niitä pahoja henkiä on ennen ollut ihan helvetisti enemmän kuin nykyisin, kun joka toinen hääperinne liittyi niiltä suojautumiseen." Repesin :D Kiitos taas! :)

    VastaaPoista
  4. Mikä moderni tapa se muka on, että sulhiksen kanssa yhdessä laahustetaan alttarille, muinainen tapa se on, niin tehtiin silloin, kun me isin kanssa yhdessä lompsimme kiireesti alttarille, niin ettei urkuri juuri alkusointuja pidemmälle ehtinyt. Sen jälkeen tulivat vasta nämä talutustavat, kun haluttiin matkia vanhan mantereen luutuneita tapoja pitäen niitä moderneina.

    VastaaPoista
  5. Mikä moderni tapa se muka on, että sulhiksen kanssa yhdessä laahustetaan alttarille, muinainen tapa se on, niin tehtiin silloin, kun me isin kanssa yhdessä lompsimme kiireesti alttarille, niin ettei urkuri juuri alkusointuja pidemmälle ehtinyt. Sen jälkeen tulivat vasta nämä talutustavat, kun haluttiin matkia vanhan mantereen luutuneita tapoja pitäen niitä moderneina.

    VastaaPoista

Oletko jo lukenut?

Päähenkilöiden esittely

Minusta on luontevaa kertoa tähän alkuun hieman meistä tyypeistä tämän blogin takana. Itseäni ainakin kiinnostaa aina blogeja lukiessani,...