Äideistä parhain

Tiivistelmä: Mun äiti on parempi ku sun äiti.

Tänään on äitienpäivä. Normaalistikin tänä päivänä saa lukea kivoja postauksia ja tarinoita äideistä, mutta erityisesti niitä on ollut somessa tänä vuonna, kun porukka ei pääse viettämään ä-päivää livenä niiden omien mameloidensa kanssa. Eihän tämä nyt liity mitenkään häihin, mutta saa kai sitä ihminen  äidistään kirjoittaa, jos siltä tuntuu!

Minulla on kauhean hyvä äiti. Olen saanut häneltä verenperintönä huumorintajun ja pikkusilmän. Meillä molemmilla on raskaat luomet, sellaiset "hooded eyelids". Molemmilla oikean silmän luomi on roikkuvampi, mutta vasen silmä on kuitenkin paljon oikeaa silmää pienempi. Tämä korostuu erityisesti valokuvissa, mistä olenkin saanut lisänimen pikkusilmä. Paula "Pikkusilmä" Roppola. Mutta siitä peritystä huumorintajusta olen kyllä ihan kiitollinen. Sellainen arjen komiikka nyt vaan on niin valtavan tärkeä elämän osa-alue. En ymmärrä, miten ne vakavat tosikot jaksavat päivästä toiseen elämäänsä ilman huumoria. Naama peruslukemilla lukevat Fingerporin lehdestä ja ihmettelevät, mitä hauskaa siinä on, kun Rivo-Riitta on rekrytilaisuudessa kertomassa urastaan.

Tässä ei nyt kunnolla näy, mutta vasen silmä on kummallakin pienempi!

Äiti piti tuota yllä olevan kuvan paitaa AINA päällänsä. Siis oikeasti niin paljon, että se oli lopulta aivan reikäinen ja virttynyt, mutta äiti käytti sitä silti. Iskä sitten jossain vaiheessa repi sen ja äiti sai raivarin. Olen muuten oppinut äidiltä, että yöpaidan voi aivan hyvin pukea päälleen ihan miten päin vaan se nyt sattuu käteen osumaan. Että ei sillä nyt ole niin väliä, vaikka se olisi nurinpäin. 

Äidiltäni olen oppinut myös sellaisen mallin, että naiset vie ja miehet vikisee. Luojan kiitos, Sulhis on oppinut saman mallin kotoaan, eihän tästä muuten mitään tulisi. No, ei niiden miesten ehkä sentään vikistä tarvitse, mutta kannattaa hoitaa hommat sillä tavalla, että nainen on se perheen pää ilman, että mies välttämättä edes huomaa sitä. Kirjoitin tähän kotikasvatuksestani peräisin olevaan maailmankatsomukseeni pohjaten aikoinaan äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa aineen otsikolla "Joko Suomessa tarvitaan miesasialiiketta". Kirjoitin, että eipä taideta tarvita, kysypä joku toinen, ja aika hyvällä arvosanalla siitä suoriuduin. Olen kauhean iloinen, että jo kotoa olen saanut sen mallin, että naiset ovat bossladyja, jotka voivat tehdä ja saavuttaa ihan mitä haluavat. 

No, mutta takaisin mun äitiini. Äiti on nykyisin kauhean rento, oikeastaan vähän huppaluura, mutta toista se oli meidän lapsuudessa. Äidillä oli sellainen yksi tietty, todella tehokas kurinpidollinen ele, johon kuului kummallinen suhahdus ja tietynlainen päänliike. Se oli salainen merkki meille pennuille pitää turvat kiinni. Yleensä sitä käytettiin siis julkisilla paikoilla sen huomaattomuuden ja tehokkuuden takia. En muista yhtään, miten äiti meidät tuohon eleeseen ehdollisti, ja ehkä parempi niin... Luulen kuitenkin, että tuo ele sai alkunsa siitä yhdestä kirkkoreissusta (josta muuten saan edelleen kuulla), kun minä intouduin reippaasti alle kouluikäisenä laukkaamaan ympäri kirkkoa kesken jumalanpalveluksen. Menin jopa alttarin eteen makoilemaan kyljelleni sillä tavalla kämmeneeni nojaillen ja katselin kirkkokansaa... Siis aivan kauheaa. Juuri tuollaisia pentuja en voi SIETÄÄ. No, mutta tuon reissun jälkeen äiti varmaan päätti, että ei enää koskaan joutuisi vastaavaan tilanteeseen ja alkoi kehittelemään The Suhinaa. Se kuulostaa vähän kuin sihisisi hampaiden välistä "voissssaaaaa" ja samalla kasvot kierretään yläviistoon vasemmalle ja nyitään ääriasennossa pienellä liikkeellä. Hirveän vaikea selittää, mutta tuo tulee todellakin käyttöön, jos joskus itse saan pershedelmän.

Äiti on kurinpitotoimien lisäksi monissa muissakin asioissa valtavan taitava. Seuraava kappale on vähän sellainen, mitä alakoululaiset kirjoittavat äitienpäivän tienoilla koulussa, mutta menköön. Äiti on oikeasti todella luova, kekseliäs ja osaa tehdä vaikka mitä! Äiti on taiteellisesti kauhean lahjakas, lisäksi hän osaa entisöidä huonekaluja ja tietääkin kaiken esimerkiksi eri materiaalien pintakäsittelystä. Ei olekaan yksi tai kaksi kertaa, kun olemme uudistaneet/kunnostaneet/maalanneet/tuunanneet jotain juttuja minun asuntooni. Äiti on myös kunnostanut ja entisöinyt valtaosan lapsuudenkotini huonekaluista. Hän tietää myös paljon pihanhoidosta, ja yksi lemppari yhteisistä kotihommista lapsuudessani oli kulottaminen. Mikään ei ollut enempää kevään merkki kuin kunnon kulotukset (harmi, ettei täällä kaupungissa pysty sitä kauhean hyvin harrastamaan). Äiti on myös taitava käsitöissä kokkaamisesta ja leipomisesta nyt puhumattakaan, mutta rieskoja hän ei osaa tehdä. Kerran oli yrittänyt, mutta iskä oli päätynyt heittelemään ne kuin frisbeet metsään, kun olivat niin kovia. Aika pitkään minäkin kuitenkin ajattelin, että äiti tietää kaikesta kaiken, mutta tätä nykyä lähdekriittisyyteni on sen verran kasvanut, etten nyt ihan kaikkea enää purematta niele. Kyllä kuitenkin aika usein edelleen käännyn äidin viisauden puoleen.

Tässä iskä, Sulhis, meikämandoliini ja mamma yksissä juhlissa kerran yhdessä paikassa.

Kaikkihan ne aina sanoo, että oma äiti on maailman paras ja ihanin, mutta mun äitini on ihan oikeasti best! Mutta hyvää äitienpäivää kuitenkin myös kaikille muillekin äideille! ❤