Tiivistelmä: Emme ole päättäneet tulevaa sukunimeämme vielä, mikä voi olla todella yllättävää, koska yleensä olemme äärimmäisen aikaansaavia ja tehokkaita ja aloitekykyisiä.
Aaa, että on ollut ihana loma maalla! Olen ollut koko viikon porukoilla koiravahtina heidän reissunsa aikana. Aiemmin mainitsin siitä minun juhliinvalmistautumisrituaalistani, jonka aikana kämppä levitellään täyteen tavaroita lähes juhlallisin menoin. No, luulen, että se on jonkinlainen esiaste vanhempieni matkallelähtörituaalista. Äidillä on tapana alkaa tekemään kaikenlaista käsittämätöntä juuri ennen matkaan lähtöä, kuten lyhentämään verhoja, inventoimaan kylppärin kaappia, kerran jopa maalasi keittiön lattian juuri ennen kentälle lähtöä. 😄 Tällä kertaa he lähtivät reissuun ensinnäkin päivää suunniteltua myöhemmin ja unohtivat myös matkatavaransa kotiin..... Siis miten?! "No niin lähdetäänpä matkalle. Onko meillä nyt kaikki? Joo, on meillä, eiköhän hypätä vaan autoon!"........ Eivät onneksi kauhean kauas kerenneet ja minä lähdin autolla vastaan viemään laukkua. Mutta että semmosta.
On ollut aivan mielettömät kelit koko viikon, joten olen aika reipasta työpäivää tehnyt aurinkoa ottaen. Suojakertoimet toki tapissa, joten ihanan rasvaisena ja liukkaana olen kauhean sulavasti kierähdellyt ympäri pihaa auringon liikkeiden mukaan. Aika jeerassa tämä porukoiden tila on, mutta kävin ihan varulta vittuilemassa mökkinaapureille, että varmasti saan olla aivan omassa rauhassani. So far, so good. Koira tosin paskansi minun auringonottopaikalleni, jonka viritin aivan varmuuden vuoksi pusikkoon piiloon.
 |
| Luukas Leo Joakim ylpeänä pökäleidensä vieressä. |
Hyvinhän tässä olisi ollut aikaa kirjoitella sitä tutkielmaani, mutta eihän auringossa näe läppäristä mitään! Kaverini kyllä kertoi jostain näytön aurinkosuojasta, mutta laitoin hänen kanssaan välittömästi välit poikki. En kaipaa tuollaista negatiivisuutta elämääni. Hän toki on yksi kaasoistani, että voi joutua vielä palaamaan asiaa...
Porukoilla on muuten aivan liioitellun iso piha, jonka nurmikon leikkaamisesta tulee sportstrackerin mukaan noin 15 km kävelyä, mikä ei toki haittaa, onhan nurmikonleikkuu minun lempikotityöni. Nyt kuitenkin on ollut niin helteistä, että sain leikkuukiellon, ettei nurmikko palaisi aivan perseen näköiseksi. Äitini on nimittäin aika tarkka nurmikoskaan ja omistaakin seitsemän (siis jumalauta seitsemän (7)!!!!) ruohonleikkuria. On perusleikkuri, pensaanalusleikkuri, pitkän matkan leikkuri, keräävä leikkuri, toinen parempi keräävä leikkuri, epätasaisen maaston leikkuri jne. No joka tapauksessa, kun ei nurmikkoa saa leikata, enkä PYSTY työstämään tutkielmaani, on ollut hyvin aikaa selata hääpalstoja. Häämatka ja nimiasia pitäisi varmaan alkaa päättämään... En ollut ajatellutkaan sukunimiasiaa passin vaihdon kannalta. Haluaisimme lähteä reissuun heti häiden jälkeen ja olenkin nyt koittanut selvitellä, miten kannattaisi toimia nimen suhteen.
Perustapauksessa, jossa jompikumpi ottaa toisen sukunimen, voi tietojeni mukaan tehdä niin, että pyytää pappia hieman viivyttämään nimipapereiden toimittamista eteenpäin ja matkustaa "vanhalla" nimellä ja passilla (ei siis vanhalla passilla, vaan voimassa olevalla, mutta sillä "vanhalla" nimellä olevalla). Matkan jälkeen sitten tilaa vasta uuden, kun paperitkin ovat lähteneet kirkkoherran virastosta eteenpäin.
