lauantai 25. tammikuuta 2020

I said HELLLLL TO THE YES to the dress

MINULLA ON PUKU!!!! 

Minulla olisi paljon kerrottavaa viime viikon messuhulinoista ja Helsingin reissusta, mutta first things first! Tai no, ihan ensimmäisenä onnittelen vuoden hääblogia, Minttupersikoita ja Proseccoa, jota kirjoittaa aivan ihastuttava Sissi. Kannattaa käydä tutustumassa blogiin! Me finalistit saimme myös äänestää joukostamme sitä lemppareinta kanssabloggaajaa ja tämä palkinto meni Hashtag häät -blogin Ellille. Tämän kategorian voittoa en jännittänyt itseni kohdalla hetkeäkään, tuon kunnianosoituksen ansaitakseen kun pitää olla mukava ja ystävällinen ihminen.... Se voitto todella meni oikeaan osoitteeseen. Love me do antoi vielä kunniakirjan hääblogin instagramin perusteella, joten kannattaa ehdottomasti seurata palkittua Bridelisaa. Hän kertoilee tosi hyödyllisiä juttuja jo vietettyjen häidensä tuomalla kokemuksen syvällä rintaäänellä. 

Kerron messuista myöhemmin enemmän, mutta nyt siihen pukuun! Minä olen juuri se morsian, joka sovittelee liikaa, eikä pysty sitoutumaan mihinkään pukuun, kun jossain voi olla vielä parempi. Kävin hääpukuliikkeissä yhteensä 18 (siis 18 helvetin kertaa!!!!). Kävin Niinattaressakin kolmeen kertaan, ja kyllä ne jo ovella katsoi, että ei jumalauta, taas toi. Suosittelen kyllä ehdottomasti sitä Niinatarta, sillä siellä on ylivoimaisesti laajin valikoima koko Suomessa ja mukava asiakaspalvelu. Pääsin myös lopulta sinne legendaariseen Meslewiin, mistä haaveilin. Harmikseni joudun kuitenkin toteamaan, että suuremmalta dramatiikalta säästyttiin. Liikkeen pitäjä ei haukkunut minua yhtään, eikä käyttäytynyt muutenkaan päättömästi, vaikka sellaisen kuvan olin keskustelupalstoilta saanut. En toki saanut itse valita pukuja, joita sovitettiin. Enkä saanut kokeilla kuin yhtä, mutta sepä olikin nappivalinta, että kyllä se liikkeen omistaja hommansa osaa. Silloin syksyllä, kun kurkin heidän ikkunastaan sisään, kiinnitin huomioni juuri tähän pukuun, jonka myyjä minulle toikin. Hän myös valitsi minulle silmämääräisesti juuri sopivan koon. Puku oli todella U P E A, mutta jotain siitä kuitenkin puuttui siihen nähden, että hinta oli aika kova... Sain hyvän tarjouksen ja keskiyöhön aikaa miettiä, mutta tiesin kyllä jo liikkeestä lähtiessä, että en siihen tarttuisi. Omistaja muuten ehdotti minulle ketogeenistä ruokavaliota, jolla kuulemma itse oli pudottanut viime pääsiäisen jälkeen 25 kg. Olihan tuo tietenkin hieman tungetteleva ehdotus, mutta hänellä on jonkinlainen ruokavalio-/hyvinvointibisnes, joten isoin motiivi tuon kannanoton takana taisi olla kaupanteko. Kommentoi hän samaan hengenvetoon noin 32-kiloista siskoani, että "toi ei kyllä tarvi, taitaa mennä kaikki suoraan läpi vaan".  😄 Kaiken kaikkiaan ei jäänyt mitenkään paska maku suuhun tuosta liikkeestä, mutta sitä ihmettelen, kun hän kertoi suunnittelevansa itse ison osan mekoistaan mukaan lukien sen minun sovittamani ja esimerkiksi Janni Hussin urheilugaala-asun. Olen kuitenkin nähnyt samoja pukuja Instagramissa ilman mitään mainintaa suomalaisesta suunnittelijasta.... Toisaalta mietin, ettei kai kellään olisi pokkaa valehdella tuollaisessa asiassa?

