tiistai 14. tammikuuta 2020

Liian paksu morsiameksi

It's A Matchin Kiira ja Syysmorsian tänään aloittivat instoissaan keskustelua hääkulttuuriin liittyvistä kauneusihanteista, morsiusdieeteistä ja yleisesti häiden asettamista ulkonäköpaineista. No, minäkin luonnollisesti haluan työntää lusikkani tähän soppaan (huomaa sanaleikki). Tämä tähän oksennettu tajunnanvirta on kirjoitettu kaikella rakkaudella ja kunnioituksella keskustelun aloittajia kohtaan. Käsittelen ym. naisten innoittamana aiheeseen liittyviä teemoja yleisellä tasolla, enkä osoita tätä suoranaisesti kenellekään. ❤ 

Syysmorsian esitteli instan hashtageja, joissa esiintyi "hääkunto" eri muodoissa ja ihmetteli samaan hengenvetoon, onko häissä jokin hemmetin voimailuosio. Nauratti. 😄 Mutta jos vakavasti puhutaan, eihän häissä tietenkään mikään oikeasti edellytä yhtään mitään toimia kropan suhteen. Siellä taustalla on kuitenkin se sama halu näyttää hääpäivänään parhaalta mahdolliselta versiolta itsestään, mikä nousee esiin esimerkiksi täydellisen hääpuvun metsästyksessä tai vaikka upeimman hääkampauksen valinnassa. Mutta miksi ne painoon ja hoikistumiseen liittyvät toiveet ovat jollakin tavalla vääriä?

Minä ymmärrän kyllä, kuinka helvetin mahtava juttu kehopositiivisuuden läpilyöminen tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa on. Onhan se aivan ensiarvoisen tärkeää, että jokainen saa rauhan olla tyytyväinen itseensä, oli sitten, minkä muotoinen, kokoinen tai näköinen tahansa. Ennen pyörittelin silmiäni sille, kun sanottiin, että itsevarmuus tekee ihmisestä kauniin, ja vihdoin näin kypsään ikään tultuani, ymmärrän sen olevan aivan totta. Se taas on sitten eri asia, mistä kukainenkin sen itsevarmuutensa ammentaa. Minulle tulee joskus kuitenkin se fiilis yleisistä keskusteluista, että esimerkiksi sinne häihinsä laihduttava morsian on pinnallinen ja vähän junttikin, joka ei ymmärrä, että pitäisi kapinoida yleisiä ulkonäköihanteita ja siihen samaan muottiin tunkemista vastaan. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka se laihduttava morsian pyrkisi muutaman kilon kiristelyllä nostamaan sitä kovasti peräänkuulutettua itsevarmuutta. Ajattelenko liian mustavalkoisesti vai onko tässä ristiriita? 

Olen nähnyt tässä häähulluuteni aikana vaikka minkä kokoisia U P E I T A (ja itsevarmoja) morsiamia ja kerroinkin aiemmin siitä noituudesta, mikä hääpuvuissa piilee saaden kaikki morsiamet näyttämään erityisen kuumilta. Kyllä kuitenkin voin myöntää, että vaikka olin tyytyväinen itseeni pukukaupolla, olisin ehdottomasti vielä tyytyväisempi, jos olisin hoikempi. Antaisin vaikka esikoislapseni, (jos minulla sellainen olisi, mutta kun ei ole, niin antaisin vaikka kummilapseni,) että olisin taas niissä mitoissa, joissa olin 10 vuotta sitten. Jännä juttu muuten, että silloin parikymppisenä katsoin kuviani kauhistellen, kun "olin niin lihava" ja nyt tekisin mitä vain, että olisin jälleen niin hoikka! Äitini onkin aina sanonut minulle, ettei kannata tuhlata elämäänsä siihen, että koko ajan vain toivoo olevansa hoikempi, ja nyt huomaan, että siihen se minunkin koko aikuiselämäni on nimenomaan mennyt. Varmasti suureksi osaksi syy hoikkuushaaveisiin on siinä, että tämä yhteiskunta on juurruttanut meihin niin tiukasti ne ulkonäköihanteet, että minäkin koen omalla kohdallani sen itsevarmuuden ja paremman minäkuvan muotoutuvan nimenomaan painon kautta. 

Se minua ehkä eniten ärsyttää näissä kehokeskusteilla ihan yleiselläkin tasolla, että on yleisesti hyväksyttyä treenata ja syödä hyvin terveyden takia, mutta varsinainen hoikistumisen tavoittelu ihan samoilla "keinoilla" on jotenkin väärin. En osaa kunnolla kuvailla sitä aistimaani suhtautumista, lieneekö se vain minun omia johtopäätöksiäni, (joita tehdessäni muuten vedän mutkia usein todella suoriksi) mutta jotenkin se vain on tuomittavaa haluta olla hoikempi. Ja toki minäkin haluan oikeasti olla terve ja muutenkin hyvinvoiva. Harrastan kyllä liikuntaa, olen oikeastaan fyysisesti ihan kykenevä ja vahva sekä esimerkiksi veriarvoni ovat kohdallaan, mutta varmasti  epäsäännöllinen elämä ja erityisesti epäsäännöllinen ruokailurytmi ovat jo jättäneet jälkensä elimistööni muutenkin kuin päältä päin näkyvin osin. Ihanaa olisi tietenkin pysyä jatkossakin ilman kakkostyypin diabetesta, mutta sekin olisi ihan helvetin ihanaa, että vaatteet istuisivat paremmin.