Meillä ei kuitenkaan (tietenkään) päde tämä peruskeissi. Sukunimen suhteen meillä on nimittäin sellaiset suunnitelmat, että otamme yhteisen, uuden sukunimen. Kumpikaan ei ollut halukas ottamaan toisen nimeä, joten päädyimme neutraalin kompromissiin. Tai no minä vielä vähän salaa mietin, kun Sulhiksen sukunimen alla on enää 19 henkilöä jäljellä, että säälittää vähän tulevan appiukon puolesta, jos sukunsa kuolee pian sukupuuttoon. Toisaalta taas olisi ihanaa ottaa joku uusi yhteinen nimi.
Ajatuksena on etsiä molempien sukuselvityksistä, josko löytyisi joku sama sukunimi molempien puolelta. Se olisi ehdottamasti paras ratkaisu, mutta optimistinen isäni totesi heti, että not gonna happen, koska koko sukunimi on kuitenkin sinällään aika uusi juttu Suomessa. Aiomme kuitenkin yrittää. Mutta jos molempien suvuista löytyy joku Kiimala tai Mällinen, niin poltamme sukuselvitykset ja hautaamme tuhkat jonnekin todella syvälle, emmekä puhu asiasta enää koskaan.
Seuraava vaihtoehto on sitten vain etsiä suvuistamme kivoja sukunimiä ja valita niistä. Tämä on jostain syystä aiheuttanut närkästystä ihmisissä... Kyllä minä voin ihan suoraan myöntää, että olisin paljon mieluummin vaikka Sundberg kuin esimerkiksi Peräsilmälä. Ilmeisesti jotkut kokevat sen hienosteluna ja pitäisi ehdottomasti tyytyä olemaan rouva Peräsilmälä, jos sen nimisen miehen kerran nai. Kyllä minäkin olen monessa asiassa perinteiden ihminen, mutta voihan sitä nyt vähän ravistella vanhoja kaavoja ja tehdä elämästään hiukan mukavampaa, jos se onnistuu niinkin helposti kuin sukunimeä vaihtamalla. Sulhis on myös suhtautunut sukunimiasiaan tosi positiivisesti, eikä vaadi minua ottamaan omaa nimeään, kuten ei itsekään halua ottaa minun nimeäni.
Aluksi yritimme miettiä myös itsekeksittyä hybridiä nykyisistä sukunimistämme, mutta ei se oikein tuottanut tulosta. Sulhis toki jalomielisesti ehdotti, että otetaan alku hänen nimestään ja loppu minun nimestäni, milloin tuloksena olisi ollut Sulhiksen nykyinen sukinimi. On se niin nokkela.
Tässä vanhan suvun nimen ottamisessa on vaan yksi ongelma. Jos päädymme sellaiseen nimeen, jota ei ole enää kellään hengissä olevalla, se lasketaan ns. uudisnimeksi ja niiden käsittelyajat saattoivat venyä aivan älyttömiksi. Siis tyyliin vuoteen! Että asia pitäisi kyllä jo saada täytäntöön. Helpointa ehkä olisi, että otamme uuden nimen käyttöömme vasta häiden ja häämatkan jälkeen. Voisimmehan silti esittäytyä häissä vieraille herra ja rouva Uusisukunimisenä. Emme myöskään aio kertoa muille, mihin nimeen päädymme, vaan se julkistetaan häissä. Ja jos päädymmekin jatkamaan Sulhiksen näivettyvää sukua, sekin olisi yllätys kaikille, kun olen tästä meuhkannut jo ympäriinsä.
No suap nähä. Nyt alkaa valmistautuminen Qstockiin. Olemme festareiden suhteen todella hankalassa välitilassa; olemme tavallaan aivan liian vanhoja, mutta emme kuitenkaan tarpeeksi vanhoja kuuluaksemme siihen cooliin seniorijaostoon. Me nyt kuitenkin lähdemme sinne pyörimään kuin nuoruuteensa jämähtäneet keski-ikäiset konsanaan. Moikku!