No, mutta se minun pukuni... Häämessuilla näin jo kaukaa unelmieni puvun jyväskyläläisen Wedding Garage -liikkeen ständillä. Se oli kerta kaikkiaan kaikkea, mitä olin puvulta alunperin toivonut, mutta sellaisia ei ole kauheasti Suomen liikkeissä näkynyt, vaikka Instagram onkin niitä pullollaan. En nyt ihan tosissani pukua kuitenkaan ajatellut, kun liike tosiaan sijaitsee yli neljän tunnin ajomatkan päässä, ja olen jo aivan tarpeeksi laukannut ympäri maata pukujen perässä. Laitoin äidille kuitenkin pari kuvaa kyseisen valmistajan puvuista, kun ovat hienoja, mutta harmillisesti niin kaukana. Äiti vaan kysyi, että milloin lähdetään, ja niinhän me sitten lähdimme seuraavana päivänä. 😄 Kaveri kertoi, ettei heidän häistään olisi tullut mitään, jos äitinsä ei olisi aina tarttunut toimeen siinä, kun kaverini vain haaveili ja pohdiskeli. Meillä on ihan sama juttu, äiti ei kauheasti aikaile, kun sille päälle sattuu, ja on muutenkin aika hullu. Ja koska iskän lempiharrastus on kuulemma äidin toiveiden toteuttaminen, ovat he aika tehokas tiimi. 

Kerkesimme Jyväskylään liikkeen sulkemisaikaan, mutta omistaja, Maija Putkonen, oli lupautunut jäämään ylitöihin, että saadaan tälle vaikealle morsiolle se hemmetin puku. Wedding Garage on ekologinen ja kehopositiivinen hääpukuliike, jonka Maija on perustanut omasta paskasta  sovituskokemuksestaan inspiroituneena. Sovitussessio alkoi lyhyellä luennolla, jossa Maija teroitti  meille liikkeen muutaman periaatteen. Ensinnäkin morsian on aina oikean kokoinen. Kävi selväksi, että morsiamen lantiolinjaa negatiivisesti kommentoiva seuralainen lentää liikkeestä kuin leppäkeihäs.  Toisekseen morsian saa aina muuttaa mieltään. Tämän Maija perusteli hienosti sillä, että mielensä muuttaminen kertoo siitä, että on opittu jotain uutta, ja morsiamet ja naiset nyt yleensä ovat vain niin älykkäitä, että oppivat jatkuvasti uutta, minkä pohjalta punnitsevat vaihtoehtoja ja mahdollisesti muuttavat aiempaa suunnitelmaansa. Aika loogista minusta. Oli vielä kolmaskin sääntö, mutta en millään muista sitä. Juuri tämän takia olen vielä näin keski-ikäisenä opiskelija, koska olen näin huono (auditiivinen) oppija....

Taas ajattelin, että otan liikkeestä kivoja kuvia blogia varten, mutta enhän minä muistanut. Muistan kyllä aina kuvata mielestäni hauskan muotoisen linnunpaskan, mutta mitään järkevää tai kaunista harvoin päätyy galleriaani. (Pixabay)
Alkuluennon jälkeen pääsimme mekkojen kimppuun. Monta upeaa pukua sain nähdä, mutta kyllä se valinta oli selvä heti alkumetreiltä. Se oli juuri se puku, jota ihastelin jo messuilla. Äiti oli aivan samaa mieltä. Minulla oli tuohon sovitukseen asti vahvana vaihtoehtona se yksi kokonaan helmin, kristallein ja timantein kirjailtu iltapuku, mutta siinä oli se ongelma, että en ollut ihan varma, onko se todella upea vai täysin mauton. Se raja on hiuksenhieno! 😅 Olen myös sovittanut monia tämän lopullisen puvun tyyppisiä pitsipukuja, mutta niissä tulee usein alusvaateviba, koska haluan nimenomaan sävytetyn puvun, enkä valkoista, enkä edes ivorya. Lopullisen voittajapuvun kanssa minun ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, voisiko se olla mauton tai näyttää siltä kuin olisin alasti päällipitsin alla. Minusta se puku oli vain kertakaikkiaan tyylikäs ja ylellinen. Haluaisin niin kovasti kertoa siitä enemmän, mutta en voi, sillä kaverini kuolisivat häissä tylsyyteen, kun tietäisivät joka käänteen jo valmiiksi.

Wedding Garagen yksi sloganeista viittaa liikkeen ekologisiin arvoihin, "Unelmasi ei ole liian kallis". No, minun unelmani oli aika kallis sillä tavalla, että se maksoi absoluuttisesti ison tukun rahaa, mutta on kyllä joka euron arvoinen. ❤ Minä päädyin uuteen tilauspukuun, mutta liikkeessä on uusien (edullistenkin) pukujen lisäksi valtava määrä käytettyjä, käyttämättömiä sekä outlet-pukuja. Myös koko liike oli sisutettu second hand -tavaroilla, hienoa! Samasta paikasta löytyy myös miesten juhlavaatteita sekä muuta tarpeellista muotoilevista alushameista huntuihin sekä tissiteippeihin. Hääpuvun oston yhteydessä saa muuten kauden mukaan vaihtelevan alennusprosentin Poirierin ja Bianco Eventin asusteista. Liikkeessä näkyi myös suomalaisten pienyrittäjien tuotteita, esim. korvakoruja. 