Täytyy nyt vielä todeta, että en minä tätä lisääntynyttä elopainoani koe mitenkään lamauttava, enkä missään nimessä jää sen takia neljän seinän sisälle märehtimään, mutta koen, että elämäni olisi kuitenkin mukavampaa, jos olisin hoikempi. Ja kyllähän minä voisinkin sellainen olla, että ei tässä taustalla ole mitään oikeaa syytä tai selitystä ekstrakilojeni salakavalalle hiipimiselle, ihan itse ne on syömällä ja erityisesti juomalla hankittu. 😏 Syksyllä ryhtyessäni etsimään hääpukua, suunnittelin koko ajan aloittavani uuden elämän, mutta en ole vielä muistanut tehdä sitä! Ehkä ensi maanantaina........ 


Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Aiotko treenata sitä häiden painonnosto-osuutta varten?

Ps. Tähän ei kerennyt edes kuvia etsiä, kun taas on aivan yö!



7 kommenttia:

  1. Täällä eräs liian paksu morsiamen äidiksi on aloittanut elämäntaparemontin, eikä todellakaan siitä syystä, että häihin aikomani puku istuisi paremmin, vaan.....

    VastaaPoista
  2. Eka kommentti blogiisi, löysin sinut vasta ja sinua on kiva lukea!

    Haluankin kommentoida, koska minäkin kirjoittelin tästä aiheesta, vaikka vähän vähemmän syväluotaavasti:

    Olen joskus ollut todella hoikka ja olenkin nyt häitä suunnitellessa tullut siihen lopputulokseen, etten aio laihduttaa (tai nätimmin: dieetata) häitä ja häämekkoa varten. Tämä ei edes välttämättä ole puhtaasti kehopositiivisuutta vaan enemmänkin sitä henkilökohtaista itsevarmuutta, josta kirjoitit, ja joka kasvaa tai jopa syntyy aikuisiällä. Olen ylpeä nimenomaan siitä itsevarmuudesta enemmän kuin mitä olisin hoikkuudesta tai jopa laihuudesta.

    Meidän ei tarvitse olla 50-60-kiloisia ollaksemme itsevarmoja ja siten kauniita häämekossa. Kuten sanoit, morsiamet ovat käytännössä poikkeuksetta upeita. Painosta tai lihaksista riippumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiitos, kun kommentoit!

      Olen ehdottoman samaa mieltä tuosta, ettei se hoikkuus ole mikään kauneuden mittari. Vaikka itse mielelläni karistaisin muutaman kilon, en ole laisinkaan kiinnostunut muiden kiloista ja esim. kanssamorsiamien häälookeja ihailen ihan eri näkökulmista kuin omaa peilikuvaani. Ymmärrän senkin, ettei ketään muuta kiinnosta puolestaan ne minun kiloni, mutta jokainen kun ammentaa sen itsevarmuutensa eri asioista.

      Onko sun blogi julkinen, profiilin kautta ei nimittäin löydy. Mielelläni käyn lukemassa enemmän myös sun ajatuksia tästä aiheesta. :)

      Poista
    2. Just noin! On nimittäin suorastaan hassua huomata, miten niitä toisten morsianten tai vaikka tavistenkaan kiloja ei huomaa millään, mutta omat ylimääräisyydet näkyvät ja tuntuvat. Morsiusmekko näyttää aivan taatusti ainakin aavistuksen verran erilaiselta peilissä vs. toisten silmin. Tää oivallus on tietysti vaan osa prosessia, ja siksi se prosessi jää helposti puolitiehen. Miun kohdallani prosessi ainakin on ainakin vielä kesken, koska saan usein repiä sen piilossa olevan itsevarmuuden pilkahduksen esiin jostain hyvin syvältä, ja usein sen pilkahduksenkin puuttuessa käytännössä feikkaamaan sen. Silloin ulos näkyvä itsevarmuus on tietysti keinotekoista.

      Mutta! Tekohymykin tutkitusti vapauttaa endorfiinia, joten "keinotekoinen" ei oo aina yhtä kuin "hukkaanheitetty". :)

      Tosiaan miun hääblogi ei löydy profiilista, joka ei taida näkyä ollenkaan, koska blogi on puolianonyymi raakile vasta. En ottanut häädieettipostauksessani kantaa tähän keskusteluun johon viittaat tekstissäsi, koska kirjoitin omat ajatukseni viime vuoden puolella. Tässä silti suora linkki miun muutaman rivin omakohtaiseen pohdintaan häädieetistä ja siitä, miten se miulle sopii/ei sovi:

      https://viikkoaennenjuhannusta.blogspot.com/2019/12/haadieetista.html

      Poista
  3. Morsion kannattaa aina valita itseään paksumpia ja rumempia kaasoja, jotta näyttäisi itse parhaimmalta. Lienetkö tehnytkin niin? :))

    VastaaPoista
  4. Lienet saanut ikäviä kommentteja, kun kommentit vaativat hyväksynnän. Sensuuri kuten P.-Kor.:ssa? Yst.terv. Korhone

    VastaaPoista

Oletko jo lukenut?

Päähenkilöiden esittely

Minusta on luontevaa kertoa tähän alkuun hieman meistä tyypeistä tämän blogin takana. Itseäni ainakin kiinnostaa aina blogeja lukiessani,...