Wedding Garage toimii yhteistyössä samoissa tiloissa Ateljé Iinan kanssa, jonka omistaja on 20-vuotisen yrittäjäuransa tehnyt ompelija Iina Naumanen. Kuulin toisella korvalla, kun hän käski jotain pukua sovittamassa ollutta poikaa tulemaan vartin päästä uudelleen, että tekee korjaukset sillä aikaa. Sain asintuntevan ja tehokkaan vaikutelman. 

(Pixabay)

Kaiken kaikkiaan tämä hääpukusovitus oli erinomainen kokemus. Tunsin olevani osaavissa käsissä ja tiedän saavani ammattitaitoista apua mahdollisissa korjaustöissä puvun saapuessa. Maija oli kauhean mukava ja huumorintajuinen. Hän oli toisaalta todella hienotunteinen, mutta kuitenkin rempseä ja rehellinen, mitä  myyjässä arvostan erityisesti juhlapukumetsällä ollessani. Hitto, olisin säästynyt isolta vaivalta, jos olisin heti mennyt Maijan hoteisiin. Toisaalta tykkäsin ainakin alussa siitä sovittelurumbasta, mutta joulun jälkeen tuli totaalinen hääpukuähky ja ihan vitutti ajatella koko asiaa. Tämä surkuhupaisa murhenäytelmä sai kuitenkin täydellisen päätöksen Jyväskylässä. Ja onneksi minun vanhempani ovat juuri niin hulluja kuin ovat, että lähtivät minun kanssani heti tien päälle, kaasoilla ja bestmanilla kun on kuulemma muutakin elämää, eivätkä extempore maakuntamatkailut onnistu ihan niin helposti. 😄

Meidän uudeksi kantapaikaksi muodostui muuten matkan aikana Hirvaskankaan ABC, johon pysähdyimme mennen tullen. Meillä oli nimittäin Luukas-koira mukana ja autossa sellainen ongelma, että varashälytin saattoi alkaa yhtäkkiä huutamaan, kun se pappakoira riehui etupenkin ja takakontin välissä. Piti siis pystyä parkkeeraamaan niin, että pöydästä näkee suoraan autoon, jotta pystyimme kauko-ohjaimella sammuttelemaan sitä ulvovaa varashälytintä vähän väliä. Meidän elämä kuulostaa ihan Kiljusen herrasväen touhuilta... Ei valitettavasti muuten nähty huutokauppakeisaria Hirvaskankaalla. Ei edes sitä Markkua, mutta ihan hyvät pysähdykset muuten. Söin maukkaan vuohenjuustosalaatin pukusovituksen innoittaman terveellisen elämän aloituksen myötä. Ja kun kerran valitsin niin terveellisen annoksen, palkitsin itseni luonnollisesti berliininmunkilla. 😏

Hyvä reissu kaiken kaikkiaan. Häämusiikkiasiaakin saimme hieman eteenpäin sen yhteensä kahdeksan tunnin aikana, kun istuimme autossa Spotifyta selaten... Palataan asiaan! Tämän postauksen teille mahdollisti ensi viikolla oleva tenttini, johon valmistautumista tulin välttelemään tänne blogiin. Kiitos ja heippa! ❤



8 kommenttia:

  1. Hei jes, mahtavaa että lähdit (vielä kerran :D) reissun päälle ja että tärppäsi! Se olikin tosi upea mekko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! ONNEKSI emme silloin päässeet loungeen takaisin ryystämään viiniä, vaan oli "pakko" mennä kiertelemään niitä ständejä vähän tarkemmin! :D

      Poista
    2. Onko se siis SE MEKKO??!! :))) Se on aivan älyttömän ihana!
      T. Ida

      Poista
    3. On!!! Siis onneksi käskit ottaa vielä kuvan siitä, niin tuli palattua siihen vielä kotona. :)

      Poista
  2. Mammalla kirposi kyynel silmään, kun myyjätär totesi, että pikkuinen tyttäreni olisi kuin veistos tuo puku päällään Roomassa Espanjalaisilla portailla seisten...pitänee lähteä sitten sinne kuvan ottoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää varmaan mennä ennen vihkimistä, ettei tarvitse niin kauaa odotuttaa vieraita juhlapaikalla.....

      Poista
  3. Jee, ihanaa, että puku löytyi! <3

    VastaaPoista

Oletko jo lukenut?

Päähenkilöiden esittely

Minusta on luontevaa kertoa tähän alkuun hieman meistä tyypeistä tämän blogin takana. Itseäni ainakin kiinnostaa aina blogeja lukiessani,...